Tutkamittaus 23.5.2000 klo 11.34
23.5.2000 Matti Leskinen
Pystyleikkaus itäkoilliseen
Kuvassa etäisyys tutkasta (Helsingin keskustasta) on vaaka-akselilla
ja korkeus merenpintatasosta pystyakselilla kilometreinä. Ylimmässä kuvassa
on kyseessä kaiun voimakkuus, keskellä säteensuuntainen nopeus ja
alimmassa kuvassa nopeuden hajonta. Kaiun voimakkuus ja nopeuden hajonta
on kerrottu värein siten, että tumma violetti on pienin, sininen, vihreä,
keltainen ja punainen ovat järjestyksessä suurempia. Nopeusasteikolla
tumma punainen on hitainta ja keltainen nopeinta (n. 6 m/s) poispäin tutkasta.
Alhaalla 5-15 km tutkasta nähdään pääasiassa pienehköihin hyönteisiin
liittyvä yhtenäinen kaikukerros puolen kilometrin alapuolella. Tämä kaikualue
on itse asiassa lounaisvirtauksessa Laajasalosta tuulen alapuolella ja
hyönteisistä valtaosa lienee myös noussut sieltä.
Heikot yksittäiset kaikupisteet ovat suurehkojen tai kookkaiden
hyönteisten aiheuttamia, mutta edelleen varsin hyvin tuulen mukana kulkevia.
Lisäksi 1-2 km korkeudella nähdään muutama "pilarimainen" kaikualue, jossa
voimakkuus on aika suuri, nopeus lähellä nollaa ja nopeuden hajonta suuri.
Nämä lienevät useamman linnun aiheuttamia, jostakin syystä hyvin paikallaan
(useita tunteja päivällä) pysyviä kaikualueita. Tervapääskyt ovat yhä
pääepäiltyjä, mutta mitään näköhavaintoja ei toistaiseksi ole saatu asian
vahvistamiseksi.
[tuorein kaiku]
[kaikutilanteet]
[Matti Leskinen]