– Aivoviemäreitähän me tässä projektissa tutkimme! Toisin sanoen analysoimme imusuonia, jotka kuljettavat nestettä aivoista ulos, akatemiaprofessori Kari Alitalo sanoo. – Aivojen imusuonten olemassaolo on tiedetty vasta vähän aikaa, ja ne täytyy oppia tuntemaan, jotta niiden merkitys aivosairauksissa selviää.
Alitalon tutkimusryhmä julkaisi aivojen imusuonia koskevan havaintonsa kesäkuussa 2015; löydön takana oli kaksi nuorta tutkijaa, Aleksanteri Aspelund ja Salli Antila. Löytö – jonka lähes samaan aikaan julkisti myös muuan toinen tutkimusryhmä USA:ssa – herätti suurta huomiota, ja tiedelehdet Nature Medicine sekä Science nostivat kumpikin sen yhdeksi vuoden 2015 merkittävimmistä tieteellisistä havainnoista.
Alitalon ryhmä käynnisti yhdessä Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden kanssa jo viime vuonna Jane ja Aatos Erkon säätiön rahoituksen turvin ensimmäisen tutkimuksen, jossa ryhdyttiin selvittämään aivojen imusuonten merkitystä aivosairauksissa. Nyt saatu ERC-rahoitus varmistaa jatkotutkimukset ja potkaisee tutkimusta vauhdilla eteenpäin.
– Tutkimuksemme liittyy vaikeisiin ja yhteiskunnallisesti merkittäviin sairauksiin, kuten Alzheimerin tautiin ja MS-tautiin, ja yhteistyöverkostossamme tutkimme myös imusuonten merkitystä aivovammojen paranemisessa, Alitalo kertoo.
Yksi ERC-projektin tavoitteista on selvittää, voidaanko kohonnutta aivopainetta mahdollisesti hoitaa tulevaisuudessa lisäämällä aivojen imusuonien ulosvirtausta.
– Meillä on jo kokemusta vaurioituneiden imusuonten korjaamisesta imusuonikasvutekijöiden avulla muualla kuin aivoissa, ja uskon, että pystymme rakentamaan eräänlaisen biologisen viemärin, jonka avulla aivopainetta voidaan alentaa, Alitalo sanoo.
UUSI TUTKIMUSALUE HALTUUN VERKOTTUMALLA
Aivojen imusuonten löytyminen avasi Alitalon tutkimusryhmässä kokonaan uuden tutkimuslinjan.
– Tämä on meille uusi alue, mutta olemme verkottuneet hyvin tehokkaasti sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Yhteistyö on välttämätöntä sekä osaamisen että tutkimusinfran varmistamiseksi.
Viisivuotinen 2,5 miljoonan euron rahoitus on mittava, mutta ei ylenpalttinen. Suurin osa – noin puolitoista miljoonaa – menee henkilöstökuluihin.
– Sillä rahalla perustetaan laajempi tutkimusryhmä, jossa on kolme tohtoritutkijaa, yksi väitöskirjan tekijä ja yksi avustava laboratoriotyöntekijä. Loppu hupenee reagensseihin, tarvikkeisiin, koe-eläimiin ja yleiskustannuksiin.
SAMMUTTAAKO VIIMEINEN VALOT?
Tutkija etenee urallaan samaan tapaan kuin näyttelijä, Alitalo vertaa: näyttelijästä ohjaajaksi ja sitten tuottajaksi.
– Olen nyt ainakin osittain siinä tuottaja-vaiheessa: tuotan tutkimusohjelmia, joissa nuoret tutkijat pääsevät itsenäistymään ja viemään omaa tutkimustaan eteenpäin. Parhaat näistä jäävät sitten elämään ja menestyvät.
– En halua, että eläkkeelle jäädessäni laboratoriossani sammuvat valot!
Alitalo huolehtii oman tutkimusryhmänsä tulevaisuudesta ja työn jatkumisesta, mutta samaan aikaan hän on huolissaan suomalaisen tutkimuksen tilanteesta yleisellä tasolla. Missä tilanteessa ollaan viiden vuoden kuluttua? Onko Suomen tutkimus hiipunut näköalattomuuteen ja räntäsateeseen?
– Tiedettä tehdään globaalissa kilpailutilanteessa. Meidän on jatkuvasti luotava ja ylläpidettävä riittävän vetovoimaista tutkimusympäristöä houkutellaksemme omia osaajiemme takaisin maailmalta ja ulkomaisia huippututkijoita tänne. Suomesta ei saa tulla halvan siirtokoulutuksen väliasema muualle pyrittäessä. Tällä hetkellä emme ole tarpeeksi ketteriä esimerkiksi uusien tutkimusmenetelmien ja -laitteiden käyttöönotossa – sellaisia asioita nuoret tutkijat arvostavat, Alitalo pohtii.
Asiaa auttaisi sekin, jos Suomi tulisi tunnetuksi tiedettä arvostavana yhteiskuntana. Tutkimuksen ja sen merkityksen tulisi näkyä koko yhteiskunnassa ja myös poliittisessa päätöksenteossa.
– Olisi tärkeää, että erityisesti nuoret näkisivät tutkimuksen tarjoamat mahdollisuudet.
Nyt saatu ERC Advanced Grant oli Alitalolle jo toinen: vuoden 2010 haussa hän sai rahoituksen hankkeeseen "New biological functions and therapeutic potential of vascular endothelial growth factors".
ERC Advanced Grant -rahoituksen saivat Helsingin yliopistosta myös Markku Kulmala ja Antti Kupiainen.