Aleksanteri-instituutin uusi johtaja Anna-Liisa Heusala on valtio-opin koulutuksen saanut tutkija-opettaja Venäjän ja Euraasian tutkimuksen alalla. Hänen tutkimuksensa keskittyy hallinnon, turvallisuuden, siirtolaisuuden ja yhteiskunnan muutoksen väliseen suhteeseen, ja hän on perustanut Aleksanteri-instituutin
Kiitos! Tulin ensimmäistä kertaa Aleksanteri-instituuttiin vuonna 1998 väitöskirjatutkijana. Sen jälkeen olen toiminut instituutissa erilaisissa rooleissa ja tehnyt yhteistyötä myös niinä vuosina, jolloin olen työskennellyt muualla. Ennen hakemista johtajaksi mietin sitä suurta työtä, jota instituutissa työskennelleet ihmiset ovat tehneet tutkimuksen ja opetuksen eteen Suomessa ja kansainvälisesti. Halusin tässä vaiheessa omaa työuraani antaa vielä oman panokseni organisaatiomme elinvoimaisuuden kehittämisessä.
Aika on haasteellinen, mutta siinä on myös uusia mahdollisuuksia. Koska olen taustaltani hallinnon ja organisaatioiden tutkija, myös johtajan työn hallinnollinen puoli kiinnostaa minua ja uskon, että tästä on hyötyä työyhteisöllemme tulevina vuosina.
Synergia tutkimuksen, opetuksen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen välillä on tärkeää. Instituutti on vakiinnuttanut asemansa yhtenä alamme merkittävimmistä kansainvälisistä toimijoista, joka tuottaa laadukasta perustutkimusta ja kiinnostavaa opetusta.
Osallistumme aktiivisesti yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen monin tavoin. Olemme olleet aina näkyviä julkisessa moniäänisessä julkisessa keskustelussa ja aktiivisia erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Yhteiskunnallinen vuorovaikutus on osa instituutin perustehtävää ja sitä tulee jatkossakin kehittää. Haluaisin itse nähdä, että yhä useampi meidän tutkijoistamme ottaisi rohkeasti osaa julkiseen keskusteluun ja saisi asiantuntemuksensa näkyville.
Aluetutkimuksen piirissä tehtävän tutkimuksen kautta pyrimme osallistumaan myös yhteiskuntatieteellisen ja humanistisen tutkimuksen teorian ja menetelmien kehittämiseen. Kehittäminen tekee myös tarjoamastamme opetuksesta vetovoimaisempaa. Näiden asioiden tavoitteellinen jatkaminen ja kehittäminen on päämääräni. Toiminnan ytimessä tulee olla tekemisen intohimo, kiinnostus toistemme työtä kohtaan, ja keskinäinen tuki työyhteisössä.
Aleksanteri-instituutin menestys perustuu suurelta osin tutkijoiden onnistumisiin kovassa kilpailussa tutkimusrahoituksesta. Ulkoisesti rahoitettuja projekteja oli vuosien 2019–2024 aikana 35, mukana kaksi ERC-projektia. Olemme laajentaneet tutkimusta uusiin aiheisiin ja kehittäneet kansainvälisiä verkostojamme aktiivisesti. Joulukuussa saimme jälleen myönteisiä päätöksiä Koneen säätiön haussa. Kaksi uutta instituutin tutkijoiden johtamaa tiedekuntamme sisäistä tutkimusyhteisöä aloittavat toimintansa. Aikaisemman Venäjä-painotuksen rinnalle tulevat tasavertaisemmin jatkossa myös Keski-Aasian, Ukrainan, sekä Itäisen Euroopan tutkimus. Muutos on meille ennen muuta iso mahdollisuus.
Useimmiten kilpailu ulkoisesta rahoituksesta tarkoittaa myös vaihtuvia teemoja ja henkilöstöä. Samalla alan suorituspaineita lisää kiivas maailmanpoliittinen tilanne, joka edellyttää vankkaa ammatillisuutta ja asiantuntemuksen jatkuvuutta. Jotta tutkijoilla on oleellista sanottavaa tutkimusalueemme maiden kehityksestä ja sen vaikutuksesta myös muihin maihin, on toiminnan pitkäjänteisyys turvattava. Tulevina vuosina meidän on valmistauduttava myös henkilöstön osalta sukupolvenvaihdokseen.
Tasapaino kahden tieteenalamme, Venäjän ja Euraasian tutkimuksen sekä itäisen Euroopan tutkimuksen tieteenalan välillä, maantieteellisen alueen laajentuminen ja vertailevan tutkimuksen mahdollisuudet vaativat huomiota. Meidän tulee pohtia systemaattisemman yhteistyön lisäämistä rahoitushauissa niin instituutin sisällä kuin myös humanistisessa tiedekunnassa ja lisäksi toisten tiedekuntien ja yliopistojen kanssa.
Alamme merkitys on jälleen korostunut maailmanpoliittisen tilanteen takia. Euroopassa on meneillään mannerlaattojen liike: alamme ihmisten osaamista ja näkemystä tarvitaan kehityksen analysoimisessa, tulevaisuuden toimien suunnittelussa ja ennakoinnissa. Tutkijoiden syvällinen ymmärrys alan ilmiöistä on myös poliitikoille ja yritysmaailman toimijoille korvaamaton.
Tutkijoiden tuleekin rohkeasti arvostaa omaa rooliaan some-ajan maailmassa. Hyvä tutkija on itsenäinen ajattelija, jonka ajatukset perustuvat tutkittuun tietoon, joka tunnistaa oman asiantuntemuksensa rajat ja pyrkii edistämään kriittistä ja moniäänistä keskustelua. Hyvä tutkijakoulutus, oman ammattitaidon jatkuva kehittäminen sekä terve itsekriittisyys auttavat haasteellisina aikoina.
Jokaisessa tutkijayhteisössä ja eri maissa on omat tiedontarpeensa. Sanoisin kuitenkin, että kansainvälisesti alamme isoihin teemoihin kuuluvat muun muassa sodan luonne, yhteiskuntien turvallisuus ja turvattomuus, tasa-arvo, ideologiat ja poliittiset agendat, instituutioiden kehitys, siirtolaisuus, globaali tiedontuotanto, sekä ilmastonmuutos ja ympäristön tuhoutuminen, joita
Opetuksessa toimimme kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla, jossa erotumme vain omalla näkökulmalla ja vetovoimaisilla sisällöillä.
Valtakunnallinen
Aleksanteri-instituutin toimintaa ja henkeä rakentaa jokainen työyhteisömme jäsen ja opiskelija. Vierailevat tutkijamme ovat myös vuosien mittaan olleet meille arvokkaita. Lähtökohtanamme ovat matala hierarkia, akateeminen sananvapaus ja oikeusturva, sekä kaikkien työn arvostaminen. Työtahti ja suoritusmittaukset akateemisessa kutsumustyössä ovat lisääntyneet vuosikymmenestä toiseen, ja opiskelijat voivat nähdä tulevaisuuden epävarmana ja vaatimuksiltaan vaikeasti ennakoitavana tämän päivän maailmassa.
Samalla kuitenkin osaamisemme, verkostomme ja tuloksemme ovat kehittyneet valtavasti. Opiskelijamme ovat motivoituneita ja lahjakkaita. Jakamalla tietoa, ideoita, osaamista ja henkistä tukea toisillemme jatkossakin pärjäämme hyvin.