Tutkamittauksia 16.5.2000 klo 4.23-4.34


16.5.2000 Matti Leskinen

Lintuja alhaalla eteläkaakosta ja ylhäällä eteläkaakkoon

PPI-kuva 1 PPI-kuva 2
Yllä olevissa kuvissa nähdään ensimmäisessä säteensuuntainen nopeus ja toisessa kaiun voimakkuus. Antennin korkeuskulma on ollut 9,3 astetta ja näin lähellä tutkaa olevat linnut olivat alle kilometrin korkeudella ja keskimäärin tulossa eteläkaakosta 12 m/s luokkaa olleella nopeudella. Sen sijaan kaukana tutkasta eteläpuolella 15-25 km päässä eli 2,5-4 km korkeudella nähtiin lintujen kaltaisia (ja luultavasti myös lintuja) kohteita, jotka liikkuivat yleisen tuulen suunnassa eteläkaakkoon ja maahan nähden alle 10 m/s nopeudella.

Pystyleikkaukset eteläkaakkoon kaiuista klo 4.34

RHI-kuva 1 RHI-kuva 2 RHI-kuva 3
Ensimmäinen kuva kertoo säteensuuntaisen nopeuden (siniset, vihreät ja keltaiset kohti tutkaa 10-15 m/s, punaiset ja oranssit poispäin 5-10 m/s), toinen kuva nopeuden hajonnan (lintujen ja vastaavien kohteiden osalta ennen kaikkea onko mittaustilavuudessa useampia kuin yksi yksilö) ja kolmas kuva kaiun voimakkuuden (sininen heikko, vihreä vahvempi).
Myös näissä nähdään, miten kauempana merellä 3-4 km korkeudella liikesuunta on poispäin tutkasta. Joissakin kohdissa nopeuden hajonta kuvastelee useamman kohteen olemista lähellä toisiaan (esim. parinkymmenen metrin päässä toisistaan, itse asiassa tässä tapauksessa heikompien pisteiden kohdalla eli kun tutkan keila ei ole osunut hyvin kumpaankaan lintuun). Kaiun voimakkuus pinnan lähellä olevilla linnuilla ja ylemmillä kohteilla on samaa luokkaa eli nekin näyttävät olevan pikkulintuja. Huomaa, että tutkakeilan vahvistuksen jakauma pystysuunnassa sekä pulssin tehon jakauma etäisyyssuunnassa merkitsee linnusta tulevan kaiun voimakkuuden näkyvän lähes pystysuuntaisina piikkeinä, jossa voimakkain kaiku on keskellä eli kohdassa, jossa tutkakeilan keskikohta on lähimpänä lintua.

[tuorein kaiku] [kaikutilanteet] [Matti Leskinen]