ALKULUVUT (6/14) | Heinäkuussa Sipe­riassa Jamalin niemimaalla havaittiin 30 metrin levyisiä ja ainakin 70 metriä syviä kraattereita.

Salekhardin arktisen tutkimuskeskuksen tutkijat julkaisivat onkaloiden alkuperästä Nature-lehdessä huolestuttavat löydökset. Kraatterin pohjalta mitattiin jopa 9,6 prosentin metaanipitoisuuksia. Tavallisesti ilmakehässä metaania on vain 0,000179 prosenttia.

Onkalot ovat ilmeisesti syntyneet voimakkaiden ikiroutaan sitoutuneiden metaanitaskujen purkauksista. Tutkimusta johtanut Andrei Plekhanov uskoo, että viime vuosien keskimäärin viisi astetta tavallista lämpimämmät kesät ovat syyllisiä purkauksiin.

Lämpimien kesien lisäksi taustalla vaikuttaa pitkäaikainen ilmaston lämpeneminen. Ikiroudan lämpötila on noussut 20 metrin syvyydessäkin kaksi astetta viimeisen 20 vuoden aikana.

Metaani on hyvin voimakas kasvihuonekaasu, ja sen purkautuminen nopeuttaa ilmaston lämpenemistä entisestään. Siperian hiilivarantojen vapautumista on tosin osattu ennakoida jo pitkään.

— Yksittäiset metaanipurkaukset ovat vain yksi huolenaihe lisää, sanoo professori Timo Vesala ilmakehätieteiden osastolta.

Vesalan mukaan arktisen alueen lämpeneminen on hälyttävää joka tapauksessa, vaikka vain erikoiset tapaukset nousevat uutisarvoon. Maaperän lämpeneminen vapauttaa metaanin lisäksi alueelta hiiltä myös hiili-dioksidin muodossa. Ikiroutaan on sitoutunut valtavia määriä hiiltä.

— Jos suuria metaanipurkauksia alkaa tulla lisää, ne muodostuvat merkittäviksi. Mittakaavaltaan suuria hiilipäästöjä voi tulla suurelta alueelta ilman pistemäisiä ja paikannettavia purkauskohtiakin, Vesala muistuttaa.