Opin sanan alumni vasta viimeisellä ulkoministeriön työkomennuksellani New Yorkissa. Yhdysvaltalaisessa kulttuurissa omaa yliopistoa muistellaan voimakkaasti, siihen pidetään yhteyttä ja sitä myös tuetaan. Kun palasin Suomeen ja jäin eläkkeelle, menin opiskelemaan historiaa Avoimen yliopiston kursseille. Niissä kuvioissa kuulin Alumniyhdistyksestä ja liityin jäseneksi. Alumnijäsenyydessä arvostan erityisesti kiintoisia luentoja ja matkoja. Olen saanut uusia ystäviä ja löytänyt vanhoja. Vuosijuhla on aina yhtä riemukas. Olen vapaaehtoisena jakanut mehua ja kuntosalilippuja yliopiston avajaispäivinä. Vapaaehtoistyö kiinnostaa jatkossakin. Koen, että Helsingin yliopisto on edelleen minun yliopistoni ja että voin kävellä Porthanian pyöröovista sisään aina kun haluan.

Ritva Jolkkonen
valtiotieteellinen tiedekunta

Pitäisi kysyä pikemminkin, että miksi en olisi alumni. Sehän on itsestäänselvyys. Olen vaikuttanut yliopistolla yli 50 vuotta, joten yliopisto on luontainen osa minua. Olen osallistunut useisiin alumnitapahtumiin ja -juhliin niin esiintyjänä kuin nauttivanakin osapuolena. Viime vuoden lopulla liityin Alumniyhdistuksen ainaisjäseneksi. Menestyksekäs operaatio oli, kun Helsingin yliopiston 375-vuotisjuhlavuoden kunniaksi rakensimme verkkosivuston, jossa esittelimme 375 menestynyttä humanistia. Monet kokivat sen hyväksi mahdollisuudeksi olla näkyvästi läsnä alumnijoukkueessa.

375humanistia.helsinki.fi

Arto Mustajoki
humanistinen tiedekunta

Tieteen ansiosta ihmiset elävät nykyään terveempinä ja pidempään, joten työssäkin on oltava pidempään. Perinteinen malli opiskelu, ura ja eläkeaika muuttuu moniportaiseksi. Ihmisen tulee kyetä uusimaan taitonsa poikkitieteellisesti, ja oma vastuu henkisestä suorituskyvystä korostuu. Alumniyhdistys avaa tähän ovia. Alumniudessa ei ole kyse vain saamisesta vaan myös mahdollisuudesta antaa eli jakaa tietoa, antaa aikaa ja kohdentaa varoja esimerkiksi ryhtymällä tiedekummiksi. Alumniyhdistyksen hallituksessa haluan olla toteuttamassa yhdistyksen tavotteita, olla vaikuttamassa valmistuvien sijoittumiseen ja yliopiston kansainväliseen kilpailukykyyn myös konkreettisin keinoin. Alumnina olen voinut käydä paljon älyllisiä keskusteluja ja kokea ystävyyttä.”

Susanna Miekk-oja
matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta

Liityin alumniksi pian valmistumisen jälkeen. Halusin rakentaa opiskelun jälkeistä yhteyttä yliopistomaailmaan ja tieteeseen – ja jopa koko yhteiskuntaan. Yliopistohan on osa yhteiskuntaa mutta samalla sen kriittinen ääni, vähän kuin oikeuskansleri tai Yleisradio. Kaksi vuotta olin yhdistyksen hallituksen jäsen. Koin tärkeäksi muistuttaa, että huolimatta Aalto- yliopiston loistokkaasta noususta, Helsingin yliopisto on yhä Suomen suurin ja korkeimmalle rankattu yliopisto. Ihmisten pitäisi tuntea enemmän ylpeyttä alma materistaan. Alumnius on kunnia-asia, ja se kannattaisi rohkeasti tuoda esille myös ansioluettelossa.

Jan Oker-Blom
valtiotieteellinen tiedekunta

Olen toisen polven yliopistolainen. Isä työskenteli professorina, ja itsekin olen tehnyt suuren osan urastani yliopistolla. En halua, että lukkarinrakkauteni yliopistoon katkeaa, joten liityin alumniksi hyvissä ajoin ennen eläkeikää. Tapahtumien lisäksi olen osallistunut viidelle erinomaiselle alumnimatkalle. Mieleenpainuvimmat olivat parin viikon purjehdus rahtilaivalla Polynesiassa sekä Jordanian- matka, jolla Jaakko Frösen esitteli Petran kaivauksia. Hän osasi kertoa kuin olisimme olleet Indiana Jonesin matkassa. Alumnitoiminta on erittäin pirteää!

Tarja Kohila
eläinlääketieteellinen tiedekunta