Opettajien akatemian uutisia 2016 ja 2017

Opettajien akatemia täydentyi 10 uudella jäsenellä. Yksi heistä on yliopistonlehtori Salla Kurhila, jolle opiskelijan oman toimijuuden lisääminen on tärkeää.

Helsingin yliopiston Opettajien akatemiaan valittiin joulukuussa 10 uutta jäsentä 68 hakijan joukosta. Akatemian valintakriteereissä painotetaan muun muassa hakijoiden oman alansa asiantuntijuutta, syvällistä pedagogista näkemystä, innovatiivisia opetus- ja ohjauskäytäntöjä ja kokemusta digitaalisten oppimisympäristöjen hyödyntämisestä. Kaikki valitut ovat keskeisiä opetuksen kehittäjä omilla aloillaan ja aktiivisia toimijoita laitos- ja tiedekuntatasolla sekä lähes poikkeuksetta myös yliopistotasolla, useimmiten myös kansainvälisesti.

Yksi akatemiaan valituista on yliopistonlehtori Salla Kurhila suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuden laitokselta. Yli kaksi vuosikymmentä yliopistolla opettanut Kurhila aloitti Helsingin yliopistolla väitöskirjantekijänä vuonna 1996 ja on siitä asti tehnyt erilaisia tuntiopettajan, lehtorin ja assistentin töitä. Vakituisena yliopistonlehtorina hän aloitti 2007.

Opettajien akatemian toiminta on näkynyt hänen arjessaan ja se osaltaan innosti myös hakemaan akatemiaan.

– Omassa oppiaineessani koin konkreettisesti akatemian tarjoaman hyödyn, kun jäsenenä oleva Terhi Ainiala järjesti akatemian rahoituksen avulla opetuksen kehittämisen päivän. Olen ymmärtänyt, että ”opeakatemia” on vapaamuotoinen ja itseohjautuva ryhmä, jossa voi jakaa hyviä käytäntöjä, ja odotankin mielenkiinnolla ensimmäistä tapaamista helmikuussa.

Autenttiset oppimistilanteet ja opiskelijan oma toimijuus keskiössä

Kurhilan pedagogiikassa korostuvat autenttisten tilanteiden merkitys oppimiselle sekä opiskelijan oman toimijuuden lisääminen. Hän uskoo, että näitä periaatteita voi soveltaa tieteenalasta riippumatta.

– Haluan, että opetuksessa on mahdollisimman paljon autenttisia tilanteita ja ympäristöjä. Kaikki opetus perustuu tietysti historiallisesti kumuloituvaan tieteelliseen tutkimukseen, mutta on tärkeää, että opetuksella on yhteys nykyhetkeen ja –ympäristöön yliopiston ulkopuolellakin.

Antoisia ovat ne kurssit, joissa opiskelija on kontaktissa myös muihin tahoihin kuin opettajaansa ja kurssin tehtävä näkyy julkisemminkin. Esimerkkinä Kurhila mainitsee, miten eräällä kirjoituskurssilla tehtiin yhteistyötä Kirkko & Kaupunki –lehden kanssa. Lehti julkaisi opiskelijoiden kurssilla tekemiä tekstejä, mikä toi selvästi vahvemman motivaation opiskelijoille kirjoitusten työstämiseen. Vuorovaikutuskurssilla taas opiskelijoiden tuli nauhoittaa omia vuorovaikutustilanteitaan esimerkiksi kaupassa asioidessaan ja tutkia näitä aineistoja. Tieteellisen tutkimuksen yhdistäminen opiskelijan arkeen syvensi oppimiskokemusta.

Opiskelijoiden oman toimijuuden lisääminen on myös Kurhilalle tärkeää.

– Aloittaessani opettajan töitä ajattelin, että opettajan tulee ottaa vastuu kaiken materiaalin tuottamisesta kurssille ja esimerkiksi löytää parhaat tekstit kurssiaineistoksi. Hedelmällisempää on kuitenkin antaa opiskelijalle enemmän vastuuta, ohjata häntä etsimään itse tietoa ja kannustaa itse pohtimaan aineistojen merkitystä.

