Tuulialla havaittuja kirkkaan ilman kaikuja

4.11.1998
Ennen lännestä tulleita sateita oli aamulla ilmassa myös jonkin verran lintuja. Näitä oli kahden kilometrin korkeudelle saakka, ellei pilveä ollut alempana. Osa näkyi pystyvän muuttamaan Suomenlahden ylikin ennen sadetta, mutta valtaosa säilyi Suomen puolella.

3.11.1998
Huomattavasti lintuja oli muuttamassa iltayöllä. Korkeudet olivat enimmäkseen alle kahden kilometrin ja suunta oli lounaaseen 15 m/s luokkaa olleella nopeudella. Myöhemmin yöllä lintuja oli vähemmän havaittavissa.

21.10.1998
Lintuja muutti merkittävästi Suomenlahden yli eteläkaakkoon aamulla. Korkeus oli enimmäkseen 1-2 km ja nopeus parikymmentä metriä sekunnissa. Iltayöllä muutto oli hyvin runsasta Suomenlahden yli pääosin puolentoista kilometrin alapuolella.

20.10.1998
Aamulla klo 6-7 aikoihin sisämaassa näkyi ennen lännestä tulleita sadekuuroja huomattavasti lintuja ilmassa. Meren yli näitä ei kuitenkaan ainakaan Helsingin tienoilla mennyt.

19.10.1998
Iltayöllä oli runsaasti muuttolintuja Suomenlahden ylitse kulkemassa. Huomattavimpia olivat 1-2 km korkeudella eteläkaakkoon kulkeneet, mutta toisaalta merellä myös pinnan lähellä näkyi runsaasti lintuja etelään menossa. Nopeus oli 10-15 m/s.

17.10.1998
Lintuja ryöpsähti Suomenlahden yli aamulla melkoinen joukko kaakkoon alempana noin 15 ja ylempänä kilometrin korkeuden vaiheilla yli 20 m/s nopeuksilla. Puolenpäivän aikoihin etelästä tuli jokin aaltomaisen tapainen kaikualue, jossa noin puolen kilometrin korkeudella vaikutti olleen harvahkosti kookkaita hyönteisiä. Virtaus oli länsilounaasta ja 10-15 m/s.

16.10.1998
Aamulla kohtalaisen paljon lintuja lähti Suomenlahden yli. Tutkan mukaan suunta oli kaakkoon ja nopeus 20 m/s paikkeilla. Ilatyöllä ilmaantui jälleen huomattavasti lintuja tutkan näköpiiriin ja suunta oli edelleen kaakkoon 20 m/s luokkaa olleella nopeudella. Korkeus oli enimmäkseen kilometrin alapuolella.

15.10.1998
Päivällä sadekuurojen välillä on erottunut heikkoa kirkkaan ilman kaikua muutaman sadan metrin korkeudelle saakka. Tämän ovat voineet aiheuttaa ilmassa olleet vähäiset määrät pienehköjä hyönteisiä. Ylempänä on havaittu ilmeisesti turbulenssin tai pilviin liittyvää kaikua rajakerroksen yläreunan tuntumassa. Virtaus on ollut länsilounaasta ja enimmillään 15-20 m/s luokkaa.

14.10.1998
Aamulla oli aika runsaasti lintuja muuttamassa kaakkoon 15-25 m/s nopeuksilla eniten merellä 1-2 km korkeuksilla. Pystyleikkauksessa merelle nousseet linnut erottuvat myös selvästi. Myös hyönteisiin liittyvää heikkoa kaikua oli näkyvissä parinsadan metrin vahvuisessa kerroksessa pinnan lähellä. Myöhemmin aamupäivällä erityisen selvänä näkyi Helsingin edustan saarilta itäänpäin lähteviä kaikunauhoja, jotka aiheutuivat länsilounaisen n. 10 m/s virtauksen mukaan lähteneistä hyönteisistä.

13.10.1998
Joitakin hyönteisiä näytti nosevan ilmaan sateiden välisissä selkeämmissä säissä päivällä. Korkeudet olivat enimmillään puolen kilometrin vaiheilla. Tällainen kaiku oli kuitenkin hyvin heikkoa eli harvassa oleviin pienehköihin hyönteisiin liittynyttä. Virtaus oli lounaasta kymmenkunta metriä sekunnissa.
Illalla ja yöllä tämä kaiku jatkui ja lisäksi mukaan tuli jonkin verran muuttolintuja enimmäkseen alle kilometrin korkeudella.

12.10.1998
Sateiden välissä päivällä oli havaittavissa heikkoa kirkkaan ilman kaikuakin noin puolen kilometrin korkeudelle saakka. Etenkin illemmalla klo 16 jälkeen selkenemisen yhteydessä hyönteisiä vaikutti nousevan joksikin aikaa huomattavammin ilmaan. Virtaus oli etelälounaasta ja 10 m/s luokkaa. Illalla ja yöllä virtaus jatkui ja näytti siltä, että pienehköjä hyönteisiä olisi saapunut myös Suomenlahden yli tuossa noin puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa. Mitään isompia, selvästi yksittäisinä tutkalla havaittavissa olevia hyönteisiä ei kuitenkaan ollut näkyvissä.

9.10.1998
Yöllä muuttolintuja oli harvakseltaan liikkeellä (välimatkat olivat ennemminkin kilometrejä kuin satoja metrejä). Aamua kohden lintujen määrä edelleen väheni, kunnes jonkin verran lisää lähti muuttamaan Suomenlahden yli mm. Porkkalan niemen seudulta. Kuitenkin lintuja oli hyvin vähän kokonaisuudessaan liikkeellä.
Aamulla alkoi näkyä myös heikkoa kaikua tutkan lähellä parinsadan metrin paksuisessa kerroksessa pinnan lähellä, mikä aiheutui todennäköisesti vähäisistä määristä pienehköjä hyönteisiä. Päivällä maa-alueen yllä oli melko huomattavaakin hyönteisiin liittyvää kaikua noin puolen kilometrin korkeudelle ulottuen, etenkin rullapyörrejonoissa. Kuitenkin kesäisempiin oloihin verrattuna kaiku sittenkin oli hyvin vaatimatonta. Virtaus oli lounaasta 7-10 m/s.

8.10.1998
Aamulla hieman lintuja oli muuttamassa Suomenlahden yli. Myöhemmin joko turbulenssin tai hyvin vähäisen hyönteismäärän aiheuttamia kaikuja näkyi muutaman sadan metrin korkeudelle asti. Tämän hajanaisen kaikukerroksen yllä oli voimakkaampaa kaikua, joka liittyi turbulenssiin tai pilviin rajakerroksen yläosan tienoilla. Virtaus oli lounaasta ja enimmillään noin 10 m/s. Iltapäivällä ja illalla alempana ollut kaikukerros oli hiukan vahvempi, mutta edelleen verrattain heikko eli hyönteisistä aiheutuessaan vain muutamasta pienehköstä hyönteisestä mittaustilavuudessa peräisin.
Iltayöstä muuttolintuja oli liikkeellä jonkin verran, suuri osa näistä oli alle kahden kilometrin korkeudella. Meren puolella lintuja oli yleensä vielä vähemmän ja ensi sijassa alle kilometrin korkeudella.

7.10.1998
Aamuyöllä lintukaikujakin oli varsin vähän, mutta aamulla näitä alkoi esiintyä enemmän muuttajien lähtiessä Suomenlahden yli. Suomenlahden yllä linnut olivat enimmäkseen kahden kilometrin alapuolella. Aamupäivällä myös hyönteisiin liittyvää kaikua ilmestyi näkyviin, ensin lämpimämmällä rannikkoalueella.
Päivällä rannikkoalueella hyönteisiä näkyi nousevan ilmaan noin puolen kilometrin korkeudelle saakka maa-alueen yllä rullapyörrejonoissa. Virtaus oli länsilounaasta 5-8 m/s. Ylempänä kilometrin korkeuden vaiheilla erottui turbulenssiin tai pilviin liittynyttä kaikua rajakerroksen yläreunan tasolla.
Iltaan mennessä kaiku heikkeni lähes olemattomiin. Kuitenkin merialueen puolella yölläkin erottui parinsadan metrin paksuisessa kerroksessa hyvin heikkoa ilmeisesti pienehköjen hyönteisten aiheuttamaa kaikua. Virtaus näkyi edelleen olleen lounaasta ja 8 m/s luokkaa enimmillään. Lintuja oli yöllä sangen harvassa, mutta toisaalta aina kolmen kilometrin korkeudella saakka.

