Tutkamittaus 4.9.2000 klo 01.34
Tutkakuvat ovat pystyleikkauksia, jossa vaaka-akselina on etäisyys tutkasta ja
pystyakselina korkeus merenpinnasta kilometreinä. Mittaukset on tehty
itäkoilliseen.
4.9.2000 Matti Leskinen
Kaiun voimakkuus
Väriasteikoilla violetti on heikompaa kaikua ja sininen voimakkaampaa.
Vaaleampi sävy merkitsee edelleen vahvempaa kaikua.
Kuvassa kaiku on peräisin ensisijassa suurista hyönteisistä, joita lensi
lounaaseen muutaman sadan metrin korkeudelta 1,5 km korkeudelle saakka.
Nämä erottuvat tutkan mittaustilavuuden kokoa vastaavina, noin 100 m levyisinä
aika erillisinä läiskinä. Alle kilometrin korkeudella myös pienempiä
hyönteisiä oli ilmeisesti huomattavasti mukana kaikua aiheuttamassa,
mistä aiheutuu ikään kuin taustan muodostava heikompi kaiku.
Säteensuuntainen nopeus
Violetit, siniset ja vihreät värit merkitsevät tutkaa kohti suuntautunutta
liikettä 3-13 m/s, mikä oli yleistä tässä suunnassa koillisvirtauksen takia.
Virtausnopeus oli suurimmillaan lounaaseen lähes 15 m/s noin puolen kilometrin
korkeudella ja tässä mittaussuunnassa säteensuuntainen nopeus oli 13 m/s vaiheilla
parhaimmillaan.
Muutama punainen ja keltainen läiskä liittyy lintuihin, joiden nopeus
kohti tutkaa oli 20 m/s luokkaa.
Nopeuden hajonta
Värit kertovat säteensuuntaisen nopeuden hajonnan voimakkuudesta samalla
lailla kuin kaiun voimakkuudesta; keltaiset ja punaiset sävyt ovat suuria
arvoja ja siniset sekä violetit pieniä.
Lähellä tutkaa iso hyönteinen aiheuttaa yksinään kaiun ja nopeuden hajonta
on pieni tämän kohdalla. Tutkan keila levenee kauemmaksi mentäessä ja näin
myös lähellä olevat toiset hyönteiset vaikuttavat mittaustilavuuden
sisällä nopeuden hajontaa lisäävästi.
[tuorein kaiku]
[kaikutilanteet]
[Matti Leskinen]