Alustojen valta jakso 20. "Misinformaatiotulva: Tuomas Heikkilä ja kamppailu totuudesta" transkripti

Tuomas Heikkilä
En pitäisi täysin mahdottomana, että Elon Muskin muiden miljarderien pöydältä löytyisi jonkinlainen kytkin, että haluaisin tänään minun oma tekoälymallini nyt suoltaa sellaista maailmankuvaa, joka sopii minulle.

Matti Ylönen
Tervetuloa Alustojen vallan uuteen jaksoon. Minä olen Helsingin yliopiston akatemiatutkija Matti Ylönen ja tässä podcastissa tarkastelemme datatalouden ja alustayhtiöiden valtaa Euroopan unionin politiikassa ja laajemminkin. Tällä kertaa vieraana on viestinnän tutkija Tuomas Heikkilä, joka hyvin pian väittelee mis- ja disinformaatiota käsittelevällä artikkeliväitöskirjallaan.

Tuomas on aloittamassa nyt myös tutkijatohtorina tutkimushankkeessani. Tuomaksen väitöstutkimus käsittelee erityisesti sosiaalissa mediassa liikkuvaa harhaanjohtavaa terveystietoa sekä digitaalisten alustojen vastuuta koronapandemian aikana. Tutkimus avaa näkökulmia siihen, kuka saa määritellä verkossa liikkuvan tiedon luotettavuutta ja miten alustayhtiöt oikeuttavat omia toimiaan miss- ja disinformaation torjumiseksi.

Joltain osin keskustelu jatkaa siis teemoja, josta aiemmin olen jutellut, on muun muassa Tuomaksen väitöskirjan ohjaajan dosentti Salla-Maaria Laaksosen kanssa sekä toimittaja Satu Helinin kanssa. Lähdetään takaisin alustojen vallan pariin. Tervetuloa alustojen valtaan Tuomas Heikkilä. Olet äsken palauttanut väitöskirjasi. Millainen hetki käsikirjoituksen jättäminen oli?

Tuomas Heikkilä
No kiitos, kiitos, kiitos kutsusta. Huojentava kaiken kaikkiaan. Kaupankirjoitusprosessi eli tuo yhteenveto oli lopulta sellainen tilaisuus kuitenkin aika paljon kirkastaa sitä omaa ajattelua pitkän prosessin lopuksi ja otti ehkä vähän pidempään kuin kuvittelin. Eipä siinä mitään niin monella muullakin on ottanut, mutta se, että tässä oma väitössä häämöttää jo muutaman viikon päästä, niin tuntuu kyllä erittäin hyvältä.

Matti Ylönen
Joo, todennäköisesti saadaan tämä jakso eetteriin tai internetiin ennen väitöstä, niin ehkä voi sen väitöskutsunkin tai siis sehän on julkisia tilaisuuksia, niin laittaa siihen vai sopiiko tällainen?

Tuomas Heikkilä
Joo, ilman muuta. Perjantaina toinen päivä kymmenettä on tarkoitus väitellä yhdeltä tuolla Helsingin yliopiston metsätalolla.

Matti Ylönen
No niin, sinne vaan kaikki sitten. No voitko kertoa tähän alkuun, että mitä sun väitöskirja käsitteli?

Tuomas Heikkilä
Ilman muuta. Kysymys siihen väitöskirjaan lähti aika arkisesta havainnosta, että meille toisten ihmisten korjaaminen ja korjattavaksi tuleminen. Eli se, että huomautetaan toisillemme siitä, että meidän päättelyssä on jotain vikaa tai että me olemme omaksuneet väärää tietoa ja käyttäytymme sen perusteella.

Se on hirveän arkipäiväisen oloinen havainto ja ilmiö, jota enemmän ja enemmän on havainnoitu myös sosiaalisen media-alustoilla. Ja sitten tuossa 2010-luvun lopulla ja 2020-luvulla, erityisesti koronakriisin myötä, tämmöinen maailmanlaajuisen huolidiskurssi misinformaation tuhoisista seurauksista yhteiskunnassa, yksilöille ja yhteiskunnille oli voimissaan. Mä siinä paljon mietin, että ne keinovalikoima, jotka siihen ympärille oli rakentunut, niin se oli hyvin vahva.

Siellä usein niputettiin yhteen alustoille tarkoitettuja toimenpiteitä, jonkinlaisia käyttäytymistieteellisiä interventioita, jotka voitaisiin ottaa sisällönmoderoinnin tueksi. Ja sitten usein vaikka viitattiin faktantarkistukseen, joka oli voimistunut 2000-luvun mittaan, mutta oikeastaan vasta 2010-luvun puolivälillä maailmanlaajuisesti alettiin perustaa kuitenkaan vasta faktantarkistustoimistoja, organisaatioita ympäri maailman. Sekin oli aika uusi havainto ja siitä kuitenkin enemmän ja enemmän alkoi olla todistusaineistoa, että sekään ei ole aivan ongelmaton vippaskonsti, hopealuotiratkaisu näihin suuriin huoliin siitä ongelmasta, jota misinformaatio tuottaisi.

Siitä intouduin lähtemään tutkimaan, että miten korjaaminen ja oikaisutilanteet ilmenevät arkipäivässä niillä alustoilla, joista me haluttaisiin saada misinformaatiota pois tai hillittyä. Siinä sitten aika nopeasti lähdin keskittymään sekä näihin alustoihin, niiden omistajiin ja niiden kyvykkyyksiin puuttua misinformaatioon, että sitten itse näihin alustoilla toimiviin yksilöihin. ja että miten tällainen ikään kuin ruohonjuuritason toiminta oli pitkään selvästikin täydentänyt sitä moderoinnin puutetta misinformaatiota vastaan, jota ei käytännössä oikein ollut sosiaalisen media-alustoilla ennen koronakriisiä.

