VOX Helsinki: Ihminen vie, luonto vikisee?

”Tulevaisuudessa katsomme kasveja toisin.”

Ihmisiä vaivaa vihreä sokeus: näemme ihmisten ja eläinten arvon, mutta kasveja me pidämme itses­täänselvinä. Tekeekö ilmastonmuutos niistä meille aiempaa merkityksellisempiä, koska kasvit sitovat hiiltä ilmasta? Tiedetoimittaja tahtoo tietää enem­män kasvien mahdollisista kyvyistä ja aisteista.

”Etsimme suurella rahalla älyä maan ulkopuolelta, mutta emme siasta.”

Suhteemme muihin lajeihin on muuttunut rajusti tehotuotannon aikana. Elävänkin broilerin ja kalan mittayksikkö on kilo, ei yksilöiden määrä. Toimittaja pohtii luontosuhteemme murroksia ja kysyy, onko koittanut uudelleenarvioinnin aika.

”Ympäristöahdistus on realistinen tilannearvio.”

Ympäristöahdistus on yleistä, mutta sille ei ole aina sosiaalista hyväksyntää. Ahdistuksen taustalla olevat vaikeat tunteet eivät ole heikkoutta, eivätkä tunteet katoa vaikenemalla. Tutkijan teesi on, että ympäristöahdistus pitää tunnistaa ja kanavoida kestäväksi muutosvoimaksi.

“Alarmistiset tiedejutut saavat laput korville.”

Mediapuhe ilmastonmuutoksesta vetoaa ihmisen pelkoihin ja vaistoihin. Päätoimittajan mielestä tieteellä pelotellaan ihmisiä, vaikka sillä voisi luoda myös innostusta ja toivoa. Tiedejournalismi yrittää katsoa kokonaisuutta, kun julkisessa keskustelussa takerrutaan muovipusseihin.

”Ihminen on itsestään liikoja luuleva nisäkäs.”

Ihmiset eivät ota vastaan tietoa, joka näyttää ihmisen ja eläimen väliin rakennetun rajan keinotekoisuuden ja ihmisen ja muiden eläinlajien yhteiset piirteet. Kirjailija Johanna Sinisalo kysyy, voiko ihmisen etua enää asettaa muiden lajien edelle. Saako luonnolta loputtomiin vain ottaa?

”Keskustelu tekoälystä on keskustelua meistä.”

Akatemiatutkija palauttaa tekoälypuheen maan pinnalle muistuttamalla, että vaikka tekoäly osaa pelata hyvin shakkia, se ei joissain älykkyyden muodoissa ole lähelläkään oravaa. Jotta osaisimme kehittää tekoälyä, meidän pitäisi ymmärtää paremmin sekä älykkyyttä että ihmisyyttä.