| Ongelma | Ratkaisu |
| Koulutuksessa ei ole aikaa käsitellä it:n pedagogisia näkökulmia ja tutkimusta, koska perusvalmiuksien opiskelu vie kaiken ajan | Yhdistetään perusvalmiuksien opiskelu tapahtuvaksi samanaikaisesti pedagogiikan ja tutkimuksen kanssa |
| Toimintatapojen kehittämisen näkökulma ei pääse esiin. Yhden opintoviikon aikana opiskelijalle ei ehdi valjeta tietotekniikan merkitys lasten kanssa toimiessa tai oma asema it-kulttuurin subjektina. | Opiskelijat ja lapset tutustuvat yhdessä yliopiston tarjoamiin ohjelmiin ja niiden mahdollisuuksiin. Tähän kokeiluun liitetään toiminnan arviointitehtävä. |
| Tietotekniikan käyttö ei ole väline vaan päämäärä. | Lapset pakottavat opiskelijat tilanteeseen, jossa tietotekniikka on otettava vuorovaikutuksen välineeksi taidoista tai niiden puutteesta huolimatta. |
| Toiminta (kuva 1, kuva 2) | Observointi | Evaluointi |
| Käytännössä tämä tapahtuu lapsiryhmien vieraillessa Nilsiänkadun atk-luokassa tvt-tuntien aikana. | Opiskelijat arvioivat lasten sitoutuneisuutta (toiminnan laatua), osallistumista, toiminnan muokkaamisorientaatiota sekä lasten tvt-taitoja. | Tuntien aikana kerätty aineisto puidaan tilastollisen kuvaamisen ryhmätunneilla. Havaintoaineiston koko on noin sata tapausta. |
Osaa aineistosta käytettiin opiskelijoiden kanssa tilastollisen kuvaamisen harjoitusten materiaalina. Aineistoon kuuluu myös opettajien arviot lasten päiväkotitoiminnasta sekä vanhempien arviointia lasten toiminnasta. Tämä analyysi on vielä tätä kirjoitettaessa (07.05.01) kesken, mutta seuraavassa on listattu joitakin alustavia vaikutelmia lasten suhtautumisesta tieto- ja viestintätekniikkaan ja suhtautumiseen liittyvistä tekijöistä.
Vanhempien arvion mukaan lasten tietokoneen käyttömäärä kuukaudessa vaihteli nollasta sataan tuntia keskiarvon ollessa kahdeksan tuntia. 3-7 -vuotiaat päiväkotilapset siis käyttivät tietokonetta keskimäärin parikymmentä minuuttia päivässä. Päiväkodeissa lapset, joilla ei ollut tietokonetta olivat selvästi innostuneempia päiväkodin tietokoneesta (opettajien arvion keskiarvo 3,3) kuin lapset joiden kotona oli tietokone (opettajien arvio lasten innostuneisuudesta, keskiarvo 2,1). Päiväkotien tarjoama tietokoneen käyttö ei kuitenkaan riitä kompensoimaan tietokoneen kotikäyttöä, sillä opiskelijat arvioivat (tietämättä lasten taustoista) tietokoneen kotikäyttäjät selvästi taitavammaksi (keskiarvo 3,84) kuin ilman kotitietokonetta olevat lapset (keskiarvo 3,08). Ks. vanhempien arviointilomake ja opettajien arviointilomake
Kotikäytössä vanhemmat arvioivat lasten toimivan koneen kanssa yksin 48 % ajasta, kavereiden kanssa 19 % ajasta ja aikuisen kanssa 33 % tietokoneen kanssa käytetystä ajasta.
Suurimmalla osalla päiväkotilasten kodeista oli tietokone, mutta ei pelikonetta (esim. Playstation). Pelikoneen käytön keskiarvoksi tuli 4 tuntia kuukaudessa vaihtelun ollessa nollasta yhdeksäänkymmeneen tuntiin.
Keskimäärin vanhemmat suhtautuivat myönteisesti tietotekniikkaan. Vanhempien suurin huoli oli, että tietokoneen käyttö syrjäyttää lapselle muuta arvokasta toimintaa (esim. maalaus, kirjat, savi jne.).
Tytöt ja pojat erosivat tietokoneen käytössään toisistaan. Opettajien mukaan tytöt olivat keskimäärin innostuneempia tietokoneesta (keskiarvo 2,67) kuin pojat (keskiarvo (2,35). Vanhempien arvion mukaan tytöt viettivät koneen kanssa enemmän aikaa yksinään (tytöt 57 %, pojat 41 %) ja vähemmän aikaa vanhempiensa kanssa (tytöt 23 %, pojat 42 %). Poikien vanhemmat olivat enemmän huolissaan siitä, että tietotekniikka aiheuttaa lasten liian nopean siirtymisen aikuisten maailmaan (poikien keskiarvo 3.2, tyttöjen 2,14). Opiskelijat arvioivat tyttöjen tietokoneen käytön olevan enemmän omaa toimintaa kehittävää kuin poikien (tyttöjen keskiarvo 3,65, poikien 3,00).
