Yritykset ja yliopisto samassa veneessä

Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö lahjoitti 350 000 euroa Helsingin yliopiston 375-Tulevaisuusrahastoon kasvatustieteille ja opettajankoulutukseen.

Elinkeinoelämän edustajille yliopisto näyttäytyy Suomen kilpailukyvyn takaajana. Jotta kilpailukyky säilyy tulevaisuudessakin, akateemisen opetuksen tasoa täytyy vaalia.

Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö lahjoitti 350 000 euroa Helsingin yliopiston 375-Tulevaisuusrahastoon kasvatustieteille ja opettajankoulutukseen. Miksi näin?

– Suomen kilpailukyky perustuu korkeatasoiseen osaamiseen, ja se on saatu aikaan huipputasoisella opetuksella. Haluamme, että opettajankoulutus ja kasvatustieteiden tutkimus ovat maassamme korkealla tasolla jatkossakin, säätiön puheenjohtaja ja Sacotec Oy:n hallituksen puheenjohtaja Antti Zitting perustelee lahjoitusta. Teknologia ja akateeminen tutkimus ovat aina olleet läheisiä toisilleen. Luonnontieteissä läpimurrot ja innovaatiot ovat usein syntyneet saumattomalla yhteistyöllä huipputekniikan kanssa, mutta teknologia ylittää kaikenlaiset oppiainerajat helposti.

– Kun teknologinen osaaminen yhdistetään johonkin toiseen osaamiseen, oli kyse sitten vaatetuksesta, kirjallisuudentutkimuksesta tai fysiikasta, syntyy aina kiehtova mahdollisuus löytää jotakin uutta, Zitting pohtii.

– Tällä yhteistyöllä on muutettu maailmaa ja muutetaan koko ajan kehittämällä vaikkapa luontoa säästäviä tuotantomenetelmiä. Tulevaisuuden innovaatioita silmällä pitäen on hienoa, että Helsingin yliopiston yksi tavoite on vahvistaa esimerkiksi teknologiakasvatuksen tutkimusta ja opetusta.

KOKO ÄLYLLINEN KAPASITEETTI KÄYTTÖÖN

Helsingin yliopiston varainhankintakampanjakomitean jäsen, juristialumni ja seitsemän yrityksen hallituksen jäsen Kirsi Komi (kuvassa) jakaa Zittingin näkemyksen siitä, että Suomen kilpailukyky lähtee akateemisesta koulutuksesta ja tutkimuksesta.

– Kun valtiolta tuleva rahoitus vähenee, koulutuksen ja tutkimuksen korkeatasoisena pitämiselle on löydettävä uusia keinoja, Kirsi Komi sanoo. Elinkeinoelämän ja yliopiston yhteistyön lisääminen on Komin mielestä varteenotettava keino tehostaa niin rahoitusta kuin tulosta.

– Tärkeintä olisi toimia pienessä Suomessa yhdessä ja saada koko maan älyllinen kapasiteetti nykyistä tehokkaampaan käyttöön. Komi toimii yksityisen Docrates-syöpäsairaalan hallituksen puheenjohtajana. Esimerkiksi sen yhteistyötä yliopiston kanssa voisi hyvin lisätä.

– Docratesin suhde yliopistoon on läheinen jo omien lääkäreidemme kautta, sillä heistä melkein kaikki ovat Helsingin yliopiston dosentteja. Heidän tietotaitoaan voisi hyödyntää nykyistä vuorovaikutteisemmin esimerkiksi lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden koulutuksessa, Komi havainnollistaa.

ALUMNEILTA MONENLAISTA TUKEA

Tiedettä tukevien säätiöiden kaltaiset lahjoittajatahot ovat yliopistolle kullanarvoisia, ja yritysyhteistyön lisääminen entisestään voi hyvinkin tuoda rahaa, tehokkuutta ja tuloksia. Tarvetta yksityiselle rahoitukselle on. Alumnilahjoittaminen on tärkeä lisäkanava.

– Varmasti meiltä löytyy USA:n alumnien tapaan ylpeyttä erinomaisesta koulutuksestamme ja halua kiittää antamalla takaisin. Lahjoittamisen kulttuuri voisi alumnien keskuudessa vahvistua vielä nykyisestä. Mitä useampi antaa, sitä pienempi summa on yksilötasolla. Pienistä puroista voi kasvaa iso virta, Kirsi Komi sanoo. – Yliopistonsa toimintaa tuntevat alumnit voivat vaikuttaa myös omien yritystensä ja yhteisöjensä johtopaikoilla, jatkaa yliopiston varainhankintakampanjan kampanjakomiteassa mukana oleva hallitusammattilainen.

Alumnilahjoittamista saattaa kahlita se, että Suomessa – toisin kuin monissa muissa maissa – yksityishenkilöiden lahjoitukset eivät ole verovähennyskelpoisiä. Yrityksillä ja yhteisöillä on verovähennysoikeus 250 000 euroon asti.

– Opinahjoissa rakentuvaa yhteisöllisyyttä kannattaa ehdottomasti vaalia ja tukea. Valtion kannattaisi tukea lahjoituskulttuurin syntymistä sivistyksen tueksi antamalla lahjoituksista verovähennysoikeus myös yksityishenkilöille. Menetys verotuloissa korvautuu moninkertaisena hyötynä koko yhteiskunnalle, jos lahjoitusvarat mahdollistavat uusien asioiden syntymisen tiedemaailmassa, Antti Zitting summaa.