6.10.1998
Yöllä lintuja oli lähinnä Suomen maa-alueen yllä noin kilometrin paksuisessa kerroksessa. Suunta oli länteenpäin 20 m/s luokkaa olevalla nopeudella. Aamulla lintujen muutto Suomenlahden yli oli varsin vilkasta ja merellä linnut näkyivät nousevan yleisesti 2-3 km korkeudelle. Samalla myös hyönteisiin liittyvää kaikua alkoi näkyä tutkan lähellä noin puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa. Virtaus oli koillisesta viitisen metriä sekunnissa.
Päivällä heikohko hyönteiskaiku jatkui ja vahvimmillaan se oli rullapyörrejonoissa. Iltapäivällä kaiku heikkeni lopulta lähes havaitsemattomiin. Iltayöllä lintuja oli ilmassa kohtalaisen runsaasti. Enimmäkseen lentokorkeus oli 2 km alapuolella, mutta joitakin lintuja oli havaittavissa 3-4 km korkeuksillakin. Suunta oli alkuyöstä lounaaseen ja myöhemmin länsilounaaseen/länteen ja nopeus oli 10 m/s luokkaa.

5.10.1998
Aamuyöllä oli sangen paljon lintuja, mutta ensi sijassa Suomen maa-alueen yllä noin kahden kilometrin alapuolella enimmäkseen. Suomenlahtea ylittäneet harvat linnut olivat 1-2 km korkeudella merellä. Aamulla lintukaiku voimistui erityisesti Suomenlahdella, jolloin myös merkittävin osa linnuista kauempana merellä oli 1-2 km korkeuksilla. Muuttajat olivat tutkan mukaan matkalla lounaaseen 15-17 m/s.
Aamupäivällä hyönteisiin liittyvää kaikua alkoi olla alimman puolen kilometrin kerroksessa jonkin verran. Virtaus oli koillisesta viitisen metriä sekunnissa ja myös rullapyörrejonoja ilmestyi näkyviin päivällä. Lisäksi oli havaittavissa eteläänpäin liikkuvia aaltomaisia kaikunauhoja, joissa hyönteisiä näkyi nousevan jopa kilometrin korkeudelle. Näiden aaltojen välimatka oli kymmenen kilometrin luokkaa. Ylempänä noin puolentoista kilometrin korkeudella erottui myös turbulenssiin tai pilviin liittyvä erillinen kaikukerros. Oli myös ilmeistä, että mainitut aaltomaiset kaikunauhat liittyivät samaan ilmiöön, joka aiheutti alapilvissä havaittua selkeiden ja pilvisien alueiden vaihtelua. Myöhemmin samanlaisia kaikunauhoja esiintyi virtauksen suuntaisesti eli likimain kohtisuorasti edellisiin nauhoihin.
Iltayöllä linnut hallitsivat kaikuja parin kilometrin korkeudelle saakka. Näiden suunta oli lounaaseen ja nopeus parikymmentä metriä sekunnissa.

2.10.1998
Lintuja oli havaittavissa yöllä huomattavasti, joskaan ei mitenkään erityisen paljon, eniten noin kilometrin alapuolella ja toisaalta varsin erillisessä kerroksessa 1-2 km korkeudella. Aamulla muutto voimistui hieman ja erityisesti Porkkalan niemeltä lounaaseen näkyi lähteneen runsaasti lintuja. Muutosta mitattu suunta oli lounaaseen ja nopeus 15 m/s vaiheilla.
Päivän mittaan alkoi erottua heikkoa kaikua parinsadan metrin korkeudelle saakka. Ylempänä yli kilometrin korkeudella näkyi kumpukerrospilven tai turbulenssin aiheuttamaa kaikua. Alempana ollut kerros sisälsi ilmeisesti pienehköjä hyönteisiä. Virtaus oli koillisesta muutama metri sekunnissa. Auringonlaskun vaiheilla hyönteisiä pölähti ilmaan enemmän muutaman sadan metrin paksuisena kerroksena. Lentoaika oli kumminkin sangen lyhyt.

1.10.1998
Yöllä lintujakin oli varsin vähän tutkalla näkyvissä. Aamulla sen sijaan muuttolintuja lähti huomattavasti Suomenlahden yli 1-2 km korkeuksilla. Suunta näkyi olevan lounaaseen ja nopeus parhaimmillaan hieman yli 20 m/s. Porkkalan niemeltä lounaaseen näkyi erityisen selvänä lähes yhtenäinen jono, mutta muualla lintuja oli varsin harvassa. Viron rannikon tuntumassa Suomenlahdella olleet sadekuurot eivät ehkä estäneet lahden ylitystä, varsinkin kun osa linnuista näkyi kuuropilvien huippujen korkeudella.
Aamupäivällä lintuja näkyi edelleen hieman Suomenlahtea ylittämässä. Myös melko suuria hyönteisiä alkoi erottua harvassa parin sadan metrin korkeuksilla tutkan lähellä. Hieman puolen kilometrin yläpuolella turbulenssista tai pilvistä aiheutunut kaiku oli kuitenkin selvästi voimakkaampaa. Virtaus oli koillisesta viitisen metriä sekunnissa.
Päivällä kaiku keskittyi jälleen jonoihin, joissa hyönteisiä näytti nousevan yli puolen kilometrin korkeudelle. Vastaavasti ylempänä ollut turbulenssiin tai pilviin liittynyt kaikukerros nousi 1,5 km korkeuden vaiheille. Iltapäivällä kaiku yleensä heikkeni, mutta illalla klo 18 aikoihin näytti hieman vahvistuvan muutaman sadan metrin paksuisessa kerroksessa. Ilmeisesti suhteellisen kookkaita eli ehkä jopa hiukan hyttystä isompia hyönteisiä nousi illan lähestyessä vähän enemmän ylemmäksi ilmaan. Alkuyöllä huomattavasti lintuja oli muuttamassa etupäässä alle kilometrin korkeudella, mutta muutamia oli parin kilometrin korkeudella saakka.

30.9.1998
Yöllinen lintujen muutto sai jatkoa aamulla, jolloin huomattavan paljon lintuja näkyi matkaavaan lounaaseen 20 m/s luokkaa olevalla nopeudella. Lintuja oli enimmäkseen kahden kilometrin alapuolella. Rannikolta merelle päin mennessään suuri osa linnuista ilmeisesti nousi korkeammalle, koska lähempänä rantaa lintujen korkeus oli yleisesti alempi kuin kauempana Suomenlahdella, mikä on nähtävissä pystyleikkauksesta merelle. Aamulla näytti myös jonkin verran hyönteisiä lähtevän lounaaseen lähinnä rannikolta tai saarista.
Päivällä hyönteisiä näkyi nousevan rullapyörrejonoissa puolen kilometrin korkeudelle saakka. Virtaus oli koillisesta ja noin 8 m/s. Iltapäivällä rullapyörteet nostivat hyönteisiä aina 800 m korkeuden vaiheille. Noin kilometrin korkeudella oli lisäksi havaittavissa lievästi aaltoilevana kaikukerroksena todennäköisesti rajakerroksen yläreunaan liittynyttä turbulenssia. Iltaa kohden virtaus kääntyi pohjoiskoillisesta tulevaksi ja hyönteisiin liittyvä kaiku hiipui vähitellen.
Alkuyöstä liikkeelle lähti varsin paljon lintuja etelälounaaseen n. 15 m/s nopeudella. Enimmäkseen nämä liikkuivat kilometrin alapuolella.

