Olen Jani Korhonen, toisen vuoden väitöskirjatutkija Aleksanteri-instituutilla. Väitöstutkimukseni keskittyy identiteetteihin Balkanin alueella kaakkois-Euroopassa, ja tutkin aihettani väestölaskentojen kautta.
Esimerkiksi Bosniassa jotkut ihmiset määrittelevät itsensä valtion mukaan kutsuen itseään bosnialaisiksi. Toiset kutsuvat itseään jugoslaaveiksi, vaikka Jugoslavia hajosi melkein 35 vuotta sitten, tai kieltäytyvät kokonaan vastaamasta kysymykseen. Serbiassa jotkut ilmoittavat, että heillä on alueeseen yhteys. Tutkimuksessani perehdyn siihen, miten nämä identiteetit muodostuvat, miksi ihmiset valitsevat ne, ja miksi he eivät määrittele itseään etnisesti. Väestölaskennan kysymykset ovat loistavaa aineistoa, koska ne ovat niin politisoituneita: niiden kautta on nähtävissä, miten ihmiset näkevät itsensä yksilöinä ja yhteisöllisesti. Keskityn tutkimuksessani tapauksiin, joissa ihmiset eivät löydä itselleen väestölaskennan kyselyissä sopivaa lokeroa.
Tällä hetkellä analysoin sanomalehtiartikkeleita aiemmista väestönlaskennoista ja valmistaudun haastattelemaan ihmisiä Serbiassa ja Bosniassa.
Opiskelin alunperin slaavilaisten kielten kielitiedettä ja unkaria, joka on läsnä pohjois-Serbiassa. Opiskellessani kiinnostuin identiteettien ja etnisyyden kysymyksistä.
Väestölaskennasta saatavaa dataa lähestytään usein epäkriittisesti. On paljon ihmisiä, joilla on useampi kuin yksi identiteetti, eivätkä he halua tulla samastetuksi ennalta määriteltyihin etnisiin ryhmiin. Tilastotiedon taustalla on paljon harmaan sävyjä. Tämä kiinnosti minua, ja perehdyin kysymykseen jo CEU-yliopistossa tekemässäni maisterintutkielmassa.
Minusta instituutti on inspiroiva ja monitieteinen ympäristö. Tutkijoilla, jotka työskentelevät täällä, on erilaisia akateemisia taustoja ja he keskittyvät laajaan kirjoon aiheita. Se on todella innostavaa, ja täällä on mahdollista oppia paljon muustakin kuin oman alansa tutkimuksesta. Aleksanteri-instituutissa työskentelee useampia tutkijoita, jotka keskittyvät kaakkois-Euroopan tutkimukseen, ja siksi Aleksanteri-instituutti oli minulle helppo valinta.
Opettaminen ja opiskelijoiden tutkimuksen kommentoiminen on ollut ihan uutta! Olen tähän mennessä opettanut yhden kurssin, pitänyt luentoja, ja kommentoinut maisterintutkielmien luonnoksia. Se on ollut kiinnostavaa ja hauskaa.
Tutkimus itsessään on myös kiehtovaa. On paljon luettavaa ja ajateltavaa, ja on tyydyttävää voida rauhassa keskittyä ja syventyä isompaan projektiin.
Jatko-opintojen joustavuus on yksi niiden parhaista puolista. Esimerkiksi urheilulle tai harrastuksille voi löytyä aikaa myös keskellä päivää, mikä tekee työskentelystäkin tehokkaampaa.
Serbian opiskelijaprotestit ovat olleet käynnissä miltei kymmenen kuukautta. Opiskelijat vaativat uusia vaaleja ja korruptioon puuttumista. Siitä on uutisoitu jonkin verran, mutta liikehdintä on paljon merkittävämpää kuin miltä se saattaisi Suomesta käsin vaikuttaa.
Olisi myös hyvä, että alueen käsittelyssä vältettäisiin mustavalkoisuutta. Suomessa se nähdään usein historiallisten tapahtumien, sodan, nationalismin ja poliittisen levottomuuden kautta. Kaakkois-Eurooppaan liittyy kuitenkin niin paljon muutakin: erilaisia alueita, erilaisia ihmisiä, monenlaista arkea. Ihmiset eivät välttämättä ole niin erilaisia verrattuina meihin, mutta politiikka ja historia ovat jättäneet jälkensä heidän elämäänsä.
Ihmiset Kaakkois-Euroopassa eivät eroa meistä paljoakaan, mutta politiikka ja historia ovat jättäneet jälkensä heidän elämäänsä.
Pohjimmiltaan väitöskirja on kuin iso maisterintutkielma, mutta väitöskirjatutkijan täytyy lukea enemmän, ajatella enemmän ja ottaa yleisö huomioon. Tutkijana julkaiseminen tuo mukanaan lisää vastuuta.
Eri aiheita tutkivilta tutkijoilta oppiminen on myös hyödyllistä. Monet aiheet linkittyvät toisiinsa ja erilaisten tulokulmien näkeminen voi kehittää omaa tutkimusta.
Jos olet kiinnostunut tekemään tutkimusta, joka liittyy Aleksanteri-instituutin kattamaan aluetutkimukseen, kannattaa tehdä väitöskirja. Sinnikkyys, omaan aiheeseensa luottaminen ja sen tutkimisen olennaisuus ovat avainasemassa. Rahoituksen kanssa voi tulla haasteita, mutta aina löytyy tapoja tehdä tutkimusta.
Paras neuvo, jonka voin antaa: usko omaan tutkimukseesi ja pyri viemään sitä eteenpäin.