Tutkakaikuja 16.1. ja 17.1.2001 aamulla
17.1.2001 Matti Leskinen
Tutkaheijastuvuutta linnuista 16.1.2001 klo 9.17
Väriasteikoilla violetti on heikompaa kaikua, sininen, vihreä, keltainen
ja punainen järjestyksessä voimakkaampaa kaikua tarkoittava. Vaaleampi sävy
merkitsee myös vahvempaa kaikua.
Mittausalue on 30 km Helsingin ympäristöstä ja mittaus on tehty antennin
ollessa suunnattu 1,2 asteen korkeuskulmaan, jolloin 20 km etäisyydellä
mittaustilavuus on noin puolen kilometrin korkeudella maanpinnasta.
Kuvassa luoteessa näkyy lintujen aiheuttama aika erillisistä kaikupisteistä
muodostunut alue. Tämä voitiin havaita tutkalla matalammilla korkeuskulmilla
tulevan kauempaa luoteesta noin Forssan tienoilta saakka ikäänkuin
lähestyvänä heikkona sadealueena.
Kaakon suunnalla näkyy lisäksi kapeana sektorina (yksi mittauskulma)
nousevasta Auringosta vastaanotettu mikroaaltosäteily.
Lintuja luoteesta 17.1.2001 klo 8 jälkeen
Kuvassa nähdään 17.1.2001 klo 8.11 50 km säteeltä tehty tutkamittaus
1,0 asteen korkeuskulmalla kaiun voimakkuudesta. Värien selitys on sama kuin
edellisessä kuvassa, mutta tutkassa on käytetty pitempää lähetepulssia,
jolloin samanaikaisesti mitatun ilmatilavuuden pituus on 300 m luokkaa kun
se 16.1. tapauksessa on 90 m luokkaa. Osaksi tämän takia linnuista myös
muodostuu yhtenäisempi kaikualue, kun yksittäinen lintu tai lintuparvi
useammin osuu mittaustilavuuden sisälle.
Tosin lintuja oli myös todellisuudessa huomattavasti tiheämmässä.
Kuvassa nähdään 160 km halkaisijaltaan olevalla ruudulla näkynyt tutkakaiku
0,7 asteen korkeuskulmalla, jolla tutkakeila on puolen kilometrin korkeudella
noin 40 km etäisyydellä. Koillisessa linnut jäävät osaksi katveeseen Merihaan
ja Hanasaaren voimala-alueen korkeiden rakennusten taakse. Lintuja näkyi
hyvin runsaasti liikkeellä Helsingin pohjois- ja itäpuolella maa-alueen yllä
ja keskimäärin ehkä vain noin puolen tunnin ajan, jolloin kuljettu matka olisi
15-20 m/s nopeudella ollut luokkaa 25-35 km.
[tuorein kaiku]
[kaikutilanteet]
[Matti Leskinen]