29.9.1998
Aamuyöllä oli lintuja alle kahden kilometrin korkeuksilla sateiden välissä ja osin sateiden sisälläkin erotettavissa. Osin ehkä merellä olleiden sateiden takia lintuja näkyi etupäässä Suomen maa-alueen yllä. Aamulla lintuja oli runsaasti ilmassa edelleen maa-alueen yllä alle kilometrin korkeuksilla. Myös meren yli sateista huolimatta näkyi kulkevan joitakin lintuja.
Aamupäivällä myös hyönteisiin liittyvää kaikua alkoi erottua muutaman sadan metrin korkeudelle asti, erityisesti rullapyörteiden luontoisissa jonoissa itäkoillisesta tulevassa n. 10 m/s virtauksessa. Päivällä jonojen kohdalla hyönteisiä näkyi nousevan 700-800 m korkeudelle saakka, mutta näiden ulkopuolella kaikua oli havaittavissa vain parinsadan metrin vahvuisessa kerroksessa. Iltapäivällä hyönteisten aiheuttamat kaiut alkoivat paremmin erottu Helsingin edustan merilaueella kuin maa-alueen yllä. Tällöin oli myös ilmeistä, että kaikujonojen paikan määräsi hyvin pitkälle saarien sijoittuminen virtauksen suunnassa.
Alkuyöstä lintuja oli hyvin paljon etenkin kilometrin alapuolella suurinpiirtein rannikon suuntaisesti matkalla länsilounaaseen. Nopeus näytti olleen jopa 30 m/s luokkaa, missä toki myötätuuli lienee ollut kolmanneksen verran. Osa linnuista oli parin kilometrin korkeudella ja ja todennäköisesti joitakin muita lajeja kuin yleisemmin käytetyssä keroksessa puolen ja yhden kilometrin välillä. Myöhemmin lintuihinkin liittyvää kaikua oli vähemmän

28.9.1998
Yöllä sateiden jäljessä vaikutti lentelevän joitakin hyönteisiäkin noin puolen kilometrin korkeuden alapuolella itäisessä 10 m/s luokkaa olevassa virtauksessa. Muutamia vähän suurempiakin hyönteisiä oli mukana, mutta enimmäkseen vaikuttivat pieniltä eli yksittäisinä tutkan havaitsemattomissa. Lintuja oli myös jonkin verran ilmassa, mutta nämä näyttivät pysyvän Suomen maa-alueen yllä enimmäkseen (Helsingin kohdalla).
Aamuyöllä kaiku oli yleensä heikompaa. Aamulla itäisessä n. 10 m/s virtauksessa heikkoa kaikua oli taas puolen kilometrin vahvuisessa kerroksessa ja sen aiheuttajia lienevät olleet pienet hyönteiset, osaksi kuitenkin suhteellisen suuristakin otuksista näkyi olevan kyse. Kaiku jatkui pääsosin samanlaisena päivällä ja meren puolella selvästi heikompana kuin maa-alueen yllä. Siten tutkassa havaitut kaiut olivat peräisin Suomen maa-alueelta ja saaristosta länteenpäin kulkevista hyönteisistä. Virtaus oli idästä 7-9 m/s.
Illalla ja alkuyöllä hyönteisiä näytti edelleen kulkevan vähäisenä joukkona länteenpäin. Yöllä muuttolintuja oli varsin runsaasti noin kilometrin alapuolella, mutta niiden kulkua etelään estivät merellä olleet sateet.

26.9.1998
Yöllä lintuja lenteli ilmeisestikin pilvikerroksen alla pääosin alle kilometrin korkeuksilla. Suunta oli rannikon suuntaisesti lounaaseen 10 m/s vaiheilla olleella nopeudella. Aamulla Suomenlahden yli näytti lähtevän lintuja, joita merellä nousi aina kahden kilometrin korkeudelle asti. Päivällä hyönteisiä lienee tullut kuvaan mukaan noin puolen kilometrin korkeudelle saakka rullapyörteiden nostamina. Virtaus oli itäkoillisesta pari metriä sekunnissa, mutta iltapäivällä merituuli näkyi joksikin aikaa muuttavan rannikon lähellä virtauksen itäkaakkoiseksi/itäiseksi.
Iltayöllä oli varsin paljon lintuja hieman kilometrin yläpuolelle asti lentämässä länsilounaaseen 15-17 m/s nopeudella, mutta selvästi maa-alueen ylle painottuen. Myöhemmin sadekaiut hallitsivat tutkakuvaa.

25.9.1998
Lintuja liikuskeli yöllä harvassa ja aivan hiukkasen hyönteisiä saattoi olla liikkeellä lähellä pintaa matkalla kaakkoonpäin edelleen. Aamulla lintuja lähti varsin paljon Suomenlahden yli, suurin osa vaikutti pikkulintuparvilta, jotka merelle mennessään nousivat jopa kahden kilometrin korkeudelle. Aamupäivällä alkoi erottua hyönteisiin liittyvä kaikua 700-800 m korkeudelle rullapyörteiden nostamina. Virtaus oli kaakkoon ja 10 m/s luokkaa.
Päivällä rullapyörteet vahvistuivat ja hyönteisiä nousi näiden tarjoamissa nostoissa yli kilometrin korkeudellekin. Näiden tavallisempien kirkkaan ilman kaikujen ohella näkyi myös joko turbulenssiin tai kumpupilviin rajakerroksen yläreunassa liitynyttä heikkoa kaikua rullapyörteiden nousevan liikkeen kohdalla. Virtaus säilyi kaakkoon kuljettavana ja nopeus oli keskimäärin 6-8 m/s, mutta paikoin yli 10 m/s.
Alkuyöstä hyönteisiä oli edelleen hiukan havaittavissa, mutta merkittävimpiä kaikujen aiheuttajia olivat linnut. Lintujen pääosa oli aluksi 2,5 ja myöhemmin 1,5 km alapuolella ja Suomen maa-alueen yllä. Näiden suunta oli suurinpiirtein rannikon suuntainen lounaaseen ja nopeus oli 10 m/s luokkaa.

24.9.1998
Yöllä oli jonkin verran muuttolintuja, mutta aamulla myös hyönteisiä näkyi nousevan esiin. Aamupäivällä hyönteisiin liittyvä kaikukerros kasvoi yli puolen kilometrin paksuiseksi ja virtaus oli kaakkoon voimakkaimmillaan kerroksen yläosissa 18 m/s luokkaa.
Päivällä kaikua näkyi jälleen rullapyörteiden muodossa ja ulottui näihin liittyen kilometrin korkeudelle. Virtaus oli kaakkoon alhaalla 10 ja ylhäällä 15 m/s. Iltapäivällä rullapyörteet edelleen vahvistuivat ja näyttivät nostavan hyönteisiä jopa puolentoista kilometrin korkeudelle, vaikka muilla alueilla kaiku heikentyi. Ylempänä oli havaittavissa myös heikkoa kaikua pilvistä tai turbulenssista rajakerroksen yläreunassa. Illempana kaiku heikkeni huomattavasti myös rullapyörteiden vahvimmissa osissa.
Iltayöllä hyönteisiä oli jälleen yhtenäisemmin noin 600 m paksuisessa kerroksessa menossa kaakkoon 10-15 m/s. Määrä oli kumminkin varsin vähäinen eli kaiku suhteellisen heikkoa. Lisäksi lintuja oli muuttamassa jonkin verran noin kahden kilometrin korkeudella saakka.

