Ekstremismissä on kyse valtavirrasta poikkeavasta haasteesta, jonka enemmistö määrittelee ääri-ilmiöksi. Nykyisten lukuisten kriisien aikana ymmärrys siitä, mikä on ”äärimmäistä” ja miten sitä pitäisi tutkia, on jatkuvassa muutoksessa. V-Dem instituutin vuoden 2025 tietojen mukaan 72 % maailman väestöstä elää itsevaltaisten hallitusten alaisuudessa, kun vuosikymmen sitten luku oli vielä 46 %. Suurin osa Aleksanteri-instituutin tutkimuksen kohdealueista kuuluu tähän alati autoritarisoituvaan alueeseen. Vihapuhe, suvaitsemattomuus sekä ihmisoikeuksia ja perusvapauksia laiminlyövät aatteet ovat kuitenkin yleistymässä myös EU:n alueella. Poliittisten ääri-ilmiöiden parissa työskentelevät tutkijat kohtaavat yhä enemmän verkkohäirintää, jopa suoria uhkia, kaikkialla Euroopassa.
Myös tutkimusympäristö voi olla vaikea, erityisesti EU:n itärajalla, jossa kansalliset intressit rajoittavat akateemista vapautta. Vihamielisyys kohdistuu tutkijoihin, muun muassa heidän poliittisen taustansa tai sukupuolensa vuoksi. Maissa, joissa äärinarratiivista on tullut julkisessa keskustelussa valtavirtaa, tiedonsaanti poliittisten puolueiden edustajilta tai valtion virkamiehiltä voi olla vaikeaa, koska nämä eivät luota riippumattomiin tutkijoihin tai heidän tulkintoihinsa. Osa poliittisten ryhmien edustajista saattaa jopa tarkoituksellisesti syöttää virheellistä tietoa tutkijoille. Vihapuhetta sisältävän big data -tyyppisen tutkimusaineiston käsittely voi vähitellen vaikuttaa tutkijoiden työhön: osa päätyy vaihtamaan tutkimusaihettaan, kun taas toiset turtuvat vihapuheeseen tavalla, joka muuttaa heidän kykyään tunnistaa ääri-ilmiöiden piirteitä laajasta tutkimusaineistosta.
Polarisaatio ilmenee akateemisen ympäristön ja siinä tuotetun tiedon asteittaisessa politisoitumisessa kaikkialla Euroopassa. Erityisesti mitä tulee humanistisiin ja yhteiskuntatieteisiin, tutkijoiden ja poliittisen päätöksenteon läheinen suhde voi vaikuttaa tutkimussisällön punnitsemiseen. Taustalla vaikuttava dilemma koskee akateemista integriteettiä ja yhteisen hyvän palvelemista keskittymällä ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Sen mikä nähdään yhteisenä hyvänä ja kuinka hyvin tutkimustulokset sitä palvelevat määrittävät kuitenkin poliittiset eliitit ja heidän muuttuvat arvopohjaiset prioriteettinsa. Eurooppalaisessa akateemisessa ympäristössä tämä yhteys näkyy riippuvuutena valtion viranomaisten rahoituksesta, jolla on aina poliittiset tarkoitusperänsä. Vallitsevia ideologisia perusteita ja poliittisen vallan tavoitteita vastaan suunnattu tutkimus usein marginalisoidaan tai sitä vastaan jopa hyökätään. Poliittisten vallanpitäjien nopeat reaktiot kriisien koettelemassa maailmassa voivat ilmetä ripeästikin muuttuvina arvioina tieteen "hyödyllisyydestä".
Akateeminen maailma, osana yhteiskuntaa, heijastaa kaikkialla sitä ympäröiviä poliittisia olosuhteita. Lukuisten kriisien aikakaudella yliopistojen opiskelijoiden ja henkilökunnan lisääntyvä poliittinen osallistuminen vaikuttaa akateemisiin yhteisöihin hajottavasti. Vastakkainasettelu ja polarisaatio kasvaa, kun opiskelijat ja tutkijat ottavat vahvemmin poliittista kantaa ja sen pohjalta vastustavat heidän omista näkemyksistään poikkeavia tulkintoja. Tällainen kehitys vaarantaa akateemisen vapauden sisältä käsin kaventamalla hyväksyttyjä näkökulmia. Tällä tilanteella on myös laajempi yhteiskunnallinen merkitys: polarisoituva yliopisto vaikuttaa merkittävästi julkisiin arvokeskusteluihin sekä kansalaisten käsityksiin vapaudesta ja demokratiasta.