Tutkamittaus 26.5.2000 klo 00.32-00.34
Tutkakuvat ovat pystyleikkauksia, jossa vaaka-akselina on etäisyys tutkasta ja
pystyakselina korkeus merenpinnasta kilometreinä. Mittaukset on tehty
kahteen eri suuntaan, pohjoiskoilliseen klo 00.32 ja eteläkaakkoon klo 00.34.
Ylemmät kuvat ovat pohjoiskoilliseen ja alemmat eteläkaakkoon.
26.5.2000 Matti Leskinen
Kaiun voimakkuus
Väriasteikoilla violetti on heikompaa kaikua ja sininen voimakkaampaa.
Vaaleampi sävy merkitsee edelleen vahvempaa kaikua. Pääosa pohjoiskoillisessa
ja eteläkaakossa näkyvistä kaiuista liittyi sateeseen tai sataviin pilviin,
eteläpuolella sade ei tullut maahan saakka. Sateessa nähdään myös erityinen
kapea yläpuolta voimakkaampi kerros noin 2,4 km korkeudella, joka aiheutuu
kaiun voimistumisesta ylhäällä sadepilvestä putoavien jää-/lumikiteiden
sulaessa nollarajan kohdalla.
Pohjoiskoillisessa lintuja lensi heikon sateen sisällä. Hyvin tutkakeilan
keskelle osuneesta linnusta kaiku oli voimakkaampi kuin sateesta ja näin
linnut erottuvat tutkan mittaustilavuuden (ulottuus joka suuntaan sadan
metrin luokkaa) kokoa vastaavina läiskinä aika tasaisena havaittavan sateesta
tulleen kaiun joukossa.
Eteläkoillisessa sateita ei juuri tähän aikaan näkynyt, vaan kaiku tuli
kilometrin alapuolella pääasiassa hyönteisistä ja muutama lintu oli
joukossa mukana muuttamassa.
Säteensuuntainen nopeus
Väriasteikolla laajoilla kaikualueilla tulkinta nopeudesta on yksikäsitteinen
eli punaiset, keltaiset ja vihreät kertovat nopeudesta poispäin tutkasta
0-12,5 m/s. Lintujen nopeus sen sijaan ylittää tämän pulssien
toistotaajuudesta ja säteilyn aallonpituudesta riippuvan nopeusrajan 12,5 m/s.
Näiden nopeus voidaan tämä huomioon ottaen määrittää 15-20 m/s luokkaan.
Yleinen virtaus, jota sadeosaset ja hyönteiset noudattelevat oli etelälounaasta
10-12 m/s pinnan lähellä ollutta itäkaakosta tulleen virtauksen kerrosta
lukuunottamatta (tämä kerros myös näkyy hyvin pohjoiskoillisessa).
Sateen sisällä ja myös hyönteisiin nähden lintujen oma lentonopeus erottuu
hyvin. Hyönteisten keskellä joitakin lintuihin heikompiin kaikuihin näkyviä
kohteita liikkuu hiukan yleisestä nopeudesta eroavasti. Nämä ovat kookkaita
myös yksinään tutkalla havaittavissa olevia hyönteisiä.
Nopeuden hajonta
Väriasteikon värit kertovat hajonnan suuruudesta samoin kuin kaiun
voimakkuudesta eli violetti pieni, sininen, vihreä, keltainen ja punainen
järjestyksessä suurempi arvo. (Koska sade oli heikkoa, niin kaiun
voimakkuudessa vihreääkään ei juuri esiinny, sekin sulamiskerroksen tai
lintukaiun kohdalla!) Säteensuuntaisen nopeuden hajonta on Doppler-spektrin
leveys, jonka suuruus riippuu siitä, miten paljon nopeudessa esiintyy
vaihtelua mittaustilavuuden sisällä. Sateessa esimerkiksi tuulen vaaka- tai
pystysuuntainen muutos tilavuuden sisällä lisää hajontaa samoin kuin tuulen
pyörteisyys.
Nopeuden hajonta on sateessa aivan pintakerrosta lukuunottamatta varsin pieni.
Tämä voimakkaan hajonnan kerros liittyy virtauksen muuttumiseen itäkaakosta
etelälounaasta tulevaksi ylemmäksi noustaessa.
Lintujen kohdalla näkyy sateen keskellä suuria arvoja ja hyönteisten keskellä
pieniä arvoja. Tämä johtuu siitä, että mittaustilavuuden painopisteestä
syrjässä olevan linnun kaiku ja heikon sateen kaiku ovat samaa luokkaa ja
näin kahdella eri nopeudella liikkuvat kohteet aiheuttavat suuren hajonnan.
Hyönteiskaiku on sen sijaan huomattavasti heikompaa ja näin linnun selvä
yksi nopeus hallitsee kaikua.
[tuorein kaiku]
[kaikutilanteet]
[Matti Leskinen]