Oppimaan oppimisen (engl. learning to learn) arviointikokonaisuudella saadaan luotettavaa tietoa oppilaiden koulussa saavuttamista yleisistä oppimisvalmiuksista. Menetelmää käytetään ennen kaikkea valtakunnallisissa ja kuntakohtaisissa tutkimuksissa, mutta se soveltuu myös yksittäisten koulujen ja luokkien käyttöön opettajan työn kehittämisen apuvälineeksi.
Oppimaan oppimisella tarkoitetaan ajatteluun ja ongelmanratkaisuun liittyviä taitoja ja oppimista ohjaavia käsityksiä, jotka kehittyvät osana opetusta ja sen seurauksena.
Erilaiset koulutuksen arvioinnit ovat tärkeä osa eri koulutuksille asetettujen tavoitteiden tarkastelua. Oppiainekohtaisten oppilasarvioinnin rinnalle on nostettu myös arviointeja, joiden on todettu mittaavan koulun tuottamia yleisempiä valmiuksia, kuten ongelman ratkaisutaitoja, annetun tiedon soveltamista ja uuden tiedon omaksumista (esim. PISA -tutkimukset). Eri maissa on myös rakennettu kansallisia arviointi-instrumentteja, jotka mittaavat vastaavanlaisia yleisiä valmiuksia. Suomessa yleistä oppimisvalmiutta vastaa käsite oppimaan oppiminen. Oppimaan oppiminen muodostuu osaamisesta ja koulunkäyntiin liittyvistä asenteista. Tällaisten tekijöiden kehitys pohjautuu jo varhaisvuosiin, mutta koululla on keskeinen rooli niiden kehittäjänä ja vaalijana.
Oppimaan oppimisella tarkoitetaan osaamista ja uskomustekijöitä, jotka ohjaavat uuden oppimista ja uusien oppimishaasteiden kohtaamista. Nämä tiedot, taidot, asenteet ja uskomukset kehittyvät jokapäiväisessä koulutyössä, vaikka eivät sinällään kuulu minkään yksittäisen oppiaineen opetussuunnitelmaan. Oppimaan oppiminen on kykyä ja halua ottaa vastaan oppimishaasteita, valmiutta jatkaa työskentelyä myös silloin, kun tehtävät ovat vaikeita, ja kykyä ylittää epäonnistumisen tuottama pettymys tai sen uhka. Myös kyky iloita ja nauttia uusista haasteista, oppimisesta ja omasta osaamisesta kuuluu oppimaan oppimiseen.
Oppimaan oppimisen arvioinnissa tarkastellaan oppimistehtävään sitoutumista. Sen osana selvitetään osaamisen tasoa sekä uskomuksia, jotka edistävät tai haittaavat osaamisen hyödyntämistä. Oppimaan oppimisen arviointimalli perustuu ajatukseen, että sopivasti yllättävä oppimistehtävä käynnistää sekä ajattelun että tunteet, joiden vuorovaikutukseen tehtävän suorittaminen perustuu.
Tehtävissä tarvitaan jotain tuttua sekä jotain uutta ja yllättävää. Tuttu ja uusi yhdessä sekä houkuttelevat että saattavat tuntua uhkaavilta. Tehtävän tuttuus merkitsee sitä, että oppilaat voivat suorittaa tehtävän – heillä on tarvittava aiempi osaaminen. Uutuus taas edellyttää kykyä ja halua soveltaa aiempaa taitoa uuteen tilanteeseen. Uuteen tehtävään sisältyy aina mahdollisuus tehdä virhe, ja tämä epäonnistumisen uhka pitäisi hallita. Oppilas tarvitsee uskoa omaan oppimiskykyynsä, toivon perspektiiviä. Taito ja tahto yhdessä mahdollistavat sitoutumisen edessä olevaan tehtävään.
Oppimaan oppimiseen vaikuttavat tekijät jaetaan käsitteellisesti kognitiivisiin ja affektiivisiin. Oppimisessa ja tehtäväsuorituksessa katsotaan olevan aina kyse näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Ulkopuolinen tehtävänanto aktivoi oppilaassa automaattisesti ja välittömästi uskomusrakenteet, jotka vaikuttavat tehtävän hyväksymiseen tai hylkäämiseen. Kohdatessaan uuden tehtävän oppilas tavallisesti heti arvioi, mitä tiedollisia ja taidollisia valmiuksia sen ratkaiseminen edellyttää ja mitkä ovat omat valmiudet suoriutua siitä. Automaattiselle tehtävästä kieltäytymisellekin on yleensä löydettävissä kognitiivis-affektiivinen syy. Tehtävän hyväksyminen ja pyrkimys suoriutua siitä mahdollisimman hyvin vaativat lisäksi tehtävän kannalta olennaisten ajattelun välineiden – tietojen ja prosessien – aktiivista käyttöönottoa sekä sitoutumista työn vaatimaan ajatteluprosessiin.