23.9.1998
Aamuyöllä oli lähinnä lintuja muuttomatkalla eteläänpäin varsin paljon. Auringonnousun vaiheilla myös hyönteisiä näkyi pölähtäneen ilmaan jonkin verran. Myös aamulla muuttavia lintuja lähti merkittävästi Suomenlahden ylitykseen hieman myöhemmin. Virtaus oli luoteesta ja 7 m/s luokkaa.
Aamupäivällä kaiku voimistui noin 800 m paksuisessa kerroksessa, jossa erottui myös rullapyörteitä. Ylemmissä kerroksissa nopeus oli myös hieman yli 10 m/s ja hyönteiset näkyivät kulkeutuvan Suomenlahden ylitse kaakkoon. Iltapäivällä rullapyörteiden nousevan liikkeen kohdilla hyönteisiä näytti nousevan hieman yli kilometrin korkeudelle. Tätä ylempänä näkyi heikkoa pilviin tai turbulenssiin liittynyttä kaikua 1,3-1,5 km korkeudella. Vitaussuunta ja nopeus säilyivät suurinpiirtein ennallaan. Iltaa kohden kaiku yleisesti heikkeni, mutta toisaalta vahvoissa rullapyörrejonoissa edelleenkin näytti riittävän hyönteisiä aikaisempaan tapaan.
Iltayöllä hyönteisiä oli edelleen matkalla kaakkoon n. 600 m paksuisessa kerroksessa enimmillään 8 m/s nopeudella. Näiden lisäksi muuttolintuja oli menossa eteläänpäin kahden kilometrin alapuolella keskimäärin 12 m/s vaiheilla olevalla nopeudella. Myöhemmin hyönteisiä oli vain hiukan havaittavissa ja lintuja oli lähinnä Suomen maa-alueen yllä rannikon suuntaisesti matkalla lounaaseen 5-7 m/s nopeudella tutkan eli maanpinnan suhteen.

22.9.1998
Aamuyöllä hyönteisiä näkyi 700-800 m paksuisessa kerroksessa matkalla itäkaakkoon alhaalla ja kaakkoon ylhäällä 10-15 m/s. Aamulla ja aamupäivällä suunta ja nopeus oli suurinpiirtein sama, mutta aamupäivällä kaiku huomattavasti voimistui noin kilometrin paksuiseksi kerrokseksi. Myös rullapyörteitä on ollut selkeästi havittavissa.
Iltapäivällä rullapyörteiden kohdalla näkyi kaikua paikoin puolentoista kilometrin korkeudella. Virtaus oli edelleen itäkaakkoon/kaakkoon ja myös Suomenlahdella oli paljon kaikua, eli Suomesta meren ylle ja ilmeisesti ylikin kulkeutuvia hyönteisiä. Iltayöllä kaiku oli myös jälleen hyvin vahvaa noin kilometrin korkeudelle saakka yöhyönteisten kulkiessa etelään 10-13 m/s nopeudella. Näiden lisäksi myös lintuja oli lähinnä kilometrin alapuolella joukossa mukana. Myöhemmin hyönteisten määrä väheni lähes olemattomiin. Lintujen määrä puolestaan lisääntyi enimmäkseen puolentoista kilmometrin alapuolella tapahtunutta huomattavaa muuttoa osoittaen. Joitakin lintuja oli paljon korkeammallakin, muutama harva 3-4 km välilläkin.

21.9.1998
Aamuyöllä oli lähinnä lintuja havaittavissa tutkassa, niitäkin suhteellisen harvassa. Pinnan lähellä vielä myös hyönteisiin liittyvää kaikua. Aamupäivällä lounaisessa/läntisessä 10-14 m/s hyönteisiin liittyvä kaiku voimistui n. 700 m paksuiseksi kerrokseksi. Maa-alueella alkoi erottua myös jonomaista rullapyörteisiin liittyvää rakennetta.
Iltapäivällä kaikukerroksen korkeus oli noussut rullapyörteiden kohdalla paikoin yli kilometrin, ilmeisesti näissä kohdissa ylimpänä erottui vielä heikkoa pilviin tai turbulenssiin liittyvää kaikua erillisessä ohuessa kerroksessa joissakin tapauksissa. Merellä sen sijaan kaikua oli vaatimattomammin ja epäilemättä Suomen maa-aleelta liikkeelle lähteneisiin hyönteisiin liittyen. Iltaa kohti kaiku heikkeni maa-alueella, mutta merellä pikemminkin hiukan vahvistui erityisesti saarista selvästi esiin tulleiden tuulensuuntaisten vanojen muodossa. Pilvikerroksen yllä 1,5-2 km korkeuksilla erottui muutama isohko hyönteinen (n. 15 km etäisyydeltä saakka), jotka voisivat olla joutuneet vähän kummiin oloihin päivän hyvissä nostoissa.
Iltayöllä hyönteisiä vaelsi noin 700 m paksuisessa kerroksessa itäänpäin ja sen yllä isoja yksittäisiä hyönteisiä 0,8-1 km korkeudella kaakkoon 15-20 m/s nopeudella. Lintuja näkyi varsin vähän muuttamassa.

19.-20.9.1998
Lauantaina 19.9. päivällä sateiden ohella erottui 1,3 km luokkaa paksuudeltaan olleessa kerroksessa eteläkaakkoon matkalla melkoisesti hyönteisiä. Nopeus oli 8 m/s vaiheilla. Iltayöstä hyönteisten vaellus jatkui, mutta varsinkin ylempänä tutkalla näkyi myös lintujen muuttoa etelälounaaseen kahden kilometrin alapuolella olevassa kerroksessa. Lintujen nopeus näytti olleen keskimäärin 15 m/s luokkaa, mistä siis myötäinen tuuli oli ehkä noin puolet.
Sunnuntaina 20.9. aamuyöllä lintuja oli edelleen jonkin verran liikkeellä, mutta yöhyönteisten vaellus eteläänpäin hallitsi kaikua. Aamun lähetessä kumpikin kaiku heikkeni ja hyönteiskaikuakin oli välillä vain muutaman sadan metrin paksuisena kerroksena. Päivällä 20.9. oli runsaasti hyönteisiä, kaikua näkyi paikoin 1,8 km kilometrin korkeudelle saakka, tasaisemmin kumminkin noin 1,3 km paksuisessa kerroksessa Virtaus oli eteläänpäin ja enimmillään n 12 m/s kaikukerroksen yläosissa eli kilometrin korkeuden vaiheilta alkaen. Myös vahvoja rullapyörteitä näytti olevan havaittavissa. Toisaalta kaikukenttä viittasi hyönteisten ruumiiden olleen jossain määrin yhtenäisesti suunnattuina kohti etelää tai pohjoista.
Ilalla kaikukerroksen paksuus kuitenkin madaltui puolen kilometrin tuntumaan. Iltayöllä ja myöhemminkin näytti hyönteiskaikua olevan uudelleen pohjoisenpuoleisessa virtauksessa jopa kahden kilometrin korkeudella. Ylempänä erottui ilmeisen selviä vahvempia kerroksia ja alhaalla aika yhtenäinen puolen kilometrin luokkaa paksuudeltaan ollut kerros. Lisäksi huomattavasti muuttolintujakin oli yöllä liikkeellä.

18.9.1998
Yöllä muuttolintuja oli havaittavissa kahden kilometrin korkeudella saakka. Pääosin lintuja kykeni kuitenkin muuttamaan Suomenlahden sateiden välissä. Suunta näkyi olleen keskimäärin melko tarkkaan etelään ja nopeus 10 m/s luokkaa hiukan vastaisessa lounaisessa virtauksessa. Yön kuluessa lintujen määräkin väheni, kunnes auringonlaskun aikoihin lähti toinen muuttoaalto Suomenlahden yli. Ilmeisen hyvin näytti olevan havaittavissa Porkkalan niemeltä lähteneiden lintujen kaiut kaukaa Suomenlahdelta.
Aamupäivällä myös hyönteiskaikua alkoi erottua suhteellisen paksussa kerroksessa ilmeisesti sadekuuroinakin ilmentyvien voimakkaiden nostavien ilmavirtausten ansiosta. Virtaus oli länsilounaasta 5 m/s luokkaa. Päivällä maa-alueen yllä oli suhteellisen paljon sadekuuroja, sen sijaan meren puolella kulki huomattavasti hyönteisiä selkeässä säässä 300-800 metrin korkeudella. Nämä olivat ilmeisesti kuitenkin peräisin Suomen maa-alueelta etenkin Porkkalan niemen seuduilta. Myöhemmin myös merialueella alkoi sadella. Virtaus oli edelleen länsilounaasta 5 m/s luokkaa.
Iltapäivällä, kun oli vähemmän sateita, hyönteiskaikua oli varsin vahvasti maa-alueen yllä 700-800 metrin paksuisessa kerroksessa. Virtaus oli enemmän lounaasta ja 8 m/s luokkaa suurimmillaan kerroksen yläosassa. Ilmeisesti virtauksen suunnan kääntyminen hieman eteläisemmäksi vaikutti osaltaan siihen, ettei merellä enää havaittu vastaavan voimakasta kaikua kuin aiemmin. Klo 17-18 aikoihin oli myös erittäin selvästi havaittavissa sisämaan sadekuuroihin liittynyt puuskarintama, jonka kohdalle hyönteisiä erityisesti kasautui.

