Kuvassa nähdään tutkalla mitattu kaiun voimakkuus pinnan lähellä noin 50 km säteeltä ja rajattuna Helsingin kaakkoispuolelta. Suurpiirteinen rantaviiva näkyy karttapohjalla valkoisena kuten myös etäisyysrenkaat ja ilmansuuntaviivat. Isosaaren ja Kallbådagrundin sääasemat on myös merkitty.
Vahvin kaiku näkyy saarista lounaaseen, jonne tuuli kuljetti ilmaan nousseita hyönteisiä. Taustan heikompi kaiku aiheutuu kauempaa rannikolta tulleista hyönteisistä, joiden osuus myöhemmin päivällä peitti jo aika hyvin saarten vaikutuksen.
Jo klo 10.41 kaikualue oli aika laaja kuten allaoleva tutkakuva näyttää.
Isommat hyönteiset olivat luultavasti lähinnä perhosia ja tutkakaikualue
kokonaisuudessaan onkin aika lailla perhosennäköinen. Tavallaan
hämmästyttävämpää on se, että myös tutkakuvaperhosen siivet ovat samaan
suuntaan kuin kaiun aiheuttaneilla hyönteisillä! Käytännössä tämä on
kuitenkin vain luonnollinen seuraus siitä, että kylki kohti tutkaa olleista
hyönteisistä saatiin vahvempi kaiku, jolloin ne havaittiin paremmin ja
kauempaa luoteis- ja kaakkoissektoreissa. Tästä johtuvat tutkakuvan "siivet".