Helsingin yliopisto isännöi Una Europan henkilöstölle suunnatun koulutusviikon "Staff Weekin" kesäkuun alussa ja kutsui 40 osallistujaa eri puolilta Eurooppaa – opiskelijoita, professoreja ja hallintohenkilökuntaa – tarkastelemaan yliopistoa uudelleen tilana, jossa oppiminen voi tapahtua myös luokkahuoneiden ulkopuolella.
Perinteinen käsitys oppimisesta kiteytyy usein ajatukseen opiskelijan ja opettajan välisestä vuorovaikutuksesta luentosaleissa: opiskelijat käyvät luennoilla, rustaavat muistiinpanoja ja pänttäävät tentteihin. Mutta onko oppiminen vain tiedon omaksumista ja analysoimista sekä opiskelijoiden valmentamista tutkintoon?
Yliopistot yhteiskunnallisina instituutioina unohtuvat usein yhteisöinä, jotka muovaavat ympäröivää yhteiskuntaa ja valmistavat opiskelijoita elämään akatemian ulkopuolella. Nyky-yhteiskunnan haasteet, kuten eriarvoisuus ja yksinäisyys, ovat läsnä myös yliopiston rakenteissa. Tutkijoiden, hallintohenkilökunnan ja opiskelijoiden väliset hierarkiat saavat ihmiset elämään omissa siiloissa ja todellisuuksissa yliopistolla, jotka voivat osaltaan vahvistaa yhteiskunnallisia haasteita.
”Usein kiireisessä arjessamme ja akateemisen paineen alla emme pysty näkemään isompaa kuvaa. Emme myöskään osaa arvostaa tarjottuja palveluita tai resursseja, koska katsomme niitä aina vain omasta, kapeasta näkökulmasta”, toteaa Kritika Sharma, opiskelija University College Dublinista ja viikon osallistuja.
Voisimmeko yhteisönä oppia toisiltamme enemmän? Una Europa heitti pallon osallistujille ja kannusti heitä näkemään yliopistot sosiaalisina tiloina eikä vain tutkintoja tuottavina instituutioina.
Koulutusviikon läpileikkaavana teemana oli löytää keinoja rakentaa uudistava oppimisyhteisö, jossa osallistujia roolista riippumatta pyydettiin astumaan oman kuplansa ja mukavuusalueensa ulkopuolelle.
Miltä tuntuvat rehtorin kengät? Oppimista asettumalla toisen asemaan
Viikko rakentui yhden keskeisen ajatuksen ympärille: oppimisen tulee olla reflektiivistä ja osallistavaa. Osallistujat pääsivät sukeltamaan erilaisiin työpajoihin, joiden tarkoituksena oli viedä ihmiset mukavuusalueensa ulkopuolelle ja tehdä kaikista osallistujista aktiivisia toimijoita omassa oppimisessaan. Heidät nähtiin yhtä aikaa sekä oppijoina että asiantuntijoina omassa roolissaan, ja heitä rohkaistiin kyseenalaistamaan omat tottumuksensa ja tarkastelemaan uusia näkökulmia avoimin mielin.
Roolipeliin keskittyvässä työpajassa osallistujat haastettiin astumaan toisten kenkiin ja asettumaan toisen asemaan. Näin esimerkiksi opiskelijat pääsivät kokeilemaan, miltä rehtorin kengät tuntuvat, kun puhuttiin tiukentuvasta yliopiston budjetista ja kansainvälisten opiskelijoiden lukukausimaksujen korottamisesta.
Harjoitus teki yliopiston päätöksenteon rakenteellisen monimutkaisuuden yhtäkkiä paljon käsinkosketeltavammaksi: jokainen – roolista riippumatta – joutuu punnitsemaan useiden vaikeiden vaihtoehtojen välillä.
”Opiskelijana ihmettelin aina: mikseivät he vain muuta asioita?” pohti Leidenin yliopiston opiskelija Denise Gamache harjoituksen jälkeen. ”Nyt ymmärrän, miten paljon eri vaiheita ja rajoitteita muutoksiin liittyy. Kun palaan kotiin, osaan arvostaa kaikkea sitä työtä, mitä professorit ja henkilökunta tekevät eteemme.”
Uudistava oppimisyhteisö syntyy, kun sen jäsenet pystyvät katsomaan oman roolinsa ohi ja näkemään yliopiston ja toisensa uusista näkökulmista. Näiden tekijöiden ymmärtäminen on merkittävää muutoksen aloittamiseksi. Muutos ei kuitenkaan synny yhden ihmisen tahdosta, vaan se vaatii yhteisöllistä toimintaa asioiden edistämiseksi.
Oppimista – mutta myös iloa ja uusia ystävyyssuhteita
Staff Week ei ollut ainoastaan ammatillista kehittämistä, vaan myös kulttuureihin tutustumista ja ystävyyssuhteiden rakentamista. Viikko tarjosi osallistujille ainutlaatuisia suomalaisia kokemuksia: osallistujat pääsivät hikoilemaan kuumassa saunassa ja pulahtamaan kylmään Itämereen. Monille löylyn heittäminen ja kokeminen oli mieleenpainuva ja jännittäväkin hetki, joka toi heidät lähemmäksi suomalaista elämäntapaa.
Suomalainen opiskelijakulttuuri tuli tutuksi myös perinteisten sitsien kautta, joissa osallistujat joutuivat toden teolla hyppäämään mukavuusalueensa ulkopuolelle ruotsinkielisten sitsilaulujen myötä. Helan går raikui kuuluvasti Uunisaaressa, ja Internationalen taipui hyvin kaikilla kotimaisilla kielillä – ehkä kuitenkin parhaiten englanniksi. Hauskaa kuitenkin oli.
Naurun, laulujen ja löylyjen keskellä muodostui tila, jossa syntyi mahdollisuus pitkäaikaisten ystävyyssuhteiden luomiseen. ”En odottanut, että saisin uusia kavereita näin nopeasti. Palaan kotiin aitojen kohtaamisten ja uusien ystävyyssuhteiden kanssa”, Kritika Sharma iloitsee.
Yliopistoilla mahdollisuus rakentaa osallistavampaa tulevaisuutta
Osallistujat palasivat yhä uudelleen saman ajatuksen äärelle: jos yliopistot haluavat opiskelijoiden osallistuvan heille järjestettäviin tapahtumiin ja tilaisuuksiin, opiskelijat on otettava mukaan suunnitteluun tasavertaisina kumppaneina.
”Kun opiskelijoille antaa tarvittavat työkalut ja luottamusta, he voivat muuttaa sitä, miten näemme asiat”, toteaa henkilökunnan jäsen Nuria Pinilla Alcázar Universidad Complutense de Madridista. ”Tavoitteena on, ettei opiskelijoiden osallistaminen suunnitteluun tunnu enää erityiseltä, vaan että se vakiintuisi normaaliksi käytännöksi.”
Uudistavien oppimisyhteisöjen tuottama muutos ei tarkoita instituutioiden hajottamista sellaisina kuin ne tunnemme. Muutos voi alkaa itsestä ja pienistä asioista. Una Europa kannustaa kaikkia löytämään jokapäiväisestä työstä yhden pienen asian, johon voi itse vaikuttaa. Pienin teoin ja askelin voimme luoda uudenlaista vuorovaikutuksen ja osallistamisen kulttuuria, jonka vaikutukset ulottuvat myös laajempaan yhteiskuntaan.