2010-05-12 Matti Leskinen

Sade tavoittamassa hyönteisvaeltajia päivällä
Iltayöllä runsaasti lintuja etelästä

Tutkakuvissa kellonaika UTC eli 3 h jäljessä Suomen kesäaikaa.
Ilmakehän luotauksissa nähdään kaakkoon tullut eteläinen lämmin ilmamassa Pietarissa. Suomen pintasäässä ei lämpö juuri ollut.

Pystypoikkileikkaus 13.21 UTC merelle

Vaaka-akselilla on etäisyys ja pystyakselilla korkeus kilometreinä. Kuvassa on pystypoikkileikkaus Kumpulasta eteläkaakkoon 20 km etäisyydelle, jolloin maa-alueen yllä ollaan noin 5 km etäisyydelle saakka. Kuvan aikaan hyönteisvaeltajat erottuvat jokseenkin siihen saakka 1-1,5 km korkeudella olevassa kerroksessa, etenkin differentiaalinen tutkaheijastuvuus on huomattavan paljon yli 0 dB toisin kuin kauempana nähtävässä sateessa. Hieman aikaisemmin hyönteiset näkyivät myös kauempana, mutta meren yli tulee myös sadepilvi, jonka sisälläkin voidaan nähdä vielä hyönteisten jatkavan kulkuaan. Ehkä juuri sateen takia myös pinnan lähellä 5 km paikkeilla kulkee hyönteisiä enemmän kuin lähempänä, mutta toisaalta myös maa-alue alkaa jokseenkin näillä kohdin ja kyse voi olla myös paikallisesta, hetkellisestä piirteestä.
Säteettäisnopeus niin hyönteisissä kuin sateessa on samaa luokkaa eli hyönteiset kulkevat aika lähellä ilmavirtauksen nopeutta, tuulen mukana. Hyvin ohkaisessa kerroksessa kilometrin korkeuden tienoilla nopeuden yksikäsitteisyysalue ylittyy, käytännössä tutkaa kohti tuleva nopeus on parhaimmillaan 13 m/s luokkaa. Lisäksi pinnan lähellä 5 km etäisyydellä on lähellä nollaa eli siinä nähtävät hyönteiset kulkevat itse asiassa lähes rannikon suunnassa, alatuulen ollessa itäkoillisesta. Nopeuskenttä siis osoittaa että tämän alakerroksen hyönteiset ovat lähtöisin Suomen rannikolta.
Sateessa differentiaalinen tutkaheijastuvuus kertoo sulamiskerroksen eli lämpötilan nollarajan olevan noin 2,5 km korkeudella.

Tutkaheijastuvuus

Tutkaheijastuvuus, dBZ, (Reflectivity) kertoo kohteiden koosta, linnut ovat vahvoja suhteessa hyönteisiin. Tutkapulssin pituus ja keilan leveys laajentavat yksittäisestä kohteesta tulevan kaiun läiskäksi, varsinkin linnuista kaikua saadaan hyvin myös tutkakeilan keskikohdan viereltä. Tavanomaiseen tapaan dBZ lasketaan vaakapolaroidun säteilyn kaiusta.

Differentiaalinen tutkaheijastuvuus

Differentiaalinen tutkaheijastuvuus kertoo kuinka paljon voimakkaampi kaiku saadaan vaaka- kuin pystypolaroidusta lähetteestä. Käytössä olevalla dB-asteikolla 0 merkitsee kaikujen olevan yhtä suuria ja yli 0 dB merkitsee vaakapolaroidun lähetteen sironnan palaavan tutkalle voimakkaampana.

Säteettäisnopeus

Säteettäisnopeus (Mean velocity) on siis nopeuden komponetti tutkasäteen suunnassa, mittausteknisesti ei suoraan määritetä Doppler-siirtymää vaan kaiun (suhteellisen) vaiheen muutos pulssista toiseen, yksikäsitteiseen

Pystypoikkileikkaus 12.51 UTC merelle

Pystypoikkileikkaukset 13.20 ja 13.22 UTC rannikon suunnassa

Kuvissa on differentiaalinen tutkaheijastuvuus, näissä suunnissa lintuja aivan matalalla, enemmän idän puolella (Azimuth:70) 7 km kauempana.

Pystypoikkileikkaus 20.51 UTC merelle

Kuvassa tutkaheijastuvuus lähinnä muuttolinnuista. Merellä pinnan lähellä oleva yhtenäinen kaiku tulee tosiasiassa yli 200 km päässä eteläkaakossa olleesta sadealueesta, edellisestä lähetetystä pulssista. Tämän voi nähdä alimman korkeuskulman kartiokeilaiuskuvasta klo 20.45 UTC.