Koronakriisin aikaan sitten lähestulkoon kaikki yhdessä tuumin maailman suurimmat sosiaalisen media-alustat erityisesti niin sitten alkoi suitsia, misinformaatiota tai ainakin alkoivat puhua paljon siitä, että tekisivät näin. Eli tämmöinen kahteen ryhmään perustuva ajattelu siitä, että jos me halutaan ihan lainsäädännön tai regulaationkin tasolla ollaan tunnistettu tällainen ongelma yhteiskunnissa ja halutaan sille jotain tehdä, niin missä se lopulla sitten kuitenkin tapahtuu on siellä sosiaalisen median alustoilla ja että parhaimmillaan sitä varmaan voisi havainnoidakin siellä ja sitten osatutkimukset otti kantaa tähän ja lähti havainnoimaan, että minkälaista korjaamis- tai oikomistoimintaa sitten oikeasti tapahtuu täällä sosiaalisessa mediassa.

Matti Ylönen
Joo, tosi kiinnostavaa ja tämän uskollisimmat kuulijat muistavat, että tätä teemaa on käsitelty pari kertaa aikaisemmin dosentti Salomaria Laaksen kanssa ja yksi artikkeleista siihen on hänen kanssaan kirjoitettu ja sitten toimittaja Satu Helinin kanssa, mutta tämä kenttä myös etenee niin nopeasti, että on kiinnostavaa jutella siitä näkökulmasta ja myös toki nämä sun tutkimukset on, ei tätä liikaa tutkita aihepiiriä, niin omia kontribuutioita näihin. sitten myöskin. Ja yksi näistä, tai tämä suomenkielinen artikkeli tässä teemasta, niin käsittelytään misinformaation ja disinformaation ja sitten vielä harhaan johtavan viestinnän eroa. Niin voi olla, että joillekin kuulijoille nämä on tuttuja, mutta ehkä kaikille ei ole, niin jos sitä voisit avata kanssa vielä.

Tuomas Heikkilä
Ilman muuta, ja se ei ole ihan niin yksinkertainen kysymys sitten kuitenkin. Silloin kun me tutkijoina halutaan opettaa tätä aihetta eteenpäin, niin me oon huomannut, että me usein otetaan se ilmeinen viitekehys, joka on vuodesta 2017 tunnettu informaatiohäiriö viitekehyksenä, jossa misinformaatio ja disinformaatio erotetaan toisistaan siitä, että molemmat on väärää tietoa, eli jollain tavalla ne ei pidä paikkansa tai ei vastaa parasta tutkimustietoa. Ja sitten disinformaatioon vielä liittyy sellainen ulottuvuus, että sen pitäisi olla tahallaan harhaanjohtavaa ja pitäisi myös tahallaan harhaanjohtaa.

Ongelma on usein tietenkin, että tutkimuksissa meillä on hirveän vaikea todentaa, että minkälaiset intentiot lopulta siellä viestinnän taustalla on, tai että onko tosiaan niin, että disinformaatiolla on jonkinlaisia täysin tavallaan uniikkeja yhteiskuntaa rapauttavia seurauksia. Tässä mielessä minä usein ehkä peräänkuuluttaisin, että semmoinen ihan hyvä termi kuin propaganda on vähän jäänyt unholaan vuosikymmenten myötä ja usein semmoiset sitten erityisesti näistä vahingollista seurauksista niin ehkä propaganda olisi se, joka sitten selittäisi näitä vähän enemmän. Mutta misinformaatio yleensä on siis analyyttinen käsite, eli se pyrkii nimenomaan kuvaamaan, että meillä on tällaisia ilmiöitä, kuten huhuja tai salaliittoteorioita, valeuutisia, deepfake ja muita kuvaväärännöksiä.

Sitten meillä saattaa olla toimijoita ja niiden toimijoiden ikään kuin jonkinlaisia agentteja. Vuonna 2018-2019 puhuttiin paljon poliittisista boteista ja nyt ehkä enemmän tekoälyavusteisesta missinformaatiosta. Nämä ovat kaikki ihan päteviä tutkimuskohteita, jotka hirveän hyvin solahti aikanaan sellaiseen uudenlaiseen tutkimusalueeseen. Meillä yhtäkkiä olikin sosiaalinen media ja sen miljoonat ja miljoonat käyttäjät ikään kuin hyppysissämme ja sosiaalisen median alustat ainakin joillekin yliopistoille ja joillekin yksittäisille tutkijoille olivat hirveän hanakasti jakamassa myös sitä dataa, Mistä sitten parhaimmillaan voitiin todentaa, että miten vaikka misinformaatio liikkuu, kuka sitä jakaa, tämmöisiä dynaamisia ja verkostovaikutuksia pystyttiin havainnoimaan siitä aika pitkälti.

Sitten se analyyttisen käsitteen ohella missinformaatio on kuitenkin nimenomaan myös retorinen lyömäase. Se tiedetään erittäin hyvin kaikki Amerikan politiikkaa seuranneille, mutta ehkä laajemminkin populistisia liikkeitä Euroopassa seuranneille. Se on tapa delegitimoida ihan oikeaakin tietoa ja oikeita vastuullisia toimittajia. On kutsua heitä valeuutisten levittäjiksi.

Sitten me tiedetään myöskin, että journalismin sisällä, uutistoimitusten sisällä, niin valeuutisista on tullut myöskin sitten tapa sanoittaa sitä omaa professiota ja nimenomaan sitä, että mikä erottaa meidät vastuullisina ammattilaisina tästä hyvin sekavasta ja epätotuudenmukaisesta verkosta. Ja sitten väitöskirjassani myöskin puolustan sitä, että ymmärtääksemme vähän paremmin sitä, että miksi misinformaatio olisi myöskin ongelmallista, niin meidän pitää myöskin ymmärtää niitä psykologisia puolia. Ja aina voidaan löytää joitain argumentteja sen puolesta, että toki olisi kivaa, että verkossa liikkuisi enemmän oikeaa tietoa kuin väärää tietoa, mutta sitten pitää muistaa, että ei me välttämättä uutisia mennä kuluttamaan muutenkaan sosiaalisessa mediassa.

