Helsingin yliopiston rahastoilla on monisatavuotinen historia ja nykyään lahjoitusvaroihin perustuvaan kokonaisuuteen kuuluu lähes 300 nimikkorahastoa. Vanhin tunnettu, yhä stipendejä jakava yksityiseen lahjoitukseen perustuva nimikkorahasto perustuu luutnantti Erik Ekestubben testamenttiin 1745. Turun Akatemian ajalta 1700-luvulta ovat säilyneet myös Haartmanin ja Bilmarkin lahjoitusrahastot.

2000-luvulla rahastoja on perustettu useita kymmeniä. Kulta-aikaa rahastojen perustamiselle olivat Suomen itsenäisyyden alkuvuosikymmenet, mutta 50-luvun lopulta 90-luvulle rahastoja perustettiin harvoin. Historia on täynnä näkemyksellisiä lahjoittajia, joilla on ollut tahto, pyrkimys ja tieto siitä, miten lahjoitusvarat edistävät tieteen kehitystä ja Suomen hyvinvointia. Rahastot heijastavat yhteiskuntaa ja aikaa, jossa ne ovat syntyneet. Sodat, kielitaistelut, poliittinen ilmapiiri ja uusien tieteenalojen synty ovat olleet heräte rahaston perustamiseen. Milloin on edistetty kielten tuntemusta, matematiikan ja fysiikan tutkimusta, milloin pedagogiikan opetusta ja tuberkuloosin tutkimista. Keskeisimpiä tavoitteita rahastojen perustamiselle ovat olleet tieteenalan turvaaminen tai sen aseman kohentaminen; lahjakkaiden opiskelijoiden taloudellisen aseman korjaaminen; kansainvälisen toiminnan ja tiedonkeruun vilkastuttaminen; Suomen ja koko ihmiskunnan asian edistäminen tutkimuksen kautta; tietyn paikkakunnan tai kielen aseman parantaminen; Suomen tai yliopiston merkkihenkilön tai tapahtuman muistaminen; itselle rakkaan henkilön ja hänen elämäntyön kunnioittaminen sekä oman koulutuksen ja yliopiston arvostaminen. Lahjoittajien tarinoihin voi tutustua muun muassa verkkosivuillamme sekä vuosittain julkaistavan Helsingin yliopiston rahastot ja lahjoittajat -vuosikirjan sivuilla.