2018-04-12 Matti Leskinen
Lintuja, turbulenssia ja hyönteisiä 2018-04-12
Aamulla lintujen muuttoa jokseenkin vahvana pohjoiseen. Iltapäivällä
merituulirintamaa turbulenssin ja hyönteisten
aiheuttamien kaikujen valossa.
Lintujen muuttoa aamuvarhaisella pohjoiseen
Karttapohjalla näkyy Suomenlahden rantaviivaa ja järviä. Kumpula on
tutkakuva-alueen keskellä, etäisyysrenkaiden keskipiste.
Tutkakuvissa kellonaika on UTC eli 3 h jäljessä Suomen kesäaikaa.
Tutkaheijastuvuus 04.38 UTC
Korkeuskulmalla 0,5 astetta näkyy ensisijassa muuttolintuja, jotka ovat
lähteneet toisaalta Suomen maa-alueelta ja toisaalta Viron rannikolta
pohjoiseen päin.
Säteettäisnopeus 04.38 UTC
On tietenkin otettva huomioon että nopeusmittauksen yksikäsitteisyysalue
ylittyy näissä vauhdeissa tässä mittauksessa.
Säteettäisnopeus 04.39 UTC
2,9 asteen korkeuskulmalla keila on 40 km etäisyydellä noin 2 km korkeudella,
lintuja tulee Suomenlahden yli etelästä 15-20 m/s 3 km korkeudella asti.
(alkuun)
Merituulirintama iltapäivällä
Kaiku tulee toisaalta paikallisesti keskittyneistä linnuista, mutta erityisesti
rannikon suuntaisessa nauhassa turbulenssista ja joistakin isoista
hyönteisistäkin.
Tässä vaiheessa merituulirintama on pinnassa noin 5 km päässä tutkasta ja
merituuli on puolen kilometrin alapuolella poispäin rannikosta eli tutkasta
olevaa virtausta.
Tutkaheijastuvuus 11.19 UTC
Säteettäisnopeus 11.19 UTC
Pystypoikkileikkauksia pohjoisluoteeseen
Mittaus on jokseenkin kohtisuoraan rantaviivaan nähden, poispäin suuntautuva
nopeus on siten merituulta, kun taas kauempana virtaus vielä on kohti
tutkaa. Rajakerroksen ylärajalla ja toisaalta merituulirintaman reunalla
taitekertoimen turbulenttinen vaihtelu riittää kaiun synnyttämiseen. Sisämaassa
vahvimmat kaikupisteet ovat matalalla kulkevia lintuja, merituulirintaman
alueella pystyliikkeen mukana isoja hyönteisiä nousee 700 m korkeudelle
saakka ja ovat myös yksittäisinä näkyvissä tutkalla. Differentiaalinen
tutkaheijastuvuus etenkin paljastaa hyönteisten pitkulaisen rakenteen.
(alkuun),
kaikukatsaus