17.9.1998
Aamuyöllä oli lähinnä vain lintuja havaittavissa tutkalla sateiden ohella. Aamulla hyönteiskaikua ilmaantui rannikon tuntumassa suhteellisen paljon noin puolen kilometrin vahvuiseen kerrokseen, hiukan epämääräiseen heikkoon virtaukseen. Myöhemmin virtauksen suunta oli etelän puolelta ja muutama metri sekunnissa.
Iltapäivällä hyönteisiä alkoi näkyä runsaammin Suomenlahdella tulossa etelälounaasta noin 5 m/s virtauksessa. Lähempänä Suomen rannikkoa kaikua oli parinsadan metrin korkeudella, lähinnä ehkä saarilta ylösnousseita, sen sijaan kauempana kaikukerros oli noin puolen kilometrin korkeudella ja siis epäilemättä Viron puolelta lähteneiden hyönteisten aiheuttama. Myöhemmin merellä vahvin kaiku näkyi olevan 200-400 m korkeuksilla ja hyönteisiä näkyi siihen saakka, kun lounaasta tulleet sateet alkoivat hallita kaikumaailmaa.
Auringonlaskun jälkeen sateiden lomassa näkyi ehkä hiukan hyönteisiäkin, mutta ennen kaikkea lintuja, joista osa näkyi onnistuvan muuttamaan etelään sateiden välistä lähinnä.

16.9.1998
Yöllä oli lintuja parin kilometrin korkeudelle saakka harvakseltaan liikkeellä. Enemmän lintuja oli sitten kilometrin alapuolella. Alhaalla noin puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa hyönteisiä liikkui lounaasta kymmenkunta metriä sekunnissa, mikä jatkui aamupäivällä jossakin määrin hitaasti heikentyen. Suomen maa-alueella toisaalta aamupäivällä kaiku myös voimistui välillä. Kaikua vaikutti liittyvän myös pilviin tai turbulenssiin 400-800 m korkeuksilla.
Iltapäivällä Viron rannikolta asti näkyi etelästä lähestyvä yhtenäinen kaikualue, jossa oli ilmeisesti runsaasti hyönteisiä. Merkittävässä määrin näitä alkoi olla Helsingissä klo 15 aikoihin. Kerros oli paksuimmillaan n. 800 m ja vahvinta kaiku oli 300-500 m korkeudella olleessa kerroksessa. Virtaus oli eteläkaakosta/-lounaasta ja enimmillään 8 m/s. Kaikua oli alkuyöhön asti hyvin havaittavissa. Tällöin myös lintuja alkoi nousta varsin runsaasti ilmaan.

15.9.1998
Yöllä hyönteisiä oli yksittäin matkalla etelästä/etelälounaasta puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa. Nopeus oli 10-13 m/s. Aamulla kaikua oli jonkin verran enemmän. Etelälounaasta näytti tulevan Suomenlahden yli vajaan kilometrin paksuisessa kerroksessa hyönteisiä enimmillään 8 m/s luokkaa olevalla nopeudella. Aamupäivällä virtaus edelleen heikkeni ja suunta kääntyi lounaan ja lännen välille.
Iltapäivällä sateita oli jonkin verran Suomen maa-alueellakin ja hyönteisiä näkyi suhteellisen vähän läntisen/luoteisen virtauksen mukana kulkemassa. Yöllä näytti olevan runsaasti hyönteisiä läntisessä/länsiluoteisessa virtauksessa noin kilometrin paksuisena kerroksena liikkeellä. Nopeudessa näkyi myös selvä 13-15 m/s luokkaa ollut maksimi n. 800 m korkeudella. Samalla myös jonkin verran lintuja näkyi muuttamassa.

14.9.1998
Yöllä hyönteisiä oli jonkin verran tulossa etelästä/kaakosta 15-17 m/s luokkaa olleilla nopeuksilla. Aamulla kaiku vahvistui hyvin voimakkaaksi edellispäivän tapaan. Kaikukerroksen paksuus oli noin puolitoista kilometriä ja virtaus alhaalla idästä 12 m/s ja ylhäällä kaakosta 18 m/s luokkaa.
Iltapäivällä kaikukerros ylsi aina kahden kilometrin korkeudelle. Eniten hyönteisiä näytti kaiun perusteella olevan noin 300 metrin korkeudella itäisessä noin 15 m/s virtauksessa. Toinen voimakkaampi kaikukerros oli 1-1,5 km korkeudella eteläkaakkoisesa noin 17 m/s virtauksessa. Ylempänä saattoi silti kulkea yhtä merkittävästi hyönteisiä, koska kaiku eli yleinen vaelluskorkeus oli paksummassa kerroksessa.
Toisaalta kaiun mukaan ylemmässä kerroksessa hyönteisten ruumiiden suunta vaikutti olevan huomattavan yhtenäisesti länsi-itä-akselin mukainen. Samalla myös hyönteisten koko saattoi olla alakerroksen väkeen nähden olennaisesti suurempi, johon aamun havainnoissa yksittäisten hyönteisten erottuminen myös viittaa. Tällöin hyönteisten yksilötiheys ylhäällä voisi olla huomattavasti alakerroksen maksimikerrosta vähäisempi. Joka tapauksessa myös yläkerroksessa hyönteisiä täytyisi olla vähintään parinkymmenen metrin välein, koska kaiku on peräisin useasta hyönteisestä samanaikaisesti.
Illemmalla klo 17-18 kaiku etenkin ylhäällä heikkeni nopeasti ja myös kaikukerroksen paksuus aleni kilometrin vaiheille. Alempi noin 300 m korkeudella ollut kerros sen sijaan oli edelleen hyvin vahva ja tässä kerroksessa itäinen virtaus oli enimmillään noin 18 m/s. Ylempänä ollut eteläkaakkoinen/kaakkoinen virtaus oli puolestaan heikentynyt 15 m/s suuruiseksi ja ylimmässä kerroksessa jopa pienemmäksi. Sadealueiden välissä oli myöhemmin myös jonkin verran hyönteisiä; klo 24 aikoihin noin 600 m paksuisessa kerroksessa kaakosta/eteläkaakosta kymmenkunta metriä sekunnissa nopeudella oli tulossa aika harvassa yksittäisiä hyönteisiä.

12.-13.9.1998
Viikonloppuna etelästä-idästä virtaus toi ilmeisen paljon myös hyönteisiä. Kaiuista tehdyistä tuuliluotauksista nähdään jotakin vaellusoloista eri korkeuksilla. Näistä saatuja tutkakaikujakin joskus lienee aikaa tarkastella perusteellisemmin.

11.9.1998
Aamuyöllä lounainen/länsilounainen noin 15 m/s virtaus jatkui ja siinä mukana kulki jonkin verran hyönteisiä, lähinnä puolen kilometrin korkeuden alapuolisessa kerroksessa. Aamulla kaiku voimistui etenkin Suomen maa-alueella ja aamupäivällä oli varsin yhtenäinen kilometrin vahvuinen kaikukerros havaittavissa maa-alueen yllä. Virtaus oli länsilounaasta eli likimain Suomenlahden rannikon suuntainen, alhaalla 10 m/s ja ylhäällä 15 m/s luokkaa.
Päivällä Suomen maa-alueella oli erotettavissa myös rullapyörteitä, joiden kohdalla kaiku ulottui jopa puolentoista kilometrin korkeudelle. Merellä kaiku oli rannikon lähellä Suomen maa-alueelta kuten Porkkalasta luultavasti ilmaan nousseiden hyönteisten huomattavasti vahvistamaa. Kauempana sen sijaan oli lähinnä enää harvemmassa lentäviä jopa yksittäisinä erottuvia kookkaita hyönteisiä. Pinnan lähellä virtaus oli lähes lounaasta ja sen mukana merellä siis näytti tulevan jonkin verran vaeltajia Suomenlahden ylikin muutaman sadan metrin korkeudella. Illalla klo 17-18 Suomen rannikolla kaiku voimistui muodostaen varsin vahvan 800-900 m paksun kerroksen. Kaiun voimistumiselle vaikutti antavan pontta lännestä lähestynyt sadekuuroja sisältänyt pilvialue. Merellä kulki edelleen hyvin harvassa yksittäisinä erottuneita hyönteisiä lounaisvirtauksessa.