Tarkastelemalla oppilaiden itseä ja omaa oppimista koskevia uskomuksia sekä heidän todellisia suorituksiaan pyritään havaitsemaan prosessit, jotka taustalla ohjaavat suoritusta. Nivomalla oppilaan suoritus hänen toimintaansa ohjaaviin uskomusrakenteisiin ja käyttämällä tehtäviä, joissa ei suoraan toisteta koulussa opittua, oppimaan oppimisen arvioinnissa pyritään eroon ainesidonnaisen arvioinnin taaksepäin suuntautuvasta näkökulmasta. Arviointikohteena pääosassa eivät ole ”koulutiedot”, vaan ajan kuluessa kertynyt yleistynyt osaaminen – pikemminkin ajattelutaito kuin tieto – ja oppilaan halu ja valmius käyttää taitoaan uudenlaisten tehtävien ratkaisemiseen – uuden oppimiseen. Painopiste on siis iän ja koulutuksen mukana kehittyvissä yleisemmissä ajattelukeinoissa ja kyvyssä soveltaa niitä annettuun tehtävään, yhtä hyvin matematiikassa kuin muissakin kouluaineissa. Tehtävät, joita oppilaat arvioinnissa ratkaisevat, on laadittu siten, että useimmat niistä eivät vaadi enempää varsinaista (koulu)osaamista kuin mitä viides- tai kuudesluokkalaiselta voidaan odottaa.
Lukeminen ja kirjoitettu teksti ovat olennaisia tämän päivän informaatioyhteiskunnassa, mikä ilmenee siinäkin, että oppimaan oppimisen arviointi perustuu sanallisessa muodossa annettuihin tehtäviin. Äidinkieli ja lukutaito ovat osaamistehtävissä keskeisessä asemassa. Kun koulun alkuvaiheessa opetellaan lukemaan (learning-to-read), myöhemmin luetaan, jotta opittaisiin (reading-to-learn). (Ks. Jensen, 1998. The G Factor: the Science of Mental Ability.) Siksi luetunymmärtämistaito on olennainen arvioitaessa oppimaan oppimisen valmiuksia. Muista oppiaineista korostuu matematiikka ja sen symbolikieli. Tämä kertoo niiden tärkeästä asemasta pyrittäessä vastaamaan vaatimuksiin, joita teknologian kehitys ja informaatiomäärän paisuminen asettavat nykypäivän ja lähitulevaisuuden kansalaiselle.
Tavoitteena ei siis ole mitata pelkkää luku- tai laskutaitoa vaan oppilaan kykyä käyttää näitä ajattelun välineitä etsiessään olennaista annetun informaation joukosta tai avulla.
Oppilaan uskomuksia arvioidaan kahdelta kannalta. Yhtäältä tarkastellaan motivaatioteorian näkökulmasta, miten lapsi tai nuori säätelee omaa oppimistaan ja asettaa itselleen tavoitteita. Toisaalta tarkastellaan, millaisia uskomuksia lapsella tai nuorella on itsestään ja paikastaan omissa tärkeissä kasvuympäristöissään – kotona, koulussa ja ystäväpiirissä – ja miten nämä uskomukset muuttuvat henkilökohtaisen kasvun ja kehityksen sekä koulun ja oppimisen asettamien vaatimusten ristipaineessa.
Oppimaan oppimisen (engl. learning to learn) arviointikokonaisuudella saadaan luotettavaa tietoa oppilaiden koulussa saavuttamista yleisistä oppimisvalmiuksista. Menetelmää käytetään ennen kaikkea valtakunnallisissa ja kuntakohtaisissa tutkimuksissa, mutta se soveltuu myös yksittäisten koulujen ja luokkien käyttöön opettajan työn kehittämisen apuvälineeksi.