Alustavasti tuloksia tarkastellessa esiin on noussut kaksi perusteemaa. Ensinnäkin aikuisten huoli siitä että tietokoneen käyttö syrjäyttää liikaa muuta arvokasta toimintaa, korreloi runsaasti muiden muuttujien kanssa. Poikien vanhemmat ovat syrjäytymisestä enemmän huolissaan kuin tyttöjen vanhemmat (korrelaatio .317, p=.036). Opettajat arvioivat syrjäytymistä pelkäävien vanhempien lapset tavallista useammin muista eristäytyviksi lapsiksi (korrelaatio .349, p=.020). Syrjäytymistä pelkäävien vanhempien lapset kokeilevat opettajien arvion mukaan tietokoneen mahdollisuuksia päiväkodissa muita vähemmän (korrelaatio -.358, p=.032) ja he arvioivat näiden lasten käyttävän konetta myös muita lapsia vähemmän (korrelaatio -.343, p=.024). Syrjäytymisestä huolissaan olevat vanhemmat käyttävät aikaa tietokoneen kanssa yhdessä lapsen kanssa kotona muita enemmän (korrelaatio .366, p=.039). Yleensä syrjäytymisestä huolestuneet vanhemmat ovat vahvasti tietotekniikkaan negatiivisesti suhtautuvia (korrelaatio .887, p=.000). Alustavaksi vaikutelmaksi nousee, että syrjäytymisen vaara, lapsen taipumus eristäytyä ja tietokoneen vierastaminen liittyvät toisiinsa. Tulosten perusteella ei voi sanoa miten suuri vaara tietotekniikka on lapsen muille elämänalueille, mutta tulokset viittaavat siihen, että lapsen yleinen taipumus syrjäytyä toiminnasta ilmenee myös syrjäytymisenä tietoteknisestä kehitystoiminnasta. Mieleen nousee utuinen kuva syrjäytyvästä perheestä, jossa tietotekniikka näyttelee yhtä osaa
Toinen perusteema on opiskelijoiden arvioiman lasten taitavuus tietokoneen käytössä. Opiskelijoiden arvioimat tietokonetta taitavasti käyttävät lapset ovat opettajien arvioiden mukaan tavallista harvemmin muista eristäytyviä (korrelaatio -.407, p=.011) ja mukautuvia (korrelaatio .-362, p=.013). Opiskelijoiden taitaviksi arvioimat lapset käyttävät opettajien arvioiden mukaan muita lapsia enemmän tietokonetta päiväkodissa (korrelaatio .336, p=028). Opiskelijoiden arvioimaan taitavuuteen liittyy opiskelijoiden arvioissa tavallista enemmän myös tietokoneen rajojen koettelua (korrelaatio .393, p=.007) ja tavallista vähemmän mukautumista (korrelaatio -.323, p=.029). Alustavassa tarkastelussa taitavuus tietokoneen käytössä liittyy lapsiin, jotka eivät ole päiväkodin sosiaalisissa tilanteissa eristäytyviä ja mukautuvia, he käyttävät tietokonetta muita enemmän ja koettelevat koneen rajoja muita enemmän. Alustava yleisvaikutelma on, että taitavuus tietotekniikassa ei lapsilla ole ainakaan merkki syrjäänvetäytyvästä nörtistä, vaan aktiivisuus muilla elämänalueilla ja halu osallistua tilanteiden muotoutumisen kehittämiseen näkyy myös aktiivisuutena tietotekniikassa.
Ilmeisesti lukuvuonna 2001-2001 jatketaan samalla hyväksi koetulla tavalla tuomalla lapset mukaan opiskelutapahtumaan. Mittareita pyritään kehittämään ja kohdentamaan siten, että esiinnousseet teemat syrjäytyvistä lapsista ja tilanteiden rajoja koettelevista lapsista saataisiin paremmin tarkastelun kohteeksi. Näyttää siltä, että tietotekniikka ei ole oma erillinen saareke, vaan osa laajempaa inhimillistä orientaatiota. Lapsen perussuhtautuminen tilanteisiin, pyrkiikö hän muuttamaan tilanteita vai ei, vaikuttaa kokonaisvaltaisesti lapsen toimintaan. Tietotekniikka on osa lapsen toimintakokonaisuutta, joka määrittää sen osallistuuko lapsi oman toimintakulttuurinsa kehittämiseen. Jos lapsi osallistuu, hän osallistuu myös tietotekniikkakulttuurin kehittämiseen ja on taitava siinä. Tämän tutkimuksen valossa tietotekniikka sinänsä ei näyttäydy hyvässä tai huonossa valossa vaan osana lapsen perusorientaatiota erilaisiin tilanteisiin. Tätä reittiä myös varhaiskasvatuksen didaktiikka ja erityisesti tietotekniikan käyttö siinä voi saada kosketuksen siihen, miten ne liittyvät lapsen elämään ja persoonallisuuteen. Tietotekniikka on osattava nähdä ja käsitellä osana elämää, ei erillisenä opittavana tai vastustettava asiana. Asiat eivät ilmene sellaisinaan vaan ne muokkautuvat osana toimintaamme.
