Essee on julkaistu Yliopisto-lehdessä 5/2026. Voit myös kuunnella sen äänijuttuna
Ihmisillä on intuitiivinen taipumus arvioida toisiaan moraalisesti. Taustalla on tarve valikoida hyviä yhteistyökumppaneita, joten puntaroimme toisiamme erilaisten luonteenpiirteiden näkökulmasta.
Näitä piirteitä kutsutaan hyveiksi niin moraalifilosofiassa kuin arkikielessäkin. Luokittelemme ihmisiä näiden perusteella: toisia pidämme rehellisinä, toisia taas epärehellisinä.
Arviointi nojaa ajatukseen, että ihmisen teoista voi päätellä, miten hän tulee toimimaan jatkossa. Psykologiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että olosuhdetekijöillä on huomattava vaikutus ihmisen käyttäytymiseen, eivätkä ihmiset aina toimi johdonmukaisesti. Rehellisyys yhdessä tilanteessa ei välttämättä tarkoita, että ihminen toimisi rehellisesti myös toisessa.
Niinpä jotkut ovat kyseenalaistaneet, että voidaanko ylipäätään puhua rehellisistä ihmisistä tai rehellisyyden kaltaisista moraalisesti merkityksellisistä piirteistä eli hyveistä.
Kaikki eivät hairahda
Rehellisyyttä voidaan tutkia vaikkapa erilaisten nopan- tai kolikonheittopelien kautta, joissa ihmisille luvataan palkinto, mikäli he saavat tietyn tuloksen. Tutkijat eivät näe tuloksia, vaan niiden raportoiminen jää tutkittavien rehellisyyden varaan. Tutkijat voivat kuitenkin todennäköisyyksien perusteella arvioida, huijaavatko ihmiset vai ei.
Psykologian professori Benjamin Hilbig ja kriminologian tutkija Isabel Thielmann pyrkivät vuonna 2017 selvittämään, mikä vaikutus palkinnon kasvattamisella oli tutkittavien käyttäytymiseen. Kun yleensä vastaavissa tutkimuksissa puhutaan muutamista euroista, tässä palkinnot nousivat yli sataan euroon asti. Heitä kiinnosti, missä menisi se raja, joka sai ihmiset huijaamaan.
Tutkijat havaitsivat, että palkintojen kasvattaminen vaikutti vain osaan ihmisistä. Heistä toiset huijasivat odotusten mukaisesti palkintojen kasvaessa tarpeeksi suuriksi. Toisilla taas kävi nimenomaan päinvastoin. Pienillä palkinnoilla he saattoivat vielä huijata, mutta palkintojen kasvaessa he lakkasivat huijaamasta.
Loppuosaan ihmisistä ei palkinnon suuruudella ollut kuitenkaan juuri vaikutusta. Näistä toiset huijasivat palkinnosta riippumatta, toiset taas eivät huijanneet edes palkintojen kasvaessa yli sataan euroon, vaikka olisivat voineet tehdä sen ilman kiinnijäämisen riskiä.
Olosuhteet vai persoonallisuus?
Vaikka olosuhteilla on merkitystä, myös yksilöllisiä eroja rehellisyydessä selkeästi on. Mitkä tekijät näitä selittävät?
Persoonallisuuspiirteillä tarkoitetaan suhteellisen pysyviä ominaisuuksia, jotka selittävät ihmisten välisiä eroja käyttäytymisessä, tunteissa ja ajattelussa. Näitä tarkastellaan psykologiassa useimmiten viiden tai kuuden pääpiirteen kautta.
Rehellisyyden kannalta olennaisin piirre on rehellisyyden ja nöyryyden yhdistelmä. Se koostuu rehellisyyden, vilpittömyyden, vaatimattomuuden ja ahneuden puutteen alapiirteistä. Piirre mittaa taipumusta kohdella toisia reilusti omasta edusta huolimatta.
Säännönmukaisuuksia löytyy
Kun Hilbig ja kollegat teettivät vuonna 2015 tutkittavilla erilaisia rehellisyyspelin muunnelmia, oli tulos jokaisessa samanlainen. Mitä korkeammat pisteet tutkittavat saivat rehellisyyden ja nöyryyden mittarilla, sitä lähempänä heidän raportoimansa tulos oli sitä, mikä olisi todennäköisyyksien puitteissa odotettavissa. Mitä matalammat pisteet, sitä kauempana.
Vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa psykologit havaitsivat, että edes palkinnon kasvattaminen ei muuttanut rehellisten ihmisten käyttäytymistä. Vuonna 2025 julkaistussa pitkäaikaistutkimuksessa tulokset olivat jälleen samansuuntaisia. Mitä korkeammat rehellisyyden ja nöyryyden pisteet, sitä todennäköisemmin ihminen ei huijannut kertaakaan. Alhaiset pisteet saaneet taas huijasivat todennäköisimmin joka kerta.
Rehellisyys linkittyy epäitsekkyyteen
Rehellisyys ja nöyryys ovat yhteydessä myös muita hyödyttävään ja sosiaalisia suhteita tukevaan käyttäytymiseen, prososiaalisuuteen.
Se näkyy sekä laboratoriokokeissa että niiden ulkopuolella.
Rehellisemmät ihmiset tekevät koeasetelmissa alttiimmin yhteistyötä, luottavat toisiin ja jakavat omastaan. Tosielämässä piirre on yhteydessä epäitsekkyyteen, ympäristöystävälliseen ja humanitaariseen toimintaan, tasa-arvon kannattamiseen sekä vähäisempään rikollisuuteen ja vallan tavoitteluun.
Myös rehellisyys laboratoriopeleissä on yhteydessä yleiseen prososiaalisuuteen ja rehellisyyteen elämän muilla osa-alueilla. Noppapeleissä huijaavilla on enemmän käytöshäiriöitä, ja peleissä huijaavat matkustavat todennäköisemmin ilman lippua julkisessa liikenteessä.
Rehdiksi voi oppia
Vaikka rehellisyyden kaltaiset piirteet ovat suhteellisen periytyviä, niihin voidaan vaikuttaa myös kasvatuksen avulla. Käyttäytymistaloustieteilijä Johannes Abeler kollegoineen julkaisi 2024 tutkimuksen, jonka mukaan mentorointiohjelmaan osallistuneet koululaiset olivat vielä neljän vuoden päästäkin vertailuryhmää rehellisempiä.
Psykologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että olosuhteilla voi olla paljon vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen. Näistä tutkimuksista tehdyt johtopäätökset jättävät kuitenkin usein huomiotta sen, että ihmisten välillä on silti suuria yksilöllisiä eroja. Sen lisäksi, että erot ovat ennustettavia, niihin on mahdollista vaikuttaa kasvatuksen avulla.
Kun ihmisiä pyydetään raportoimaan käyttäytymisestään arjessa, he toimivat melko johdonmukaisesti päivästä ja viikosta toiseen. Toiset eivät valehtele juuri koskaan, jotkut valehtelevat silloin tällöin, toiset taas jatkuvasti. Ja vaikka olosuhteita kuinka muokattaisiin siten, että ne houkuttelevat huijaamaan, siltikään osa ihmisistä ei huijaa, vaikka se olisi mahdollista ilman kiinnijäämisen riskiä.
On siis täysin perusteltua puhua rehellisistä ja epärehellisistä ihmisistä — ja on olemassa hyveitä, joihin kuuluu rehellisyyden kaltaisia merkityksellisiä piirteitä.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.