Tutkamittaus 25.8.2000 klo 14.34

Tutkakuvat ovat pystyleikkauksia, jossa vaaka-akselina on etäisyys tutkasta ja pystyakselina korkeus merenpinnasta kilometreinä. Mittaukset on tehty eteläkaakkoon.

25.8.2000 Matti Leskinen

Kaiun voimakkuus

Väriasteikoilla violetti on heikompaa kaikua ja sininen voimakkaampaa. Vaaleampi sävy merkitsee edelleen vahvempaa kaikua.
Noin 1,5 km korkeudella saakka liikkeellä oli hyönteisiä. Suomenlahdella 7-9 km päässä erottuu ylempänä sadekuuropilveä ja sen alla heikkoa ja ilmeisesti suurelta osalta ennen pintaa haihtunutta sadetta. Joitakin suuria hyönteisiä erottuu yksittäisinä vahvempina kaikuläiskinä sekä alaosassa lähellä tutkaa että yläreunalla erillään muista kaiuista.

RHI-V

Säteensuuntainen nopeus

Punaiset ja keltaiset värit merkitsevät tutkasta poispäin suuntautunutta liikettä, mikä oli yleistä tässä suunnassa koillisvirtauksen takia. Siniset sävyt tarkoittavat liikkeen olleen kohti tutkaa.
Yleensä nopeus on aika yhtenäinen, mutta yksittäisten hyönteisten johdosta hieman vaihtelevampi kuin sateesta saatavassa kaiussa. Sadekuuropilvessä huomiota kiinnittää yläosan tutkaa lähempänä olevassa puoliskossa jopa kohti tutkaa ollut säteensuuntainen nopeus. Tämä on selitettävissä pienen kuuropilven yläosassa nousevan liikkeen kääntymisenä vaakaliikkeksi pilven ytimestä ulospäin.

RHI-W

Nopeuden hajonta

Värit kertovat säteensuuntaisen nopeuden hajonnan voimakkuudesta samalla lailla kuin kaiun voimakkuudesta; keltaiset ja punaiset sävyt ovat suuria arvoja ja siniset sekä violetit pieniä.
Kuuropilven sisällä hajonta on myös suurta erisuuntaisten virtausten ja turbulenssin takia, mutta sama koskee myös valtaosaa hyönteisiin liittyvästä kaiusta. Jälkimmäinen voi selittyä sillä, että hyönteisten joukossa kuitenkin oli merkittävästi suurehkoja ja kookkaitakin hyönteisiä, joiden oma lentonopeus ja suunta erosivat paljon keskenään ja tuuleen verrattuna.

[tuorein kaiku] [kaikutilanteet] [Matti Leskinen]