9.-10.9.1998
Illalla 9.9. ja yöllä hyönteiskaikua oli jatkuvasti havaittavissa sadealueiden välissäkin. Virtaus oli etelälounaasta/lounaasta ja 15-20 m/s. Kaikukerroksen paksuus oli kilometrin luokkaa illalla ja alkuyöllä. Aamuyöhön tultaessa kaiku kuitenkin oli huomattavasti heikentynyt, niin että tällöin oli kyse lähinnä enää yksittäisinä erottuvista hyönteisistä, eli näiden välimatka toisistaan saattoi olla usein vähintään sadan metrin luokkaa.
Aamulla 10.9. yhtenäisemmän sadealueen edellä hyönteiskaiku oli hyvin vahvaa ja ulottui aina 1,3 km korkeuden vaiheille. Edellispäivän tapaan voimakkain kaikukerros oli kilometrin korkeuden paikkeilla. Verrattuna Suomen maa-alueen kaiun voimistumiseen auringonnousua ennen ainakin osa aamun kaiusta voi liittyä vastavaan hyönteisten lentoonlähtöön Virosta.
Sateiden välissä näytti päivälläkin olevan kilometrin paksuinen kerros hyönteisiäkin lounaisen puoleisessa virtauksessa, sikäli kuin sateiden välissä yleensä oli selkeämpää. Yöllä (klo 24 aikoihin) lounaisessa noin 15 m/s virtauksessa oli edelleen hyönteisiä vaeltamassa toisaalta noin puolen kilometrin alapuolella ja hiukan harvemmassa isohkoja hyönteisiä 0,7-1,1 km korkeudella olleessa erillisessä kerroksessa.

8.-9.9.1998
Yöllä hyönteisten vaellus lounaasta n. 10 m/s nopeudella jatkui 800-900 m paksuisessa kerroksessa. Aivan pinnan lähellä nopeus oli vähäisempi ja tulosuunta eteläisempi. Lintuja oli suhteellisen vähän muuttamassa, mitä osin ehkä selitti merellä iltayöllä olleet sateet. Auringonnousun aikoihin Suomen maa-alueelta pölähti jälleen ilmaan enemmän hyönteisiä kuten monena muunakin aamuna.
Aamulla 9.9. hyönteisvaellus lounaasta jatkui ja yhtenäinen kerros oli noin puolen kilometrin paksuinen, mutta sen yläpuolella noin kilometrin korkeudelle keskittyen oli havaittavissa yksittäisiä kookkaita hyönteisiä varsin paljon. Virtaus lounaasta jatkui ylempänä ja oli enimmillään n. 13 m/s.
Myöhemmin päivällä voimakkain kaiku muodosti 0,7-1,5 km korkeudelle yhtenäisen kerroksen, jossa virtaus oli lounaasta 15 m/s. Pinnan lähellä virtaus oli eteläkaakosta noin 5 m/s ja kääntyi vähitellen lounaiseksi noin kilometrin korkeudelle noustaessa. Iltapäivällä kaiku hiukan heikkeni, virtaus alhaalla oli etelälounaasta 10 m/s ja ylhäällä lounaasta 15 m/s luokkaa. Illemmalla klo 18 aikoihin virtaus oli koventunut ja oli myös enemmän etelälounaasta 14-16 m/s, samalla kaiku ylempänä etenkin meren puolella oli jälleen aavistuksen vahvempaa.

8.9.1998
Auringonnousun vaiheilla oli noin puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa hyönteisiä jonkin aikaa runsaammin. Myöhemmin aamulla ja päivällä 5-7 m/s luokkaa olevassa kaakkoisvirtauksessa on ollut hieman yli puolikilometrisessä kaikukerroksessa hyönteisiä Suomen maa-alueen yllä. Varsinkin ylempänä hyönteiset ovat olleet harvassa lentäviä isohkoja hyönteisiä. Kaikua oli havaittavissa myös merenpuolella, mutta selvästi heikompana. Suomenlahdella kaikua oli aamupäivällä erotettavissa niin kaukana kaakossa, että hyönteisiä tuli myös Suomenlahden yli. Määrä oli kuitenkin sangen vähäinen.
Iltapäivällä hyönteiskaiku oli suhteellisen vahvana noin kilometrin paksuisena kerroksena maa-alueen yllä ja hieman heikompana merialueella. Pinnan lähellä virtaus oli edelleen kaakosta, mutta kääntyi ylempänä lounaiseksi noin 10 m/s virtaukseksi. Merialueen yllä 0,5-1 km korkeudella oli selvästi erillinen lounaasta tulevien hyönteisten kerros, jossa kaiun voimakkuus oli heikompi kuin aivan pinnan lähellä kaakosta/etelästä tulossa olevien hyönteisten kerroksessa.

6-7.9.1998
Illalla 6.9. lounaisessa virtauksessa n. 800 m paksuisessa kerroksessa hyönteisiä näkyi Suomenlahdellakin, eli jossain määrin kauempaa tulleita vaeltajiakin lienee ollut liikkeellä. Tämä jatkui yön läpi, mutta auringonnousua ennen kaiku oli jo heikentynyt aika olemattomiin. Nopeus oli enimmillään noin 8 m/s. Yöllä myös lintuja oli aluksi runsaasti muuttamassa kaakkoon 10-12 m/s noin kilometrin korkeudelle ulottuneessa kerroksessa.
Aamulla ennen auringonnousua hyönteisiä lähti jonkin verran liikkeelle lyhyeksi aikaa noin puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa lounaisessa virtauksessa. Myöhemmin aamupäivällä hyönteisiä alkoi jälleen nousta ilmaan tutkalla havaittavia määriä, sisämaassa parhaimmillaan kilometrin korkeudelle saakka. Virtaus oli länsilounaasta ja enimmillään 8 m/s luokkaa. Tutkalla havaitut hyönteiset olivat todennäköisesti peräisin Suomen maa-alueelta.
Illalla klo 20 eli auringonlaskun jälkeen hyönteiskaiku voimistui noin tunnin ajaksi 700-800 m paksuisessa kerroksessa. Virtaus oli lounaasta 6 m/s luokkaa ja klo 21 aikoihin muuttolintuja alkoi tulla tutkan mittauskorkeuksiin. Lintuja muutti enimmäkseen alle 1,5 kilometrin korkeuksilla, mutta osa näkyi kolmen kilometrin korkeudella saakka. Muuttosuunta oli keskimäärin etelään ja nopeus kymmenkunta metriä sekunnissa.

4.9.1998
Auringonnousua edelsi hyönteiskaiun voimistuminen noin puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa. Myöhemmin aamulla kaikua alkoi erottua etenkin hieman pinnan yläpuolella noin 300-400 ja 700-800 m korkeudella olleissa kerroksissa, joista sittemmin kehittyi kilometrin paksuinen yhtenäinen kaikukerros itäisessä 6-8 m/s virtauksessa. Varsinkin ylempänä kaikua aiheuttivat varsin kookkaat hyönteiset.
Iltapäivällä pinnan lähellä tuuli kääntyi pohjois-eteläsuuntaisen kaikunauhan kohdalla itäisestä kaakkoiseksi ja tämän länteen kulkeneen nauhan jälkipuolella esiintyi myös heikkoa sadetta. Kauempana tästä hyönteiskaikua näkyi noin puolen kilometrin paksuisena kerroksena. Samalla myös kaakosta alkoi tulla meren yli jonkin verran hyönteisiä. Näin tulleiden hyönteisten määrä jäi kumminkin ilmeisen vähäiseksi. Auringonlaskun vaiheilla kaiku Suomen maa-alueella jälleen voimistui yöhyönteisten lähdettyä ilmaan. Muuttolintuja oli myös iltayöstä liikkeellä, mutta Suomenlahden ylitykseen niitä ei merkittävästi näkynyt lähtevän, vaan lintukaikua esiintyi lähinnä vain Suomen rannikkoalueen yllä.