Ne on mielipiteitä tai vihdykettä muutenkaan, joiden totuuspohjaisuus ei ehkä ole se syy, miksi niiden kanssa viihdytään, vaan että misinformaation liittyy oleellisesti se, että sen myös harhaan johtaa. Ja että missä määrin tätä tapahtuu ja mitä se horhaanjohtaminen täsmälleen pitää sisällään, niin tätä on tutkittu kymmeniä vuosia, mistä on opittu sen verran, että misinformaatio vaikuttaa meidän uskomuksiin ja niiden uskomusten todenperäisyyteen. Se, että päästäänkö me tästä sitten eteenpäin siihen, että se, että meillä on myös vääriä uskomuksia, niin meillä olisi sitten ikään kuin antisosiaalista käyttäytymistä. Oltaisiinko me alttiimpia vaikka poliittiselle väkivallalle tai aiheuttaako tämä mellakoita Englannissa, niin nämä on sitten semmoisia kausaalisuhteita, jotka on vähän vaikeammin todennettavissa.

Mutta tosiaan miss- ja disinformaatio on yksinkertaisemmillaan aika helppo erottelu, mutta pitää muistaa, että nämä on ajassa eläviä ilmiöitä ja vaikka harhaanjohtavaa tietoa ja väärää tietoa on ollut maailman sivun, niin nämä on nimenomaan sellaisia termejä, jotka me ollaan kehitelty pitkälti akateemisissa keskusteluissa, mutta myös laajemmin yhteiskunnassa vasta 2010-luvun loppupuolella. Sinällään ne on aikansa tuotteita ja niitä pitää ymmärtää sitä kautta.

Matti Ylönen
Joo, tuo oli mielenkiintoinen huomio. Ja tosiaan kun mainitsit propagandan, tuo oli hyvä nosto. Ja propagandahan se oli aikoinaan neutraali termi.

Ennen kuin se sitten vähän vuosittain natsi-Saksan ja muista syistä poliitisoitui aika paljonkin ja muuttui negatiiviseksi termiksi. Suomessakin Suomen ensimmäinen tiedottajien liitto oli muistaakseni Suomen propagandan velje tai joku tämän tyyppinen. Joo, muistaakseni tähän suuntaan kyllä.

Joo, kyllä. Yksi sun iso empiirinen aineisto tuossa sun yhdessä väitöskirjan artikkelissa koski tätä COVID-tutkimusta ja miten siinä virheelliseksi osoittautuneet tiedot, että miten ne jäi elämään netissä. Haluatko avata tätä pikkasen ja ehkä myös vähän reflektoida, että miltä tämä näyttää muiden tieteiden näkökulmasta? Lääketiede on, jos nyt ei aina täysin eksaktia, niin eksaktimmasta päästä verrattuna moniin muihin tieteisiin.

Tuomas Heikkilä
Joo, ilman muuta. Kaikki väitöskirjan osatutkimukset ovat aika läpeensä sidoksissa nimenomaan tähän koronakriisiin. Se oli ihan tietoinen päätös aikanaan alkaa kehittää tapaustutkimuksia sen ympärille.

Lääketiede on sellainen professio, joka on faktojen läpi tunkema. Meillä on hyvin selvät sävelet, toki vähän riippuen, että keneltä kysyy, että minkälainen todistusaineisto on tarpeeksi hyvää hoitosuositusten edistämiseen ja niin poispäin. Mutta pitää tietenkin myös muistaa, että ei lääketieteessäkään nyt ihan täysin pyhjälihmiä ole. Myös siellä ikävä kyllä asiantuntijat ovat erehtyväisiä ja todistusaineisto muuntuu.

Koronakriisi oli myös hyvä esimerkki siitä, että meillä oli lopulta aika nopeasti tuotettuja tutkimuksia, ei välttämättä hirvittävän hyvälaatuisia. Yksi osa tutkimusta erityisesti keskittyy sellaisiin tutkimuksiin, jotka on vedetty jälkeenpäin pois sen takia, että ne joko tahallisesti tai tahattomasti sisälsi niin merkittäviä virheitä, että niiden tulokset ei pitäneet ollenkaan paikkansa. Toinen huomio on se, että kyllä lääketiedettäkin politisoidaan, niin kuin koronakriisi erittäin hyvin osoitti.

Ehkä jotain siitä erityispiirteistä, mitä lääketieteeseen liittyy muiden elämänpiirien sijaan, joka Salla-Maria Laaksosen ja Matti Pohjosen kanssa yhdessä kirjoitussa artikkelissa havaittiin, oli, että sosiaalisen median alustoille oli ehkä aika edullista puuttua nimenomaan lääketieteeseen liittyvään misinformaatioon. koska se oli aika nopeasti ja helposti leimattavissa vaaralliseksi siinä, missä samoilla alustoilla on ollut suuria haasteita, ehkä johtuen niiden hyvin amerikkalaisesta taustaisesta sananvapausihanteista, puuttua poliittiseen puheeseen, riippumatta siitä, kuinka vaaralliseksi se voitaisiin ehkä mieltää täältä Euroopasta tai Pohjolasta käsin. Ja samoin sosiaalisen median alustoille, kun ne sitten tosiaan ryhtyivät aika yksissä tuumin moderoimaan korona-aiheista misinformaatiota pandemian alun jälkeen, niin oli myös tarjolla aika paljon asiantuntijoita ja nimenomaan sellaisia asiantuntijoita, joiden taakse oli helppo kätkeytyä ja antaa asiantuntijoiden, usein ikävä kyllä nimettömäksi jäävien asiantuntijoiden, että me voidaan vain spekuloida, että löytyykö sieltä paikallisia terveysviranomaisia tai sitten maailman terveysviraston asiantuntijoita, mahdollisesti epidemiologiaja tai jotain ihan muita lääketieteen edustajia.

