Mentorin monet roolit

Takaisin Alumniyhdistyksen etusivulle =>

Marraskuinen alkuilta. Sadepisarat iskevät Siltavuorenpenkereen mukulakivikadulle, mutta yliopistorakennuksen uumenissa ei ole tietoakaan vuodenajan synkkyydestä. Iloinen puheensorina täyttää Minerva-torin ja sen viereiset seminaarihuoneet. Uuden ryhmämentorointikauden aloitustilaisuuteen on saapunut lähes 160 henkeä.

Helsingin yliopiston urapalvelut-yksikkö koordinoi ryhmämentorointia jo kuudetta kertaa. Ensimmäinen kausi starttasi syksyllä 2011. Ohjelmaa on kehitetty vuosittain ja tänä vuonna kaikkien tiedekuntien opiskelijoille annettiin mahdollisuus osallistua. Samalla mentoreiksi tarvittiin aiempaa enemmän eri alojen alumneja. Alumniyhdistyksen jäsenistä onneksi useat sadat ovat ilmoittaneet olevansa kiinnostuneita mentorina toimimisesta.

– Ilman Alumniyhdistyksen ja yliopiston alumnitoimijoiden apua emme olisi pystyneet tätä toteuttamaan, kertoo uraohjauksen asiantuntija Minna-Rosa Kanniainen urapalveluista.

Tällä kaudella mukana on 129 aktoria ja heitä mentoroimassa 34 alumnia. Kullakin mentorilla on 2–5 opiskelijaa ryhmässään. Ryhmät tapaavat puolen vuoden ajan omavalintaiseen tahtiin ja tapaan. Yhteiseen päätöstilaisuuteen kokoonnutaan toukokuussa 2017.

– Kokeilemme nyt monitieteisyyttä ja sekoitimme ryhmiin erilaisilla taustoilla olevia ihmisiä. Harvoin työpaikoillakaan on vain saman alan osaajia, joten tilanne vastaa työelämän arkea.

Ryhmämentoroinnissa ideana ei ole, että mentori jakaisi aktoreille vain substanssiosaamistaan. Tavoitteena on keskustella yleisesti työelämään liittyvistä aiheista, miettiä esimerkiksi vahvuuksien tunnistamista ja osaamisen sanoittamista. Nämä teemat ovat opintotaustoista riippumatta kaikille yhteisiä.

– Oletus ei ole, että mentorin pitäisi tietää vastaukset kaikkiin aktoreiden kysymyksiin. Mentorin yksi tehtävä on ohjata opiskelijoita etsimään tietoa, muistuttaa Kanniainen.

Mentorin on osattava kuunnella

Opiskelijoiden osallistumisinnostuksen ymmärtää hyvin. Ryhmämentorointi on oiva tapa päästä kysymään mentorilta vinkkejä omiin urasuunnitelmiin ja kuulemaan muiden aktoreiden ajatuksia.

– Motivaatio mentorina toimimiseen syntyy etenkin siitä, kun hoksaa, että meillä yliopistosta valmistuneilla on mahdollisuus tukea opiskelijoita löytämään ammatti-identiteettinsä ja siirtämään osaamistaan työelämään, kertoo toista kertaa mentoriksi lähtenyt VTM Päivi Vuorinen.

Vuorinen oli syksyllä 2016 mukana myös sosiologian ainejärjestön minimentorointiohjelmassa. Vuorinen on aihepiirin asiantuntija, koska valmentaa työkseen uranvaihtajia ja työttömiä työnhakijoita yrityksensä ReWork Partnersin kautta.

– Vaikka käsittelen työssäni asiakkaiden kanssa samanlaisia teemoja, haluan silti jakaa vapaa-ajalla osaamistani opiskelijoille. On inspiroivaa nähdä, miten aktorit oivaltavat asioita keskustelujemme aikana.

Ryhmän vertaistuki voi herättää näkemään uusia vaihtoehtoja. Kenties joku rohkaistuu tekemään päätöksen, jolla on merkittävä vaikutus hänen työuralleen, jatkaa Vuorinen.

Mentoriksi hakeutuvan ei Vuorisen mukaan kannata säikähtää sitä, että omaan ryhmään saattaa valikoitua nuorten opiskelijoiden lisäksi jo yhden työuran tehneitä aktoreita, jotka ovat nyt opiskelemassa uutta tutkintoa.

– Olin mentorina ensimmäisen kerran ryhmämentorointikaudella 2013–2014. Oletin silloin, että aktorit olisivat parikymppisiä yliopisto-opiskelijoita. Mentoroitavakseni valikoituikin myös muutama minua vanhempi ja työurallaan jo esimiestehtävissä ollut opiskelija. Uskon, että ikäjakauma teki keskusteluistamme syvällisempiä.

Mentorin tärkeimpiä tehtäviä on kuunnella, herättää ryhmäläisiä näkemään asioita eri perspektiiveistä ja ohjata yhteiseen ajatustenvaihtoon. Mentorin asiantuntijuus tulee esiin erilaisten vaihtoehtojen etsimisen opastamisessa.

– Jos toteamme yhden aktoreista olevan nyt pisteessä X ja hän kertoo haluavansa työurallaan pisteeseen Y, niin yhdessä ryhmän kanssa mietimme, millaisia asioita hänen kannattaisi tehdä päästäkseen tavoitteeseen. Usein siinä samalla avataan hänen vahvuuksiaan, kiinnostuksen kohteitaan ja mietitään kenties lisäopintojen tarvetta, jotta polku alkaa hahmottua.