Kohtaaminen on tärkeää tulevaisuudessakin

Digitaalisten välineiden käyttö yliopiston opetuksessa on kehittynyt sitä mukaa kuin yhteiskunnassa on otettu käyttöön uusia välineitä. Kurhila suhtautuu digikehitykseen rauhallisesti ja muistuttaa, että digitaaliset välineet yksinään eivät tee opetusta paremmaksi.

– Uskon, että opetuksen ytimessä säilyy edelleen kontakti ja ihmisten kohtaaminen. Tiedon avoin saatavuus netissä ja esimerkiksi digitaalisia välineitä hyödyntävät verkkokurssit vaikuttavat tietysti opetuksen suunnitteluun. Ihmisiä voidaan tavoittaa laajemmin ja eri tavoin kuin ennen. Erilaisten tutkimusten mukaan verkkokurssien suorittamisprosentti näyttää kuitenkin olevan selvästi korkeampi silloin, kun kurssiin kuuluu lähiopetusosuuksia. Kohtaaminen on oppimisen edellytys eikä se katoa digikehityksen myötä.

Tällä hetkellä Kurhila johtaa Suomi toisena kielenä ja tilanteinen oppiminen –hanketta, joka sai joulukuussa 2015 kolmivuotisen rahoituksen Koneen säätiöltä. Hankkeessa tutkitaan sekä digitaalisia resursseja kielenoppimisessa että suomen kielen oppimista työympäristössä. Tässäkin hankkeessa Kurhila toteuttaa periaatettaan autenttisten tilanteiden hyödyntämisestä opetuksessa: kaksi hänen opiskelijaansa valmistaa hankkeen aineistosta graduaan.

– Opiskelijoille on motivoivaa, kun gradunteon ohella pääsee osaksi tutkimusyhteisöä ja saa kokemusta niin projektinhallinnasta kuin sidosryhmienkin kanssa toimimisesta.

Opettajien akatemian tavoitteena on vahvistaa opetuksen asemaa ja arvostusta

Opettajien akatemia perustettiin vuonna 2012 ja sen ensimmäiset 30 perustajajäsentä valittiin vuonna 2013. Opettajien akatemian jäsenet muodostavat monitieteisen verkoston, joka jakaa osaamistaan sekä toimii aktiivisesti oppimisen ja opetuksen kehittämiseksi yliopistossa. Akatemian tavoitteena on vahvistaa opetuksen arvostusta ja asemaa yliopistoyhteisössä sekä mahdollistaa meritoituminen ja palkitseminen opetusansioiden perusteella. Valinta Opettajien akatemian jäseneksi on yliopiston korkein tunnustus opettajan opetusansioista ja oppineisuudesta opetuksessa. Seuraavan kerran Opettajien akatemiaan valitaan uusia jäseniä vuonna 2018.

Teksti: Saija Aalto
Kuva: Salla Kurhila

 

Opettajien akatemialla on pysyvä paikka yliopistossa, selviää arviointiraportista.

Opettajien akatemia perustettiin Helsingin yliopistoon neljä vuotta sitten tavoitteena vahvistaa opetuksen arvostusta ja asemaa yliopistoyhteisössä sekä edistää oppimisen laatua ja hyviä tuloksia. Akatemian toimintaa on nyt arvioinut yliopistolaisista koostunut ryhmä (kuvassa), joka jätti raporttinsa vuoden lopussa.

Arviointiryhmän mukaan Opettajien akatemia on täyttänyt tavoitteensa hyvin, joskaan kaikkien tavoitteiden vaikutus ei vielä kokonaisuudessaan näy.

– Esimerkiksi akatemian vaikutus opiskelijoiden oppimistuloksiin tulee todennäköisesti näkymään vasta useamman vuoden kuluttua, toteaa arviointiryhmän puheenjohtaja, yliopistopedagogisen tutkimus- ja kehittämisyksikön johtaja, professori Sari Lindblom-Ylänne.

