Tuorin tutkimusryhmä purkaa natsikriitikkojen koodikieltä

– Ei ole olemassa mitään eurooppalaista yhtenäisyyttä sellaisenaan. On vain luotu asioita, jotka katsotaan tärkeiksi ja niitä pidetään sitten itsestäänselvyyksinä. Onkin relevanttia miettiä, mikä meitä Euroopassa yhdistää.

Näin tuumailee oikeuden aatehistorioitsijaksi itseään kutsuva oikeushistorioitsija Kaius Tuori, joka on hämmästyneenä seurannut ääriliikkeiden nousua Suomessa. Tuori tutkimusryhmineen kartoittaa oikeudellista perinnettä ja poliittista aatehistoriaa Euroopassa. Tutkimuksiin liittyy paljon arkistotutkimusta, esimerkiksi natsiajan aatteiden taistelun selvittäminen on ryhmän tavoitteena.

– Natsiaikana ei tohdittu esittää suoraa kritiikkiä nykyhallintoa vastaan, mutta kritiikkiä esitettiin kiertoteitse koodikielellä, Tuori tietää.

Nyt Tuorin tutkimusryhmän pöydällä on meneillään tutkimus, jossa selvitetään natseja paenneiden emigranttien eli maastamuuttajien traumaattisia vaiheita ja natsien henkistä konkurssia vuoden 1945 jälkeen ja kuinka molemmat palasivat lopulta oikeusvaltioajatukseen.

– Siinä kiehtoo menneisyyden, tradition käyttö.

Tuoria innostaa tutkimuksissaan myös toiseudenkuvat; miten alkuperäiskansoja käsitteellistetään. Tutkija tarttuukin pitkän aikavälin kehityksiin, joissa ei kvartaaleilla pelata.

– Jatkumot ovat tässä 2500 vuotta pitkiä, ja taustalla on ajatus historian muistamisen kulttuurista: mitä menneisyydestä halutaan muistaa.

Tulkinnat 1930-luvulta keskiössä

Tuori itse on erikoistunut 1930-luvun eurooppalaiseen kriisiin, josta kumpusivat natsismi, fasismi ja kommunismi.

– Siinäkään ei ole kyseessä mikään lyhytaikainen jatkumo vaan yhteinen eurooppalainen perinteemme. Yritän selvittää, kuinka tosi tämä tulkinta on ja kuinka tarpeellinen se oli 2. maailmansodan jälkeen.

Tuori puhuu myös 1930-luvun uudistusajasta, jolloin tutkijat pääsivät leireille ja natseilla oli oma oikeusteoria. Sen mukaan kaikki juutalaiset olivat syöpäläisiä.

– Henkinen konkurssi siinä seurasi natsien oikeudellisesta negaatiosta.

Tuori tarkastelee 1930-luvun keskeisiä ajattelijoita, jotka joutuivat lähtemään Saksasta ja päätyivät muun muassa Britanniaan. Kirjoittajat 1930-luvulta argumentoivat natsikäsitystä vastaan.

– Selvityksen keskipisteessä on, kuinka nämä ajattelijat lähtivät pohtimaan ja mikä Saksassa oikein lopulta meni pieleen, miten oikeusvaltio ei estänyt natsien rikoksia.

Kansainvälistä kokemusta

Tuori itse on hakenut kansainvälistä oppia muun muassa New Yorkista kahden vuoden pituiselta post doc-tutkimusperiodilta. Sen lisäksi Rooman ja Frankfurtin yliopistot ovat tulleet hänelle tutuiksi.

– Varsinkin jenkeissä huomasi paikallisten yliopistojen valtavat resurssit ja kuinka pätevät ihmiset tekivät töitä valtavalla motivaatiolla. Täällä Helsingissä ei kuitenkaan tarvitse yhtään hävetä, pari vuotta valtiotieteellisessä tiedekunnassa ollut Tuori tähdentää.  

Mitä hyötyä tutkimuksesta on sitten yhteiskunnalle? Tuorin mukaan poliittisessa keskustelussa ei ole aikaa miettiä esimerkiksi, miten asiat liittyvät toisiinsa.

–Tutkijoiden tehtävänä on tuottaa ajattelua, mihin ideat ovat menossa, mihin ne liittyvät ja mihin ne lopulta johtavat.

Teksti: Pasi Komulainen

 

Kaius Tuori, kuvaaja Linda Tammisto