3.9.1998
Aamuyöllä oli varsin "hiljaista" kaikujen suhteen. Aamulla auringonnousun vaiheilla lähinnä merialueen puolella rannikon läheisyydessä erottui hyönteisiin viittaavaa kaikua. Myöhemmin ilman lämmettyä hyönteisiä alkoi jälleen kertyä ilmaan huomattavasti. Vaikutti kuitenkin siltä, että edellisiin päiviin verrattuna hyönteiset olivat kookkaampia eli vahvemmin lentäviä. Erityisesti tämä koski hieman ylempiä kerroksia 0,5-1 km ja toisaalta aika erillistä kerrosta n. 1,3 km korkeudella klo 10 aikoihin. Virtauksen suuntaisia rullapyörteitä oli myös näkyvissä maa-alueen yllä. Virtaus oli eteläänpäin ja enimmillään noin 10 m/s.
Auringonlaskun aikoihin hyönteisiä oli edelleen runsaasti liikkeellä, mutta suunta oli länsilounaaseen noin 800 m paksuisessa kerroksessa. Hyönteisiin liittynyt kaiku jatkui selvänä myöhemminkin, vaikka lintuja alkoi myös tulla näkyviin kolmen kilometrin korkeudessa asti. Lintujen muuttoa Suomenlahden yli näytti yön aikana kuitenkin olevan erityisesti vain Porkkalan niemen kohdalta. Lisäksi merelle kehittyneet sateet näyttivät rajoittavan meren ylitystä.

2.9.1998
Aamulla hyönteisiin liittyvää kaikua oli ensin rannikon tuntumassa meren puolella. Aamupäivällä kaiku voimistui joka puolella tutkaa enimmillään puolentoista kilometrin vahvuiseksi kerrokseksi. Virtaus oli edelleen koillisesta ja hieman alle 10 m/s. Maa-alueen yllä kaiussa näkyi myös hyvin selvää jonomaista rakennetta virtauksen suunnassa. Merialueella oli myös havaittavissa voimakkaampia nauhoja virtauksen suunnassa, mutta ainakin osaksi näiden synty liittyi ulommaksi rannikosta työntyviin saariin.
Enimmillään kaikukerroksen paksuus oli 1,8 km, mutta tällöin ylärajalla kaiku vaikutti tulevan turbulenssista ilmeisen rajakerroksen yläreunan paikkeilla. Iltapäivällä myös merituuli näkyi alkavan tunkeutua vaivalloisesti sisämaahan. Tutkassa merituulikerros oli muutaman sadan metrin paksuinen. Myöhemmin merituuli kuihtui pois ja koillisvirtaus jatkoi hyönteisten kuljetusta lounaaseen. Tämä erottui myös yöllä muuttavien lintujen keskellä. Linnuista suurin osa näkyi lentäneen alle kilometrin korkeudella, mutta toisaalla erottui monia lintuja 2-3 km korkeuksien välisessä kerroksessa.

31.8.-1.9.1998
Alkuyöstä 31.8. sateiden jälkeen lintuja lähti runsaasti muuttamaan Suomenlahden yli. Kerroksen paksuus oli vain puolen kilometrin luokkaa ilmeisesti yläpuolella olleen pilvikerroksen rajoittamana. Suunta oli suurinpiirtein etelään lähes 20 m/s nopeudella koillisen virtauksen edesauttamana. Kuitenkin vaikutti siltä, että Suomenlahdella olleet sateet estivät meren ylityksen.
Aamulla 1.9. auringonnousun tienoilla oli havaittavissa heikkoa kaikua meren puolella, joka ilmeisesti liittyi saarista ja rannikolta ilmaan nousseisiin yöhyönteisiin. Aamupäivällä hyönteisiin liittyvä kaiku alkoi voimistua ja tämän kaikukerroksen paksuus ylitti klo 10 aikaan jo yhden kilometrin. Virtaus oli koillisesta ja enimmillään kaikukerroksen yläosissa 10 m/s luokkaa. Myöhemmin kaiku muodosti jonomaisia rakenteita, joista osa merialueen yllä liittyi ilmeisesti myös saarien sijaintiin virtauksen suunnassa. Kaikukerroksen paksuus ylitti puolentoista kilometrin korkeuden kyseisten jonojen kohdalla.
Auringonlaskun vaiheilla hyönteisiä oli edelleen runsaasti liikkeellä, vaikka luonnollisesti päivällä esiintynyt pystyvirtauksiin liittyvä jonomaisuus oli kadonnut. Virtaus oli edelleen lounaaseen ja kerroksen yläosissa hiukan alle kilometrin korkeudella nopeus oli 12 m/s luokkaa. Hyönteiset erottuivat myös myöhemmin yöllä lintujen aiheuttamien kaikujen joukosta. Linnut puolestaan näyttivät keskimäärin kulkevan suurinpiirtein etelään 15 m/s luokkaa olevilla nopeuksilla.

28.8.1998
Aamuyöllä oli edelleen lintuja muuttamassa kaakon suuntaan. Auringonnousun lähestyessä ilmaan nousi joksikin aikaa hyönteisiä noin puolen kilometrin paksuiseen kerrokseen. Nämä esiintyivät selvimmin rannikon tuntumassa meren suunnalla ja itäänpäin matkalla, kunnes pian auringonnousun jälkeen ilmeisestikin laskeutuivat alas.
Myöhemmin aamulla hyönteisiä alkoi uudelleen esiintyä muodostaen noin kilometrin paksuisen kaikukerroksen. Virtaus oli edelleen itäänpäin ja nopeus enimmillään 8-10 m/s. Paksuimmillaan kaikukerros oli noin 1,2 km ja hyönteiskaikua oli havaittavissa iltapäivän sateiden tuloon saakka.

27.8.1998
Aamuyöllä jonkin verran lintuja jatkoi muuttoaan etelään ja näiden keskellä noin puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa yöhyönteisiä kulki kaakkoon. Auringonnousun lähettyvillä hyönteisten määrä näytti myös jonkin verran lisääntyvän Aamulla kaiku hieman puolestaan heikkeni, mutta toisaalta hyönteisiä näkyi selvästi kulkeutumassa Suomenlahdelle tutkan kaakkoispuolella ja maa-alueella pystyvirtaukset ilmeisesti myös aiheuttivat kaikukerroksen paksuuntumista.
Aamupäivän aikana kaiku oli voimakkainta rannikon tuntumassa Suomenlahden puolella, mikä johtui luultavasti runsaammasta pilvisyydestä maa-alueella. Virtauksen suunta kääntyi myös luoteisesta läntiseksi, jolloin merkittävä osa hyönteisistä lienee ollut peräisin saaristosta ja muutenkin aivan rantaviivan tuntumasta. Iltapäivällä virtaus kääntyi edelleen lounaisemmaksi eli hyönteiset kulkeutuivat likimain rannikon suuntaisesti itäänpäin 10-13 m/s. Maa-alueella erottui jonkin verran myös tuulensuuntaisia kaikujonoja, joissa myös oli paikoitellen merkittävästi lintuja kaikuja aiheuttamassa. Näissä kohdissa kaikukerroksen paksuus oli 800-900 metrin luokkaa. Yleensä kaiku kuitenkin heikkeni iltapäivän edistyessä.
Auringonlaskun aikoihin lähes olemattomiin häipynyt hyönteiskaiku voimistui nopeasti noin puolen kilmometrin vahvuiseksi kerrokseksi, edelleen suunta oli itäkoilliseen ja nopeus korkeudesta riippuen 5-10 m/s. Tuntia myöhemmin nähtävissä oli lähinnä enää vain runsasta lintujen muuttoa aina kahden kilometrin korkeudella saakka kaakkoon enimmillään noin 15 m/s nopeudella.