Oli helppo kätkeytyä sitten heidän arvovaltansa ja asiantuntemuksensa taakse, että jos jotkut, niin he tietävät, että mitkä saattaisivat olla kaikista vaarallisimpia salaliittoteorioita tai väärää tietoa rokotteista, suojautumisesta ja niin poispäin, joka sitten saattaisi johtaa pandemian pitenemiseen ja siihen, että ihmiset altistaisivat itsensä hengenvaarallisille riskeille. Vähän vaikea löytää samanlaisia esimerkkejä esimerkiksi päivän politiikan piiristä, mutta sitten toisaalta samat alustat on myöskin kunnostautuneet paikallisesti erilaisten vaalien erityisesti ympärillä tekemään samanlaista toimintaa. Sitten ne usein vaan vähän vetäytyvät siitä takaisin.

Matti Ylönen
Mitä tarkoittaa samanlaisella toiminnalla tässä?

Tuomas Heikkilä
Että metallille ja vastaaville alustoille on aika edullista kertoa, että Myönmarissa on tapahtumassa vaalit ja me pidämme huolta, että vaalikeskustelu myös omilla alustoillamme pysyy asiallisena ja totuudenmukaisena ja vähintäänkin sitten kaikki vihamieliset ja salaliittoteorioita tai huhuja, jotka sitten kytkeytyy joihinkin ehdokkaisiin tai jotka on vihamielisiä ja lietsoo eripuraisuutta, niin pysyvät aisoissa tämän aikana. Ja yksi tuossa artikkelissakin sen aineiston ulkopuolelle jäänyt tapaus, joka tapahtui tietenkin koronan aikana, oli Kapitolin valtausyritys tai kongressiin tunkeutuminen 6. päivä tammikuuta 2021.

Ja siihen liittyi yllättävän nopeita ja vahvoja moderaatioilmoituksia. Se, että tosiaan, mitä moderaatioa tässä lopulta otettiin käyttöön, niin se on toinen kysymys. Mutta hyvin nopeasti oikeastaan kaikki alustat ilmaisivat huolensa siitä, että nyt ollaan ikään kuin ylitetty joku raja.

Ja myös tällaisiin salaliittoihin, kuten siihen, että vaalitulos on varastettu Donald Trumpilta, niin siihen nyt puututaan huomattavan aggressiivisesti. Ja jopa aggressiivisemmin sitten, kun tähän koronaan liittyvään terveysmisinformaatioon. Eli samanaikaisesti voi olla, ja edelleenkin on keissejä, joissa nämä alustat kunnostautuvat, että tässä on ikään kuin meille tilaisuus osoittaa, että meillä on kyvykkyyksiä, mutta myöskin ehkä vastuuta merkittävien tapahtumien yhteydessä.

Mutta ne on usein räätälöityjä toimenpiteitä.

Matti Ylönen
Pakko sen verran tarttua tai opponoida, kun mainitsit tuossa, että poliittisempiin teemoihin tai niiden tapauksissa, niin tämä jenkilainen sananvapauskäsitys näkyy, niin onhan siinä toki myös se, että tämmöinen poliittisesti kärkäis sisältö myy ja tuo klikkauksia ja niin poispäin, mistä oletan, että et ehkä ole eri mieltä. En missään nimessä. Joo. Korjaan, jos vedän liikaa mutkia suoreksi, mutta ehkä tästä voisi sen sanoa, että korona-aikaan tämä ei ollut mitenkään ideaalia, että miten tämä moderointi toimi.

Paljon ongelmia oli, mutta mitä me sen jälkeen taas ollaan nähty, etenkin nyt tässä Donald Trumpin toisen presidentin kauden aikana, kun tämä teknologiapolitiikka on kärjistynyt aika monella tavalla ja moderointitiimit on pienentynyt. No X on tietysti kärjekäs esimerkki siinä, että he siirtyivät kokonaan näihin community note-seihin, tällaiseen käyttäjien omaan modernointiin. Ja muutenkin tämä on politisoitunut jotenkin aika monella tavalla tämä kenttä.

Niin miten, vaikka nämä sun tutkimukset nyt ei käsittele näitä ihan viime vuosia, niin millä mielin olet seurannut tätä kehityskulkoa?

Tuomas Heikkilä
No ei tietenkään, tilannehan ei ole mitenkään hirveän ideaali. Sinänsä ehkä oli nähtävissä jo niissä aineistoissa, mitä ollaan käsitelty, että tämä oli kehityskulku, joka oli tuloillaan. Eli menemällä hyvin aika syvälle siihen tekstitasoiseen argumentointiin eri sosiaalisen median alustoilta, niin sieltä ei ollut ehkä nähtävissä koronan aikaa samanlaista intoa ja paloa kuin mitä ehkä liittyi nimenomaan disinformaation torjumiseen, johon oli sitten myöskin tämmöinen vapaaehtoinen sääntelykehikko Euroopan unionin englanniksi tämmöinen kuin EU Code of Practice on Disinformation, joka oli muistaakseni kuitenkin aikaan syntynyt sitten vapaa-muotoista keskusteluista näiden alustojen kanssa.

Eli jos ei niin välttämättä myöskään täydelliseen disinformaation torjuntaan, niin oli osoitettu ihan yksittäisiä tiimejä. Siinä oli selvät raportointityökalut, raportit saattoivat toistaa itseään ihan sanatarkasti kylläkin kuukaudesta toiseen. Ei välttämättä tosiaan kaikkein ikään kuin paras tapa monitoroida disinformaation leviämistä.

Ja siihen myöskin suhtauduttiin vähän eri tavalla, että se oli, ja taitaa olla edelleen nimenomaan tämmöisten trust and safety tiimien, eli turvallisuus- ja kyberturvallisuuteen liittyvien tiimien sitten ikään kuin hoidolla. niin jotenkin tämä koronamissinformaatio vähän solahti kaikkien rakenteiden väliin. Se oli hetken aikaa tärkeää tehdä sille asialle jotain.