Oppimaan oppimisen arvioinnissa tarkastellaan oppimistehtävään sitoutumista. Sen osana selvitetään osaamisen tasoa sekä uskomuksia, jotka edistävät tai haittaavat osaamisen hyödyntämistä. Oppimaan oppimisen arviointimalli perustuu ajatukseen, että sopivasti yllättävä oppimistehtävä käynnistää sekä ajattelun että tunteet, joiden vuorovaikutukseen tehtävän suorittaminen perustuu.
Tehtävissä tarvitaan jotain tuttua sekä jotain uutta ja yllättävää. Tuttu ja uusi yhdessä sekä houkuttelevat että saattavat tuntua uhkaavilta. Tehtävän tuttuus merkitsee sitä, että oppilaat voivat suorittaa tehtävän – heillä on tarvittava aiempi osaaminen. Uutuus taas edellyttää kykyä ja halua soveltaa aiempaa taitoa uuteen tilanteeseen. Uuteen tehtävään sisältyy aina mahdollisuus tehdä virhe, ja tämä epäonnistumisen uhka pitäisi hallita. Oppilas tarvitsee uskoa omaan oppimiskykyynsä, toivon perspektiiviä. Taito ja tahto yhdessä mahdollistavat sitoutumisen edessä olevaan tehtävään.
Olemme kehittäneet oppimaan oppimisen testisarjan koulun keskeisiin nivelvaiheisiin.
Oppimaan oppimisen arvioinnissa oppilaat tekevät luokassa tarkoitukseen kehitettyjä osaamistehtäviä sekä vastaavat oppimista ja koulua koskeviin asenneväittämiin.
Oppimaan oppimisen arvioinnissa oppilaat tekevät luokassa tarkoitukseen kehitettyjä osaamistehtäviä sekä vastaavat oppimista ja koulua koskeviin asenneväittämiin.
Osaamistehtävissä painottuvat:
Taustamuuttujina otetaan huomioon oppilaan sukupuoli, kotitausta, koulumenestys, luokka ja koulu, sekä valtakunnallisissa arvioinneissa kuntatyyppi ja lääni.
Viimeaikaisissa arvioinneissa on lisäksi yhä useammin käytetty opettajakyselyjä ja luokkahuonevideointeja, jotta saataisiin tietoa siitä, miten koulu- ja luokkatason tekijät vaikuttavat oppilaiden oppimisvalmiuksien kehittymiseen.
Oppimaan oppimisen arvioinnin tavoite on tuottaa koulutuksen järjestäjälle tietoa oppilaiden osaamisesta sekä koulua ja oppimista koskevista asenteista. Vertaamalla oman koulun oppilaiden tuloksia muiden koulujen tuloksiin voidaan arvioida, missä koulu on onnistunut hyvin ja missä taas on sijaa toiminnan kehittämiselle.
Arvioinnin yhteydessä kerätty tieto oppilaiden sukupuolesta ja kotitaustasta lisää tulosten käyttökelpoisuutta, koska näiden taustatietojen avulla voidaan tarkastella, miten eri oppilasryhmien tulokset keskimäärin poikkeavat toisistaan. Onko esimerkiksi yhdessä koulussa ilmenevä tyttöjen ja poikien osaamisero yhteinen kaikille kouluille vai menestyvätkö jonkin koulun oppilaat oppimisvalmiustestissä sukupuolesta riippumatta? Koskeeko tutkimuksissa toistuvasti havaittu oppilaiden kotitaustan ja koulumenestyksen välinen yhteys myös heidän asenteitaan? Entä onko koulujen välillä eroja siinä, miten voimakas tämä yhteys on?
Oppimaan oppimisen arvioinnissa on analysoitu myös oppilaiden asenteiden ja uskomusten yleistä merkitystä heidän koulumenestykselleen. Tutkimustuloksissa tarkastellaan lähemmin, kuinka suomalainen peruskoulu ja toisen asteen koulutus näyttävät toimivan oppimisvalmiuksien kehittäjinä.
Vuodesta 1996 lähtien tehdyt oppimaan oppimisen arvioinnit ovat tuottaneet mittavan määrän tietoa suomalaisesta peruskoulusta, lukiosta ja ammatillisista oppilaitoksista. Arviointeja on tehty sekä Opetushallitukselle koko maan tilanteen kartoittamiseksi että yksittäisille kunnille ja kouluille niiden kehittämistyön tueksi. Olemme raportoineet oppimaan oppimisen arviointimme kaikille avoimina raportteina.