Helsingin yliopiston rahastoilla on monisatavuotinen historia. Nykyään yliopiston lahjoitusvarojen kokonaisuuteen kuuluu lähes 300 nimikkorahastoa. Vanhin tunnettu, yhä stipendejä jakava nimikkorahasto, jonka taustalla on yksityinen lahjoitus, perustuu luutnantti Erik Ekestubben testamenttiin 1745. Kuninkaallisen Turun Akatemian ajalta 1700-luvulta ovat säilyneet myös Haartmanin ja Bilmarkin lahjoitusrahastot.

Rahastojen kulta-aika oli Suomen itsenäistymisen alkutaival 1930-luvulle saakka. 1950-luvun lopulta 90-luvulle perustettiin rahastoja suhteellisen harvoin, mutta 2000-luvulla on rahastoja perustettu jälleen useammin. Rahastojen historia on täynnä näkemyksellisiä lahjoittajia, joilla on ollut tahto, pyrkimys ja tieto siitä, millä tavalla kohdistettu rahasto parhaalla tavalla edistää tieteen kehitystä ja Suomen hyvinvointia. Rahastot heijastavat sitä yhteiskuntaa ja aikaa, jossa ne ovat syntyneet. Sodat, kielitaistelut, poliittinen ilmapiiri ja uusien tieteenalojen synty ovat olleet heräte rahaston perustamiseen. Milloin on edistetty kielten tuntemusta, matematiikan ja fysiikan tutkimusta, milloin pedagogiikan opetusta ja tuberkuloosin tutkimista. Lahjoittajien keskeisimpiä tavoitteita rahastojen perustamiselle ovat olleet tieteenalan turvaaminen tai sen aseman kohentaminen; vähävaraisten lahjakkaiden opiskelijoiden taloudellisen aseman korjaaminen; kansainvälisen toiminnan ja tiedonkeruun vilkastuttaminen; Suomen ja koko ihmiskunnan asian edistäminen tutkimuksen kautta; tietyn paikkakunnan tai kielen aseman parantaminen; Suomen tai yliopiston merkkihenkilön tai tapahtuman muistaminen; itselle rakkaan henkilön ja hänen elämäntyön kunnioittaminen sekä oman koulutuksen ja yliopiston arvostaminen.

Lahjoittajien tarinoihin voi tutustua muun muassa verkkosivuillamme sekä vuosittain julkaistavan Helsingin yliopiston rahastot ja lahjoittajat -vuosikirjan sivuilla.