Sitten osa sosiaalisen media-alustoista ikään kuin jollain tavalla yritti ujuttaa omiin käyttösääntöihinsä tämmöisen uuden kategorian, joka puuttuisi epäautenttisuuteen. ja sitten tämä misinformaatio ehkä sitten jollain tavalla samaistettiin jonkinlaisiin huijausyrityksiin ja tämän tapaisiin. Twitter siinä muodossa vielä, mikä oli vuoden 2022 lopulla, niin hän peruutteli ensimmäisenä sitten pois ikään kuin tästä misinformaation torjunnasta, Eli yksinkertaisesti vaan sitten lakkautti ne käyttösäännöt, jotka koski missinformaatiota. Sitten vähän myöhemmin Meta näki myös ikään kuin mahdolliseksi, että kun pandemia alkoi olla lopuillaan, niin ehkä näistä voidaan myös alkaa luistaa.

Jonkin verran sitä misinformaation suitsivaa tämmöistä käytäntöä polisia on jäänyt sinne voimaan nimenomaan vaalien yhteyteen. Hetken aikaa Twitterissä myös vähän harkittiin, että olisiko jopa ilmastonmuutokseen liittyvä misinformaatio niin tärkeää, että sitä tulisi jollain tavalla suitsia. Eli nämä on semmoista takapakkia, mitä ollaan otettu sitten ikään kuin tämmöisen itsesääntelyn saralla. Toinen siihen liittyvä piirre on toki tämmöinen hyvin näkyvä uutinen vuoden 2025 viime vuoden tammikuulta, Sitten Zuckerberg, metantoimitusjohtaja, tähän kyseenalaisin perustein peruutteli ulos yhdeksän vuotta kestäneestä kolmansien osapuoltien faktantarkistusyhteistyöstä, jossa ajatus oli ollut se, että ulkopuoliset riippumattomat faktantarkistajat pääsääntöisesti Amerikassa, myös Euroopassa ja koronakriisin myötä laajemmin maailmanlaajuisesti, niin on siinä asemassa, että heiltä löytyy se asiantuntemus ja voimavarat ikään kuin tämän väärän tiedon tarkistamiseen ja sitten meta on ikään kuin siinä sitten fasilitoi sitä, että mitä sitten kun todennetaan tällaisia tilanteita, niin miten niitä moderoidaan.

Mitkä on ylipäätänsä sellaisia työkaluja, että onko ne varoitustarroja vai poistetaanko sisältöä, poistetaanko kokonaisia käyttäjiä. Myös jossain määrin hyvin aikaisessa vaiheessa selvisi, että Metalla on myös hirveän aktiivinen rooli siinä, että mitä se haluaisi sieltä moderoida ja ohjasi näitä yhteistyökuvioita aika omavaltaisesti. ja usein niin, että se jätti useat yhteistyötasot aika nyrpeiksi.

Juuri ennen koronaa itse asiassa aika moni ihan merkittävä faktatarkastusorganisaatio Yhdysvalloissa oli vetäytynytkin tästä yhteistyökuviosta. Korona antoi vähän uutta tuulta tälle kaikille. Mutta tosiaan sikäli kyseenalaisten perusteiden tämä purettiin, että ehkäpä juuri Trumpin valinta ja sieltä noussut poliittinen paine ja diskurssi.

Tosiaan mitä Trump oli hellinyt jo ensimmäisellä kaudellaan siitä, että hän on ajojahdin kohteena ja tähän sitten osallistuu laajemmin liberaalimedia ja sitä kautta ehkä myös nämä faktantarkistajat. niin sitten siellä nimenomaan nostettiin sitä faktantarkistuksen puolueellisuutta ja poliittisuutta esiin tutkijan näkökulmasta ehkä vähän perusteettomasti, että vaikka me hyvin tiedetään, että ei faktantarkistusinstituutio millään tavalla täysin puolueeton, objektiivinen tai täydellinen, niin se myös pyrkii erottautumaan erityisesti Yhdysvalloissa laajemmin mediakentästä juuri sellaisilla arvoilla kuin puolueettomuus ja objektiivisuus, jotka otetaan kyllä usein aika vakavasti. Ja oli hirveän vaikea nähdä, että ne olisivat ikään kuin ansaitusti vetärytty pois. Ja nyt mitä ollaan nähty näiden yhteistyökuvioiden rinnalla, eli samalla kun ollaan omasta moderoinnista luovuttu sen hyvin lyhyen parin vuoden aikaikkunan jälkeen ja sitten vähän aiemmin alkaneista faktantarkistusyhteistyökuvioista, Yhteistyökuvioista, tosin vain metalla, ei Twitterillä ikinä semmoisia ymmärtääkseni ole ollutkaan.

Ja sitten mitä Googlen YouTubeen tulee, niin siellä on jonkin verran ikään kuin tehty terveysviranomaisten kanssa yhteistyötä, mutta YouTube on aina ottanut erityisesti ikään kuin etäisyyttä siihen, että he toimisivat itse sitten sisällön faktantarkistajina missään terveyteen tai politiikkaan liittyvissä aiheissa. Me ollaan nähty enenevässä määrin tällaisia community nodes tyyppisiä antaa käyttäjien itse vähän tällaisten jelp tai asiakasarvioiden tapaisilla ikään kuin mekanismeilla tuoda samanlaista faktantarkistusta kuin ammattimaista faktantarkistajat ovat aiemmin tehneet. Toki olen yhdessä osatutkimuksessa itsekin tutkinut ja havainnut, että kyllä meillä löytyy ihan fiksuja ihmisiä, jotka ilmankin tällaisia uudenlaisia yhteistyökuvioita, joita alustayhtiöitä myös varjelee ja päättää niiden suuntaan ja päättää ketkä saa tarkistaa ja myös ehkä jossain määrin, että mitä saa tarkastaa.