26.8.1998
Lintujen muutto oli aamuyöllä varsin paljon heikompaa kuin aikaisemmin yöllä. Sen sijaan pitkin yötä lintujen hallitseman kaiun seassa ja myöhemmin lintujen vähennyttyä selvemmin näkyi merkittävästi yöhyönteisiä. Tämä kaiku oli voimakkaimmillaan parin sadan metrin korkeudella ja ulottui noin 700 metrin korkeudelle saakka. Valtaosaltaan ilmeisesti pienehköjen hyönteisten suunta oli aluksi kaakkoon ja myöhemmin etelään enimmillään noin 5 m/s.
Aamupäivällä hyönteisiin liittyvä kaiku kasvoi suhteellisen voimakkaaksi erityisesti Helsingin itäpuolella pohjoisesta lähestyneen sadekuuroalueen etupuolella. Keskipäivällä kaikukerroksen paksuus oli 1,3 km ja voimakkainta kaiku oli 600-800 metrin korkeuksilla. Virtaus oli etelälounaaseen ja enimmillään 7-8 m/s luokkaa. Iltapäivällä sadekuurojen välilläkin hyönteisiä näkyi olevan aika paljon ilmassa, vaikka huomattavasti vähemmän kuin ennen sateita.
Sateiden jälkeen ja auringonlaskun vaiheilla ilmaan nousi jälleen merkittävästi hyönteisiä. Kaiku oli voimakkainta pinnan läheisyydessä, mutta kerros ulottui lähes kilometrin korkeudelle. Suunta oli kaakkoon päin ja nopeus 5-10 m/s korkeudesta riippuen. Vähän myöhemmin ilmestyi näkyviin runsaasti muuttolintuja matkalla etelään enimmillään noin 15 m/s nopeudella. Lintuja oli enimmäkseen kilometrin alapuolella, mutta joitakin lensi kahden kilometrin korkeudella saakka. Kuitenkin lintujen keskelläkin tutkan lähellä erottui edelleen yöhyönteisiin liittyvää kaikua.

25.8.1998
Aamuyöllä lintujen muutto Suomenlahden yli jatkui. Aamupäivällä alkoi esiin nousta hyönteisiin liittyvää kaikua, rannikon lähellä hiukan idänpuoleisessa virtauksessa, joka liittyi merituulen syntymiseen. Kaikukerroksen korkeus ylitti maa-alueen yllä kilometrin ja merituulirintaman vaiheilla ulottui noin puolentoista kilometrin korkeudelle iltapäivällä. Tällöin rannikon tuntumassa alimman puolen kilometrin paksuisessa merituulikerroksessa virtaus oli kaakosta pari metriä sekunnissa, sisämaassa esiintyneet sadekuurot näyttivät myös voimistuvan merituulirintaman kohdalle.
Iltayöllä lintujen muutto etelään Suomenlahden yli oli voimakasta. Enimmäkseen nämä näkyivät noin kilometrin korkeudelle ulottuvassa kerroksessa, mutta jokunen oli aina kahden kilometrin korkeudella saakka. Suunta oli etelään ja nopeus 12-14 m/s. Lintukaikujen ohella tarkkaan katsottaessa voitiin havaita myös yöhyönteisiä alimmassa noin puolen kilometrin kerroksessa matkalla etelämmäksi.

24.8.1998
Päivällä länsilounaisessa noin 13 m/s virtauksessa jonkin verran hyönteisiäkin oli liikkeellä, mutta kaikua erottui vain Suomen maa-alueella ja rannikon tuntumassa. Kaikukerroksen paksuus oli suurimmillaan noin kilometrin. Rullapyörteitäkin muodostui maa-alueella. Myöhemmin iltapäivällä näissä näytti hallitsevina kaiun aiheuttajina lennellä lintuja, mahdollisesti etenkin tervapääskyjä hyönteisiä napsimassa.
Iltayöllä lintujen muutto Suomenlahden yli oli voimakasta. Nopeus näkyi olleen 12 m/s luokkaa ja suunta enimmäkseen kaakkoon, mikä johtui ehkä osittain myös läntisestä tuulesta. Ainakin Suomen puolella lintuja oli erityisesti 1-1,5 km korkeuksilla.

19.-20.8.1998
Luoteisvirtauksessa ajautui edelleen kaakkoon noin puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa auringonlaskun aikoihin 19.8. liikkeelle nousseita yöhyönteisiä. Nämä peittyivät kohta kuitenkin muuttolintujen aiheuttamien kaikujen alle. Lintuja näkyi muuttavan huomattavasti etelään Suomenlahden yli etenkin alkuyöstä.
Aamulla 20.8. noin tunnin ajan ennen auringonnousua näytti ilmaan nousevan noin 10 m/s pohjoisenpuoleisessa virtauksessa joitakin hyönteisiä. Osittain tämä voi olla johtunut siitä, että yöhyönteiset taas alkoivat erottua muuttolintujen keskeltä omana kaikualueenaan. Myöhemmin klo 8 alkaen ensin rannikon tuntumassa ja myöhemmin laajemmin etenkin Helsingin itäpuolella alkoi esiin nousta uudelleen hyönteisiä luoteisvirtauksessa ajautumassa kaakkoon 7-8 m/s nopeudella. Aamupäivällä näiden muodostaman kaikukerroksen paksuus nousi jo yli yhden kilometrin. Sisämaassa alkoi erottua myös rullapyörteitä.
Iltapäivällä 20.8. virtaus kääntyi läntiseksi ja edelleen sadekuurojen jäljessä länsilounaiseksi yli 10 m/s. Helsingin länsipuolella näkyi merkittävästi hyönteisiä myös merialueen yllä, mutta virtauksen suunnasta johtuen nämäkin lienevät tulleet Porkkalan niemeltä ja sen edustan saarilta.

18.-19.8.1998
Illalla 18.8. auringonlaskun vaiheilla oikeastaan vasta alkoi merkittävämmin erottua kirkkaan ilman kaikua. Yöhyönteisiä näkyi tällöin nousevan ilmaan vajaan kilometrin paksuisena kerroksena. Virtaus oli länsilounainen ja hieman yli 10 m/s. Yöllä näytti jonkin verran lintujakin olleen liikkeellä.
Aamupäivällä 19.8. kaiku voimistui itäisessä/itäkoillisessa noin 5 m/s virtauksessa ennen lännestä tulleita sadekuuroja. Kaikukerroksen paksuus oli tällöin enimmillään puolitoista kilometriä. Sadekuurojen jälkeen iltapäivällä virtaus muuttui luoteiseksi ja sen mukana näytti ajautuvan Suomenlahdelle huomattavasti hyönteisiä Suomen mantereelta.

17.8.1998
Laajasti kirkkaan ilman kaikuja oli havaittavissa aamupäivästä alkaen läntisessä/länsilounaisessa virtauksessa myös kauempana Suomenlahdella. Kaikukerroksen korkeus oli hieman alle kaksi kilometriä Suomen maa-alueella ja virtauksen nopeus 10-15 m/s. Iltapäivällä kaiku oli voimakkaimmillaan myös merellä ja erityisesti Suomen maa-alueen läheisyydessä, luonnollisesti tuulen suunnasta johtuen. Kuitenkin kaukana Suomenlahdellakin oli kaikua havaittavissa. Maa-alueella erottui hyvin rullapyörteiden jonomaista rakennetta.
Illemmalla kaiku alkoi heiketä, kunnes auringonlaskun jälkeen yöhyönteisiä näytti lähtevän sonkoin joukoin liikkeelle. Alimmissa kerroksissa virtaus oli edelleen läntinen, mutta ylemmissä kerroksissa kilometrin korkeuden tuntumassa merkittävästi hyönteisiä näkyi luoteisenpuoleisessa virtauksessa matkalla Suomenlahden yli. Myös joitakin lintuja näkyi muuttamassa Suomenlahden yli etelään.

Huhti-kesäkuun 1998 tilanteet