Mentorikin pääsee pohtimaan omaa elämäänsä

Aktorit haluavat kuulla mentorinsa opinnoista, työpaikoista ja osaamisen kehittämisestä uran varrella. Myös vapaa-ajan ja perhe-elämän yhdistäminen kiireiseen työtahtiin kiinnostaa opiskelijoita, vaikka ryhmämentoroinnin tarkoitus ei ole keskustella liian henkilökohtaisista asioista. Jokainen osallistuja määrittelee itse yksityisyytensä rajat myös keskusteluteemojen osalta.

Opiskelijoiden auttamisen lisäksi mentorina toimiminen tarjoaa alumnille mahdollisuuden pysähtyä miettimään omaa elämäänsä.

– Mentorina saat ja joudut pohtimaan aika syvällisesti omaa työuraasi ja omia elämänvalintojasi opiskeluvuosista lähtien. Sikäli tämä on itsekkäästäkin näkökulmasta erittäin antoisaa, toteaa Vuorinen.

Mentorina pääsee jakamaan kokemuksiaan halutessaan myös muiden mentoreiden kanssa. Tämä mahdollisuus kannattaa Vuorisen mukaan rohkeasti hyödyntää.

Tälläkin kaudella Alumniyhdistys ja urapalvelut järjestävät mentoreille tapaamisen maaliskuussa. Uutena verkostoitumisalustana mentoreille on avattu LinkedIn-ryhmä, johon toivotaan mukaan aiempienkin vuosien mentoreita. Lisäksi ryhmämentoroinnin Facebook- ryhmä tarjoaa kaikille aiheesta kiinnostuneille mahdollisuuden yhteydenpitoon.

Mentoroinnissa ei tarvitse syntyä yhteistä lopputulosta

Opiskelijat saivat ohjelmaan hakiessaan nimetä mentoriehdokkaiden joukosta kolme suosikkiaan. Ryhmäjaot tehtiin näiden toiveiden perusteella.

– On aina jännittävää nähdä, miten ryhmädynamiikka lähtee muodostumaan, kertoo Kanniainen.

Päivi Vuorisen mielestä ryhmäläisten moniäänisyys on rikkaus.

– Jokainen osallistuja joutuu huomioimaan muut ryhmäläiset. Se vaatii yhteistyötaitoja. Mentoroinnin aloitustilaisuudessa kirjattavat pelisäännöt auttavat yhteisten toimintatapojen sopimisessa.

Kyse ei ole yksilösparrauksesta, joten yksittäinen aktori ei voi vaatia henkilökohtaista ohjausta tai mentoriltaan huomiota ryhmätapaamisten ulkopuolella. Mentori ei myöskään ole vastuussa aktoreidensa valinnoista tai tekemisistä.

Ryhmämentoroinnista puuttuu tiimityöskentelyyn yleensä liittyvä paine saada valmiiksi yhteinen lopputulos. Tapaamisissa riittää keskusteleminen ja asioista voidaan olla eri mieltä. Mentoriksi ryhtymistä pohtivan alumnin kannattaa muistaa, että olennainen osa toimintaa on aktorien keskinäinen vertaistuki.

Aiempina vuosina monet mentorointiryhmät ovat tehneet yritysvierailuja. Vuorinenkin aikoo viedä aktorinsa tutustumaan muutamiin organisaatioihin.

– Pyrin hyödyntämään LinkedIn- kontaktejani ja etsimään sieltä Helsingin yliopiston alumneja, joiden työpaikoilla voisimme vierailla. Alumneilta saatava tieto heidän työtehtävistään ja työnantajistaan on aktoreille monella tapaa hyödyllistä. Vierailut toimivat myös kontaktiverkoston laajentamisessa.

Sitrakin kiinnostui yliopiston ryhmämentoroinnista

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra järjesti keväällä 2016 ideakuulutuksen, jossa haettiin ehdotuksia korkeakouluopiskelijoiden työelämävalmiuksien vahvistamiseen ja korkeasti koulutettujen työllistymisen edistämiseen.

– Päätimme urapalveluissa tarjota ryhmämentorointia yhdeksi malliksi. Oli hienoa kuulla, että meidät valittiin yli 90 ehdotuksen joukosta parhaimmistoon, kertoo Minna-Rosa Kanniainen.

Ideakilpailussa jatkoon päässeiden viiden idean toteuttajat ovat tavanneet Sitran organisoimissa sparraustilaisuuksissa. Tavoitteena on kiteyttää ideoista toimintamalleja, joita voidaan hyödyntää koko Suomessa.

Helsingin yliopiston ryhmämuotoinen mentorointiohjelma on poikkeuksellinen. Vastaavaa toimintaa ei ole muualla Suomessa näin laajasti tehty, vaikka mentorointi tällä hetkellä on hyvin suosittua.

– Tyypillisesti mentorointia tehdään mentori– aktori-pareina. Ryhmämentoroinnissa erityistä on skaalautuvuus. Tätä on mahdollista toteuttaa järkevillä resursseilla useille henkilöille samalla kertaa, toteaa Kanniainen.

Riitta-Ilona Hurmerinta
HY urapalvelut