Mitä tulee siihen, että pystyvätkö yksittäiset käyttäjät löytämään väärää tietoa ja argumentoimaan sitä vastaan, niin tämä varmasti pitää kyllä paikkansa. Miten olen seurannut vähän sydänsyrjällä on se, että myös me tutkimuspiirissä ollaan menty aika nopeasti mukaan siihen, että ahaa, okei, korvataan yhdenlainen moderointiregiimi toisenlaisella. Ja jos meillä on hyvät perusteet uskoa, että sillä on hyvät mahdollisuudet toimia, niin lähdetään toki siihen mukaan, mutta olen itse peräänkuuluttanut sitä, että ehkä me voitaisiin tehdä sitä tarkistamista ilman sitä, että siihen tulisi välikädeksi nämä alustat nimenomaan päättämään, että mitä saa ja mitä ei saa tarkastaa.

ja sitten usein kuitenkin jättämään yksittäiset käyttäjät vähän oman onnensä nojaan keksimään, että mitkä vaikka sitten muuten on tarkastamisen arvoisia aiheita. Ja siellä sitten nyt jo tiedetään, että jää aika merkittäviä aukkoja tiettyihin osa-alueisiin. Ja sitten taas jotkut osa-alueet ja jonkinlaiset päivitykset saavat valta osan näistä kaikista korjauksista.

Matti Ylönen
Käytetään myös vähän semmoiseen puoliksi maalittamisenkin välillä, että XSF lisätään näitä community notesa johonkin kansalaisjärjestöjen päivityksiin, että tätä voisi kyseenalaistaa tästä ja tästä näkökulmasta, jossa se community note itsessään voi olla vähän kyseenalainen, että onko tämä nyt relevantti kritiikki tähän samalla, kun tosiaan jotkut muut väitteet jää kokonaan tarkistamatta.

Tuomas Heikkilä
Joo, ilman muuta. Eli enemmänkin peräänkuuluttaisin sitä organista ikään kuin oikaisuja ja korjaamistoimintaa. Ja että jos sitä haluttaisiin tukea, ei ainoastaan näiden alustojen toimesta, vaan ihan laajemmin yhteiskunnallisesti.

Meillä varmaan siihen löytyisi jonkinlaisia resursseja. Täsmälleen, miten se tapahtuisi niin, että ne eivät ikään kuin jäisi näiden alustojen armoille, niin on hyvä kysymys. Mutta esimerkiksi tällaiset uudenlaiset osint, eli avoimeen tiedusteluun perustuvat faktantarkistusyhteisöt ja yksittäiset yksilöt ehkä todistaa sitä, että ihan uudenlaissa maailmantilanteissa, uudenlaisten tapahtumien edessä, niin siellä on paljon sitä potentiaalia.

Ja ehkä parhaimmillaan se nimenomaan johtaa siihen, että yksilöt löytävät toisensa, muodostavat tämmöisiä ikään kuin löyhiä käytäntöön, samanlaisiin käytäntöihin perustuvia yhteisöjä. Mutta se, että olenko minä Community Notes-tuottaja ja mä saan siitä jonkinlaista hyvitystä, mutta mä en kuitenkaan koe olevani sisällön moderaattori tai yhteisömoderoija, joita edelleen löytyy Redditistä ja Wikipedia-toimittajat on toisenlaisia, jotka varjelee sitä omaa yksilöllistä harkintaansa siihen, että voiko puuttua näihin tilanteisiin vai eikö voi.

Matti Ylönen
Ja joita ohjaa myös jonkun tietynlainen normisto siinä, että heidän roolissaan, että mihin he ovat sitoutuneet, minkälaisiin periaatteisiin ja muuta. niin kuin muitakin professioita. Tietysti joku journalismi on vielä paljon astetta suurempi, että on journalismiohjeet Suomessa ja muissa maissa on vastaavia, mutta joka tapauksessa se ei ole vaan silleen, että yksityishenkilö vähän viiliksen mukaan tekee jotain, vaan että on jotkut normit, jotka ohjaavat sitä toimintaa.

Tuomas Heikkilä
Joo, ja parhaimmillaan tosiaan jonkun yhteisön asettamat normit. Kuulijoilla voi olla monenlaisia mielipiteitä Redditistä. Olen sitä mieltä, että jokainen sosiaalinen media käsittää moninaisuuksia.

Siellä on valtavan hienojakin yhteisöjä, ehkä vähän vihamielisempien yhteisöjen ohella. Siinä, missä nämä vihamieliset yhteisöt voi asettaa itselleen sellaisia normeja, että täältä moderoidaan tietynlaista sisältöä ulos, niin sellaiset yhteisöt, joiden kanssa jäätään enemmän arvoja, voi myöskin neuvotella keskenään, että keitä me halutaan nostaa moderaattoreiksi ja kuinka paljon mä annanemme heille harkintavaltaa pitää yksittäiset alareddits, subreddits, yhteisöt tarkoituksenmukaisina. Eli ne mahdollisesti palvelevat jonkinlaista tarvetta, jonkinlaista yhteisöä.

että nämä on sääntöiden myös aika erilaisia kuin mitä sitten sosiaalisen median alustat usein asettavat. Eli ne voi olla hirveän paljon idiosynkraattisempia, ne voi olla jopa esteettisiä, että tänne ei mielellään vaan haluta jonkinlaista sisältöä. Kysymys ei välttämättä ole siitä, että sille pitäisi löytää hirveän tarkat perusteet, että onko se vahingollista tai tämän tapasta.

Matti Ylönen
Mennään vielä vähän kauemmas sun väitöskirjaytimestä ja kysyn, että millä mielellä olet seurannut tätä, että nämä chat-GPT-kaltiset kielimallit, tekoälymallit nousee yhä enemmän internetin etusivuksi yhä suuremmalle osalle ihmisiä, niin miten se vaikuttaa tähän sun väitöskirjan tematiikkaan, misinformaation, disinformaatio, harhaan johtuvaan viestintään ja sen torjuntaan?

