2008-05-11 Matti Leskinen

Hyönteisvaeltajia ja lintujakin

Tutkakuvissa kellonaika UTC eli 3 h jäljessä Suomen kesäaikaa.

Kaiun voimakkuus

Korkeuskulmalla 30 astetta 2 km etäisyydellä tutkakeila on noin 1,2 km korkeudella. Isojen hyönteisten kerros näkyy erillisenä rengasmaisena alueena 1,5 km korkeuden tienoilla.


Säteettäisnopeus

Nopeus aiheutuu pääasiassa tuulen aiheuttamasta liikkeestä. Virtaus alhaalla on lounaasta 10 m/s ja erillisessä kerroksessa ylhäällä lännestä 16 m/s luokkaa.


Kaiun voimakkuus

Yläkerros 1,5-1,8 km korkeudella, alempana vahva kerros 700 m tienoilla ja vahvin kaiku puolen kilometrin alapuolella. Maastosta suodattamatta jäävä kaiku on toisaalta voimakkainta 10-20 km etäisyydellä.


Säteettäisnopeus

Yli 10 m/s nopeus poispäin tutkasta näkyy sinisillä väreillä, muuten väriasteikko on kohdallaan, maaston kaiut lähellä nollaa.


Pystynopeus 08.14 UTC

Tutkan yläpuolella, noin 32 km Kumpulan tutkan pystypoikkileikkauksessa. Kilometrin alapuolella pääosa hyönteisistä ei ylitä vastaanottimen suojauksen kasvattamaa havaittavuuskynnystä.
Tässä vaiheessa 1-2 km korkeudella on vielä aika vähän hyönteisiä.


Pystynopeus 08.49 UTC

Hyönteiset ovat jo huomattavasti lisääntyneet 1,5-1,8 km vaiheilla ja tämä sitten näkyi myös Kumpulan tutkan pystypoikkileikkauksessa samoihin aikoihin.


Pystynopeus 09.14 UTC

Hyönteiset alkoivat tässä vaiheessa sekoittua paksumpaan ilmakerrokseen, mikä johtui voimistuneista pystyvirtauksista.


Pystynopeus 09.49 UTC

Hyönteiset ovat aiempaa tasaisemmin jakautuneet 1,5 km alapuolelle ja pääasiassa kulkemassa ylöspäin, luultavasti tähän aikaan ilmassa olleiden nousevien virtausten mukana.


Kaiun voimakkuus 09.36 UTC

Suomen maa-alueella hyönteisiä keskittyi jonoihin, jotka olivat pinnan lähellä etelälounaasta puhaltaneen virtauksen suuntaisia.


Kaiun voimakkuus 18.36 UTC

Laskevan Auringon säteet päätyivät tutkalle luoteessa ja sisämaassa ilmeisesti osin merituulirintaman vahvistamassa nauhassa hyönteisiä kulki runsaimmin. Suomenlahdella pääosa kaiusta tuli myös hyönteisistä, jotka kulkivat olennaisesti Suomenlahden suuntaisessa virtauksessa ja olivat siten peräisin hyvin kaukaakin länsilounaasta.
Voimakkaampien kaikujen jono merellä on erotettavissa kellertävinä täplinä 20-30 km päässä Suomen rannikosta. Tämä aiheutui itäkoilliseen vahdilla ja myötätuulen avustamina muuttaneista lintuparvista.


kaikukatsaus