Uusi hakukierros avautumassa

”Opeakateemikkojen” pedagogista osaamista ja asiantuntemusta on hyödynnetty monissa asioissa sekä yliopisto-, tiedekunta- ja laitostasolla. Vararehtori Keijo Hämäläisen mukaan Opettajien akatemia on ottanut paikkansa yliopistoyhteisössä jäsentensä aktiivisen vaikuttamisen ja osallistumisen kautta.

– Se aito innostuneisuus ja yhteisöllisyys, minkä aina kohtaan tavatessani Opettajien akatemian jäseniä yhdessä tai erikseen, on juuri sitä mitä yliopistoyhteisö on opetuksen kehittämisessä ja arvostuksessa tarvinnut. Ja tulee tarvitsemaan edelleen.

Parhaillaan valmistellaankin uutta hakukierrosta Opettajien akatemiaan syksylle 2016.

Jäseneksi omalla hakemuksella

Yliopistonopettajat hakevat itse akatemian jäsenyyttä, mikä on arviointiryhmän mukaan edelleen paras vaihtoehto. Jo hakeminen on osoitus opettajan sitoutumisesta opetuksen ja oman osaamisensa kehittämiseen. Toisaalta Opettajien akatemian alkutaipaleella on ollut nähtävissä suomalainen piirre: "omakehu" on ollut uutta ja osin vaikeaakin yliopistoyhteisössä.

Useiden Opettajien akatemian jäsenten kokemus on, että valinta jäseniksi on tuonut heidän sanomisiinsa ja tekemisiinsä aivan uutta vaikuttavuutta sekä luonut uutta yhteisöllistä toimintakulttuuria. Jäseniä on pyydetty mukaan muun muassa erilaisiin yliopisto-, tiedekunta- ja laitostason kehittämisryhmiin.

– On ollut hienoa huomata, kuinka sitoutuneita valitut opettajat ovat kehittämään opetuksen ja oppimisen laatua yliopistossamme, toteaa Lindblom-Ylänne.
Vaikuttavuus näkyy

Raportin mukaan Opettajien akatemia on tarjonnut opettajille yliopistotasoisen yhteisön, jossa asioita tarkastellaan ja jaetaan omaa tiede- ja koulutusyhteisöä laajemmin. Opettajien akatemia on uudella tavalla sitouttanut parhaita opettajiaan yliopistoon.

Akatemia on edistänyt myös opetusansioiden tunnistamista ja arvostusta. Lisäksi akatemia on auttanut jäseniään havaitsemaan, analysoimaan ja tekemään näkyväksi opetusosaamisen, opetuksen ja oppimisen pitkäjänteistä kehittämistyötä.

Opettajien akatemia on nuoresta iästään huolimatta herättänyt runsaasti kiinnostusta myös kansainvälisesti ja siihen on käynyt tutustumassa eurooppalaisia yliopistoja ja korkeakouluorganisaatioita. Vastaavasti vararehtori Hämäläinen oli syksyllä 2015 esittelemässä Opettajien akatemiaa Tanskan opetusministeriön organisoimassa seminaarissa, jossa pohdittiin opetuksen arvostuksen asemaa tutkimusyliopistoissa. Vierailujen ja konsultaatioiden myötä muun muassa Tarton ja Kööpenhaminan yliopistoihin on perustettu Opettajien akatemiaa vastaavat palkitsemisjärjestelmät.

Katse tulevaisuuteen

Suuri kiinnostus ja ”opetusakateemikkojen” saama arvostus osoittaa Sari Lindblom-Ylänteen mukaan Opettajien akatemian tarpeellisuuden tulevaisuudessakin.     

– Lisäksi akatemia on auttanut yliopistolaisia ymmärtämään, että tutkimusintensiivisessäkin yliopistossa opetuksen laatuun on panostettava, jotta voidaan parhaalla mahdollisella tavalla kasvattaa tulevaisuuden huippututkijoita.

Helsingin yliopiston Opettajien akatemian arviointi (pdf)

Teksti: Mari Peltonen
Kuva: Minna Frimodig