Olen kotoisin Pietarista. Suoritin siellä tutkinnon historian alalta Pietarin valtiollisessa yliopistossa, ja valmistumisen jälkeen tein töitä poliittisen historian museossa. Tämä työkokemus innosti jatkamaan opintoja ulkomailla. Olin myös utelias kokeilemaan, millaista olisi asua ja elää Venäjän ulkopuolella.
MAREEES-ohjelmassa minuun vetosi sen monitieteisyys. Hakiessani en ollut vielä täysin varma, mihin haluaisin erikoistua, joten arvostin mahdollisuutta tutustua tutkimukseen eri tieteenaloilta. Ohjelmassa opettavat kansainvälisesti tunnustetut asiantuntijat, mikä myös houkutteli minua hakemaan. Olin myös kuullut paljon hyvää suomalaisen koulutuksen laadusta, ja se, että ohjelmaan oli tarjolla apuraha, joka kattaa lukukausimaksut, oli tärkeä käytännön tekijä. Apurahan saaminen mahdollisti opintoni.
Kiitos! On suuri kunnia saada tämä palkinto. Maisterintutkielma sai alkunsa sekä akateemisesta taustastani Neuvostoliiton aikakauden historian tutkijana että henkilökohtaisesta kokemuksesta. Kiinnostukseni naistutkimukseen ja sukupuolentutkimukseen heräsi vähän ennen maisteriohjelmaan hakemista, perheellistymisen myötä.
Baranskaja kuvaa novellissaan työssäkäyvän äidin elämää Brežnevin aikakaudella. Juuri tämän novellin tarkastelu tuli mukaan vähän sattumalta. Selailin venäläisten arkistojen nettisivuja etsiessäni aineistoja neuvostomedioista, jotka käsittelivät perhettä ja sukupuolirooleja. En oikeastaan löytänyt sitä, mitä olin etsimässä, mutta vastaan tuli jotain vieläkin kiinnostavampaa: löysin kokoelman lukijakirjeitä, jotka oli lähetetty vastauksena tähän novelliin. Skannaukset kirjeistä olivat tilattavissa pyynnöstä. Kun luin kirjeet, ymmärsin heti niiden arvon historiallisina lähteinä ja tiesin, että haluan keskittyä tutkielmassani juuri niihin.
Tutkielman tekeminen oli minulle hyvä ja sujuva kokemus. Sain tukea tutkielmaprosessin kaikissa vaiheissa, alkaen tutkimussuunnan valinnasta viimeistelyyn asti. Maisteriseminaarissamme jokainen opiskelija esitteli työtään useaan otteeseen. Seminaarin ohjaaja, vanhempi yliopistonlehtori Sari Autio-Sarasmo on mielestäni löytänyt täydellisen tasapainon vapauden ja ohjauksen välillä: hän korosti, että maisterintutkielman voi kirjoittaa mistä tahansa alueeseen liittyvästä aiheesta, mutta ohjeisti samalla hyvän tieteellisen tekstin kirjoittamiseen.
Seminaarien aikana ja niiden jälkeen sain arvokasta palautetta ja ajatuksia herättäviä kysymyksiä kurssikavereilta. Tämä vahvisti itseluottamustani ja tunnetta siitä, että tutkimukseni voi kiinnostaa muitakin kuin itseäni. Kaikkein tärkeintä oli, että tutkielmani ohjaaja, yliopistonlehtori Ira Jänis-Isokangas auttoi niin paljon tutkielman tekemisessä: hän käytti paljon aikaa tutkielmani luonnosten lukemiseen, haastavien kysymysten esittämiseen ja kävi kanssani läpi hyvän tutkielman kriteerejä.
Ohjelma vastasi odotuksiani hyvin! Olin tosin iloisesti yllättynyt siitä, kuinka ajankohtaisia ja vuorovaikutteisia luennot ja seminaarit ovat. Olen opiskellut aiemmin aika erilaisessa akateemisessa kontekstissa, jossa oli tavallista, että professorit käyttivät samoja luentomateriaaleja vuosikymmenestä toiseen ilman sen suurempia päivityksiä. Täällä tilanne on ihan erilainen: opetus on oikeasti ajan hermoilla. Kurssimateriaaleina käytetään vastajulkaistuja artikkeleita ja tutkimuksia, ja on selvää, että opettajat näkevät paljon vaivaa esitelläkseen opiskelijoilleen ajankohtaiset teemat ja keskustelut alansa tutkimuksessa. Vaikutuin myös suomalaisen yliopistokulttuurin demokraattisuudesta ja matalasta hierarkiasta: opiskelijat ja opettavat tutkijat kohtaavat toisensa tasa-arvoisina.
Jään muistelemaan lämmöllä kenttäkurssiamme Latviaan. Meillä oli aivan loistava ohjelma: tapasimme paikallisia poliitikkoja, kansalaisjärjestöjä ja mediaa, lisäksi vierailimme Suomen suurlähetystössä. Erityisen hienoa oli, että kurssin opiskelijat olivat itse järjestäneet kaikki vierailut ja tapaamiset! Tällainen käytönnönläheinen kenttäkurssi on mielestäni todella tärkeä osa maisteriohjelmaa: se antaa mahdollisuuden tutustua aluetutkimuksen kohteena oleviin ilmiöihin oman kokemuksen kautta.
Tulevia MAREEES-opiskelijoita kannustan uteliaasti ja rohkeasti hyödyntämään MAREEES-ohjelman ja Helsingin yliopiston tarjoamat mahdollisuudet.
Väitöskirjatutkimukseni keskittyy naistutkijoihin neuvosto-Kazakstanissa toisen maailmansodan ajalta Neuvostoliiton hajoamiseen saakka. Tutkin, miten tietyt sukupuoleen liittyvät poliittiset linjaukset, nopea teknologinen modernisaatio ja Kazakstanin perifeerinen asema suhteessa suurimpiin akateemisiin keskuksiin loivat monimutkaisen dynamiikan, jossa naistutkijoille toisaalta aukesi ovia, mutta toisaalta institutionaaliset hierarkiat säilyivät ja ohjasivat valtaosan heistä matalapalkkaisiin ja vähemmän luoviin tehtäviin. Tavoitteenani on sijoittaa nämä kehityskulut laajempiin kylmän sodan ja jälkikoloniaalisten dynamiikkojen konteksteihin.