Koulutus on yksi Suomen kasvavista vientituotteista. Saksalainen Monika Schatz tarkastelee koulutusvientiämme kriittisesti ja perää uusia tuulia nykyiseen koulutuspolitiikkaan ja käytäntöihin.
Suomessa havahduttiin koulutuksen tärkeyteen 2000-luvun alussa, kun erinomainen Pisa-menestys sai suurta kansainvälistä huomiota. Kansainväliset opetusalan asiantuntijat ja päättäjät ovat yhä kiinnostuneita suomalaisesta koulutusihmeestä. Koulutuksesta on tullut Suomen etu. Sitä ei osata kuitenkaan hyödyntää 100-prosenttisesti.
Koulutusviennistä ei tullut ihmettä
Hyvän koulutusmaineen innoittamana Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö julkisti vuonna 2010 koulutusvientitavoitteensa. Koulutuspolitiikan tavoitteensa oli tehdä Suomesta yksi maailman johtavista koulutukseen ja sen vientiin perustuvista talouksista.
Suomi on Schatzin mukaan investoinut paljon koulutusvientiin muun muassa tuotteistamalla ja edistämällä suomalaista koulutusta ulkomailla, järjestämällä opettajavierailuja ja koulutusohjelmia ja myymällä koulutuspalveluja ja tietotaitoa. Suomi ei kuitenkaan ole onnistunut tavoitteessaan olla maailman johtavien koulutusviejien joukossa, kuten esimerkiksi Iso-Britannia, Yhdysvallat ja Australia.
Uusi strategia
Uusin koulutusvientistrategia laadittiin vuonna 2013, jolloin keskiöön nostettiin suomalainen korkeakoulutus peruskoulutuksen sijaan. Uuden strategian mukaan ulkomaisilta tutkinto-opiskelijoilta voidaan periä lukukausimaksuja voittojen tuottamiseksi Suomen tunnustetusta koulutusjärjestelmästä.
Kumpikaan strategia ei ole vielä tuottanut tulosta koulutusvientiteollisuudessa.
– Syy on kirjavassa tarjonnassa ja markkinatutkimuksen puutteessa, Schatz toteaa. – Suomalaisessa koulutusbrändissä itsessään havaittiin uusia haasteita, perusta ei ole kunnossa.
Lisäksi toteutus on osoittautunut vaikeaksi. Suomalaisten korkeakoulujen piti olla koulutusviennin käynnistäjiä, mutta Schatzin mukaan useat korkeakoulut eivät edes pidä koulutusvientiä ydintoimintanaan. Moni korkeakoulu ei tunne saavansa riittävästi tukea toimiakseen aktiivisesti koulutusviennin alalla. Vientipoliiikka ja sen toimeenpano eivät kohtaa.
M.A. Monika Schatz väittelee Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa 28.5. aiheesta Education as Finland’s hottest export?: A Multi-Faceted Case Study on Finnish National Education Export Policies. Väitöstilaisuus järjestetään klo 12:00 päärakennuksen auditoriossa XII (Unioninkatu 34). Vastaväittäjänä toimii dosentti Pasi Sahlberg Helsingin/Harvardin yliopistosta. Väitöstiivistelmä on luettavissa e-thesispalvelussa
Väittelijän yhteystiedot: Monika Schatz, puh. 044 307 3010, s-posti monika.schatz@helsinki.fi (yhteydenotot englanniksi tai saksaksi, puhelimitse vain 22.-29.5.)