Tuomas Heikkilä
Joo, tätä olen miettinyt jonkin verran. Se, että ihmiset omassa yksinäisyydessään vuorovaikuttavat tekoälymallien ja sovellusten kanssa, niin se on hyvin monella tapaa hyvin erilainen ympäristö ja kokonainen tapa ajatella tällaista misinformaatiota ja korjaavaa toimintaa. Jos community noteista, vaikka oltaisiin niistä mitä mieltä tahansa, ne perustuvat sellaiseen ajatukseen, että meillä on jonkinlainen kansanviisaus, joka asuu tarpeeksi suurissa kollektiiveissa, niin on tavallaan vähän vaikea nähdä, että hallusinoivat tekoälyagentit toistaisivat välttämättä samanlaista.

tai että sieltä löytyisi aina samanlaisia ärsykkeitä, että jos minä suolan sinne jotain täysin väärää tietoa, niin se jollain tavalla yksittäinen tekoälysovellus nousisi minua siinä vastustamaan, erityisesti kun me tiedetään, että tekoälymallit on hirveän rähmällään käyttäjiä kohtaan, Niihin on sisärakennettu aika vahva miellyttämisen tarve, asiakaspalveluhenkisyys. Ei siinä mitään. Ihan ensimmäisiä viikkoja, kun nämä chat-GPT tuli yleiseen käyttöön, niin kyllä minä kokeilin sieltä heti kysyä ihan provosoimatta kaikenlaisia kysymyksiä siitä, että pitääkö paikkansa, että Ivermectiinillä voidaan tosiaan todennetusti hoitaa koronaa.

Aika nopeasti se osasi kyllä sanoa takaisin, että ei tähän oikeastaan mitään hirveän painavaa todistusaineistoa ole löytynyt. Me tiedetään, että on erilaisia vaikutusmekanismeja. Voin ymmärtää, että miksi olet päätynyt tuollaiseen päätelmään, koska siihenhän oli ihan hyviä tutkimustuloksia alkuvaiheeseen olemassa.

Mutta nyt tiede on mennyt eteenpäin. Eli ei välttämättä ollenkaan ikään kuin huonoja tietyissä tilanteissa ikään kuin oikomaan meidän omia väärinkäsityksiä. Ja tästä on tehty ihan kokeellistakin tutkimusta, että annettu ihmisille, jotka tunnustautuvat, että heillä on ikään kuin valtavirrasta poikkeavia ajatuksia.

Muistaakseni heitä oli leimattu ihan tässä tutkimuksessa, että he ovat salaliittoihin uskovia ja sitten annettu heidän ikään kuin vuorovaikuttaa näiden mallien kanssa. Lopputulos oli se, että aika moni itse asiassa oli harkinnut uudelleen omaa kantaansa ja siinä sitten psykologisesti yritettiin päästä vähän siihen mukaan, että ehkä tämä onkin yllättävän hyvä mekanismi sikäli, että siinä missä minä joutuisin antamaan sen ikään kuin aina korjaamaan jotakuta henkilöä uudelleen ja uudelleen ja löytämään hänet uudelleen ja uudelleen sieltä internetistä, niin se, että meillä on joku tekoälysovellus, johon me itse asiassa saatetaan luottaakin jonkin verran ja me ollaan ikään kuin projisoitu tähän agenttiin aika paljon toiveita, niin jos se ikään kuin uudelleen ja uudelleen haastaa meitä omista ajattelutavoistamme, niin toki sillä voisi olla jotain positiivisia seurauksia. Sitten mitä tulee tähän misinformaation ikään kuin levittämiseen, niin meillä on vielä vähän hähmäinen käsitys siitä, että voidaanko näitä tekoälysovelluksia ikään kuin valjastaa propagandan välittäjiksi.

että jos Kreml tai joku muu meille ikään kuin ehkä mahdollisesti vihamielinen valtio haluaisi nyt jonkun bulvaanin kautta ikään kuin luoda 20 000 uutissivustoa tekoälyn avulla, jos se jokainen vihjaisi siihen suuntaan, että sotatoimet Ukrainassa on Venäjän kannalta täysin oikeutettuja, niin on tietenkin olemassa pieni mahdollisuus, että se päätyy ikään kuin siihen testiaineistoon ja koulutusaineistoon, jota nämä tekoälymallit ikään kuin syö. ja sitä kautta ikään kuin se voisi pulpahtaa sitten uudelleen pintaan, kun niiltä kysytään kysymyksiä, jotka tähän liittyy. Mutta toistaiseksi vaikuttaa siltä, että siellä jotenkin numerot on ehkä sen puolella, että ei se ole ihan hirvittävän yksioikoista ikään kuin tällä tavalla gruumata tai jotenkin tavalla valjastaa niitä agentteja sitten oman propagandansa avuksi.

Mutta katsotaan vähän, minne tämä on menossa. Mikä mua vähän huolettaa enemmän on tämmöiset Mecha-Hitler-tyyppiset keissit tai white genocide, että jostain ihmeen syystä oli muutamia päiviä, kun Krok-AI-sovellus sitten halusi hirveästi kääntää keskusteluun, joka ei välttämättä liittynyt millään tavalla sitten etelä-afrikkalaisten valkoisen vähemmistön huonoon kohteluun kotimaassaan, niin siihen, että he tosiaan ovat jonkinlaisen kansanmurhan kohteena. Me voidaan spekuloida, tai tiedämmekin jo, että se, että kuka näitä tekoälymalleja kouluttaa, mitkä firmat ja millä sitä koulutetaan, niin vaikuttaa kuitenkin niiden vastauksiin.

En pitäisi täysin mahdottomana, että Elon Muskin ja muiden miljarderien pöydältä löytyisi jonkinlainen kytkin, että haluaisin tänään minun oma tekoälymallini nyt suoltaa sellaista maailmankuvaa, joka sopii minulle.

