Vaikka humanistinen tutkimus on alkujaan keskittynyt ennen kaikkea ihmiseen ja inhimilliseen kulttuuriin, erityisesti viime vuosikymmeninä luonto, ympäristö ja ihmisen suhde muunlajisiin olentoihin ovat nousseet ihmistieteellisillä aloilla keskeisiksi kiinnostuksenkohteiksi. Kiihtyvien ympäristökriisien aikakaudella ihmiskeskeisyyden ja kulutuskeskeisen elämäntavan tuhoisat seuraukset ovat nousseet silmiemme eteen ja tietoisuutemme tavalla, joka on asettanut totutut ymmärtämisen, kommunikoinnin ja historioinnin tavat kriittisen arvioinnin kohteeksi.
Helsingin yliopistoon tänä vuonna perustettu Ekologisen humanismin verkosto, jonka seminaari-iltapäivää tänään vietämme, tuo yhteen ihmiskeskeisyyttä haastavista ja ekologisiin teemoihin nivoutuneista kysymyksenasetteluista kiinnostuneita humanisteja ja tarjoaa väylän monialaiselle keskustelulle, jota tämän päivän seminaarimmekin edistää.
Vaikka tutkimusverkostomme on nimetty Ekologisen humanismin verkostoksi, ihmistieteellisen tutkimuksen niin sanottuun ekologiseen käänteeseen liittyvä terminologia on moninaista. Erityisesti humanistinen ympäristötutkimus, environmental humanities, on vakiintunut kattokäsitteeksi ihmiskeskeisyydestä irrottautuville ja ei-inhimillistä luontoa etualaistaville tutkimussuuntauksille, joihin esimerkiksi ekokriittinen kirjallisuudentutkimus, posthumanismi ja ympäristöhistoria voidaan lukea. Humanistista ympäristötutkimusta ja ekologista humanismia käytetään tieteellisessä keskustelussa usein synonyymisesti, vaikka toisaalta molempia on myös määritelty eri tavoin.
Verkostossamme emme suhtaudu eri termeihin arvottavasti vaan kannustamme avoimeen ja uusia näköaloja avaavaan keskusteluun siitä, mitä kaikkea ekologinen humanismi ja humanistinen ympäristötutkimus sekä niiden lähikäsitteet voivat tänä päivänä tarkoittaa.
Paitsi tiede myös taide osallistuu olennaisesti keskusteluun ihmiskeskeisyyden purkamisesta, ekologisesta kestävyydestä ja muunlajisten olentojen eettisemmästä kohtelusta. Tämän päivän seminaariimme olemme iloksemme saaneet esiintyjiksi kaksi merkittävää tutkijaa, kirjallisuudentutkija Karoliina Lummaan ja filosofi Elisa Aaltolan, sekä taiteentekijän, näytelmäkirjailija Pipsa Longan.
Kiitämme lämpimästi seminaarimme esiintyjiä siitä, että olette saapuneet tänään paikalle, ja odotamme suurella innolla ja mielenkiinnolla päivän puheenvuoroja, jotka rakentavat seminaari-iltapäivästämme upean ja monipuolisen kokonaisuuden. Päivän päätteeksi olemme varanneet runsaasti aikaa myös yleisön kysymyksille ja kommenteille, kuten ohjelmastamme näkyy. Keskusteluja voi jatkaa myös vapaamuotoisille jatkoilla, jonne suuntaamme seminaarin virallisen osuuden jälkeen.
Toivotamme teidät kaikki lämpimästi tervetulleeksi seminaariimme, joka virittäköön ajatuksiamme yhä uusille, eettisesti kestävämpään maailmaan viitoittaville taajuuksille!
Lähteitä
Domańska, Ewa 2015.
Lahtinen, Toni 2025. Maailmanlopun alkuja. Myytit ja ympäristöhistoria suomalaisessa nykykirjallisuudessa. Helsinki: Vastapaino.
Lummaa, Karoliina, Ville Lähde, Tero Toivanen, Jussi T. Eronen, Paavo Järvensivu, Tere Váden 2020.
Stibbe, Arran 2021. Ecolinguistics. Language, Ecology and the Stories We Live By. Toinen painos. Abingdon: Routledge.