Matti Ylönen
Joo, jotain uhkakuvia ja jotain positiivistakin, mikä on tietysti hauskaa näiden negatiivisten uutisten aikakaudella. Aika rientää minulla ja paljon kysymyksiä kysymättä, mutta onpahan seuraaviin jaksoihin sitten asiaa. Voisin vielä kysyä, nyt kun teet siirtymään tähän Sing Like a Tech for Maailmat-teknologiayhtiön silmin hankkeeseen, niin millä mielin olet tähän tulossa ja mitä mahdollisesti tästä sun aiemmasta tutkimuksesta voisi tähän maailmateknologiayhtiön silmin hankkeeseen ammentaa?

Tuomas Heikkilä
Hirveän hyvillä odotuksilla. Eli joitain sellaisia aukkoja siinä aineistossa, mitä on tullut toistaiseksi analysoitua, on tosiaan se, että se riippuu hirvittävän paljon siitä, että kuinka paljon liekaa me saadaan näiltä teknologiayhtiöiltä. että aika paljon siitä sosiaalisen median vuorovaikutusaineistosta, jota erityisesti alustatutkijat, sosiaalisen median tutkijat ovat käyttäneet viimeiset kymmenen vuotta vähintään, niin on tullut näiden teknologiayritysten rajapintojen perusteella, joita sitten on enenevässä määrin joko suljettu tai ikään kuin tehty, erityisesti nyt Cambridge Analytican skandaalin myötä, niin tehty sitä datan hankintaa sieltä aika paljon vaikeammaksi.

Meiltä edelleen puuttuu ymmärrystä siitä, että kuinka vinoutunutta se saattaa olla se data johonkin suuntaan. Eli vaikka me voitaisiin kuinka havainnoida asioita sosiaalista mediasta, niin isoilla aineistoilla, joiden periaatteessa pitäisi ikään kuin vastata hyvin semmoisiin tutkimuskysymyksiin, mitä tässä väitöskirjassakin olen esittänyt, niin siellä saattaa olla ihan systemaattisia puutteita siinä aineistossa. Ja sitten toisaalta silloin kun me ollaan sen varassa, että mitä teknologiayritykset kertovat itse itsestään, niin me ollaan aina aika vaarallisella vesillä, että me ei voida hirveästi siitä päätellä, että mikä sitten todella pitää paikkansa.

Että tässä aiemmin haastattelussa olen aika löysin rantein kertonut siitä, että mitä moderointikäytäntöjä. Nämä sosiaalisen meidän alustat ottivat koronan myötä käyttöön, mutta ei meillä ole välttämättä ihan hirvittävän paljon ikään kuin riippumatonta todistusaineistoa, että näin olisi tapahtunut. Jonkin verran nämä korreloivat, että me ollaan kollegat ympäri maailman on haastatelleet ihmisiä ja tehneet kyselytutkimuksia siitä, että minkälaiseen moderointiin on vaikka yksittäisenä käyttäjänä törmännyt.

Ja sitten meillä on ihan hyviä isojakin tutkimuksia, joissa on yritetty sitten kysymättä näiltä yrityksiltä, että miten he sitten operoivat. Mutta me lopulta ollaan aina sellaisten kysymysten äärellä, että miksi nämä yritykset tekevät, mitä tekevät ja miksi ne sallivat, mitä sallivat ja minkälaisia ne ympäristöt on. Ja usein siinä tultuu olevan myös jonkinlainen suodin siinä välissä, minkä itse ainakin olen omaksunut, että lopulta sitten mitä siellä alustoilla tapahtuu, minkälaisia ne vuorovaikutustilanteet on, niin ne on hirveän paljon niiden digitaalisten jättien sanelemia.

Ja jo itsessään siitäkin aineisto antaa ihan erilaisia tapoja mieltää validoida, trianguloida näitä näkemyksiä, joista me tiedetään jo tutkijoina. Ne saattaa olla pahimmillaan aika hataralla pohjalla, että mitä me tiedetään näistä alustoista. Eli sikälikin hirvittävän innostunut tästä aiheesta.

Ja sitten vaikka tässä vähän siirrytään sitten ikään kuin tavallaan luonnollisesta aineistosta, eli semmoista aineistosta, joka on kerätty ilman tutkijan vuorovaikutusta, niin sitten osittain haastattelututkimuksiin, mutta myöskin sitten mahdollisesti munkilaisiin aineistoihin, niin nämäkin avaavat uudenlaisia ikään kuin horisontteja, että miten sellaisia laadullisia, mutta myös laskennallisia tekstianalyysimenetelmiä, mitä tässä on tullut käytettyä jonkin verran nimenomaan siihen sosiaalisen median aineistoon, niin voitaisiin sitten mahdollisesti viedä muihin aineistoihin tai sitten ehkä jonkin verran miettiä uudelleen.

Matti Ylönen
Kuulostaa oikein hyvältä ja katsotaan mitä kaikkea tässä keksitään. Meiltä on itse asiassa tulossa ensimmäinen empiiriseen aineistoon perustuva englanninkielinen artikkeli tässä hankkeessa Laura Nordströmin kanssa näiden teknologiayhtiöiden loppauksista Brysselissä hyvin lähiaikoina ulos. Katsotaan, jos saadaan se vielä tämän jakson kuvauksiin myös mukaan, mutta palaamme myös sinun kanssa Tuomas näihin asioihin ja julkaisuja tulee sitten aikanaan. Kiitoksia.

Haasteltavana oli viestinnän tutkija Tuomas Heikkilä, joka väittelee pian ja aloittaa tutkijatohtorina tässä tutkimushankkeessa. Alustojen vallan tuotteena toimii Toivo Hursti. Musiikki on Pietu Korhosen ja Pasi Savorannan käsialaa.

Podcastin taustalla oleva tutkimushanke toimii Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Sitä rahoittavat Helsingin Sanomain säätiö ja Suomen Akatemia. Löydät hankkeen Instagramista nimellä Alustojen Valta.

Kiitos kuuntelijoillemme ja seuraajillemme.