Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutti tuotti uutta tietoa siitä, miten Venäjän hybridisodan uhkiin voidaan parhaiten vastata. Rahoittajana toimi valtioneuvoston kanslia.

Venäläinen hybridisodankäynti on noussut keskeiseksi huolenaiheeksi Euroopan turvallisuusnäkymissä. Hybridisodankäynti on toimintaa, jossa käytetään useita sodankäynnin eri muotoja, esimerkiksi informaatiovaikuttamista, strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa toteutetussa tutkimushankkeessa tuotettiin uutta empiiristä tietoa Venäjän strategisesta ajattelusta ja hybridisodankäynnin keinoista sekä siitä, miten näihin hybridiuhkiin voidaan parhaiten vastata. Hankkeen rahoittajana toimi valtioneuvoston kanslia.

Tutkimuksen tulokset on tarkoitettu turvallisuuspoliittisen päätöksenteon tueksi Suomessa ja laajemminkin EU-valtioissa, minkä lisäksi hankkeen kautta osallistutaan kansainväliseen strategisen tutkimuksen kehittämiseen. Mukana oli Helsingin yliopiston tutkijoiden lisäksi Venäjä-tutkijoita, turvallisuuspolitiikan tutkijoita sekä strategisen tutkimuksen asiantuntijoita Yhdysvalloista, Isosta-Britanniasta, Saksasta ja Norjasta. Hankkeen päätutkijoina toimivat VTT Hanna Smith ja VTT Bettina Renz.

Hybridisota ei selitys kaikelle

Hybridisodan käsitteellä ei voida arvioida tai avata riittävästi Venäjän ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa sekä siihen liittyviä syy ja seuraussuhteita.

Tutkijatohtori Hanna Smithin mielestä hybridisota-konseptista puhutaan nyt harkitummin. Käsitteen tilalle ovat tulleet hybridiuhat ja -toiminta.

− Esitimme hankkeen loppuraportin suosituksissa, ettei hybridisotaa voida antaa selitykseksi lähes jokaiselle Venäjän politiikan siirrolle. Jos käsitettä käytetään liian laajasti, on todennäköistä, että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä arvioitaessa ja analysoitaessa Venäjän toimia sekä pohdittaessa oikeita reaktioita, Hanna Smith toteaa.

− Jos kaikki sanomiset ja tekemiset selitetään hybridisodaksi, niin oikean tilanteen tullen sitä ei enää kyetä tunnistamaan, hän jatkaa.

Tutkijoiden tuottamalla tiedolla on ollut vaikuttavuutta ja tutkimus on saanut kansainvälistä huomiota. Hankkeen ensimmäinen raportti nostettiin NATOn Strategic Communications -julkaisusivuille ja sitä referoitiin muun muassa bloombergview.com:ssa.

− Osuimme suoraan yhteiskunnalliseen keskusteluun Ukrainan ja Krimin niemimaan tapahtumien jälkeen hetkenä, jolloin tarvittiin vastauksia siihen, mitä oikein on tapahtumassa, Smith arvioi.

Venäjä hakee suurvalta-asemaa

Puhuttaessa propagandasta tai informaatiovaikuttamisesta lähtökohdat ja syyt ovat melko samankaltaisia kuin aiemmin, mutta toimintaympäristö on muuttunut. Kyse on mielikuvien pohjustamisesta, joiden kautta pyritään haastamaan alueellista tasapainoa tai järjestystä. Viestinnän sisältöjä voidaan nyt jakaa ja niihin vaikuttaa nanosekunneissa.

Tutkimuksellisena haasteena on kokonaisuuksien esiin tuominen aikana, jolloin yhden otsikon tai twiitin merkitys nousee osaansa suuremmaksi.

Raportissaan tutkijat kiinnittivät erityisesti huomiota siihen, että Venäjästä puhutaan usein siten, kuin se pystyisi mihin tahansa ja että länsi olisi voimaton sen rinnalla.

Ilman perusteluja tällainen puhe vaikuttaa Smithin mukaan poliitikkoihin ja yleiseen ilmapiiriin: neuvottelupöytiin Venäjän kanssa lähdetään ennemmin mielikuvien kuin todellisuuden saattelemana.

Venäjässä vahvuuksia ja heikkouksia

Kiinnostavaa antia tutkimuksessa on Venäjästä käydyn keskustelun ja keskustelutapojen avaaminen.

Smith peräänkuuluttaa avoimuutta ja analyyttistä suhtautumista laajemmassa kontekstissa sekä Venäjän vahvuuksiin että sen heikkouksiin. Ei siis tunnepohjaista verrannollistamista joko suhteessa hajanaiseksi ja epäyhtenäiseksi oletettuun länteen tai pieneen Suomeen.

– Toki 1 300 kilometrin rajanaapuruus on tosiasia, jolle emme voi mitään, ja Venäjä tulee aina käyttämään sotilaallista mahtiaan suurvaltastatuksensa varmistamiseksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Venäjä olisi uhka, jota emme pystyisi hallitsemaan.

Kansainvälistä yhteistyötä

Yhteistyö ja ajatustenvaihto monialaisen tutkijatiimin kesken oli loistavaa.

– Kansainvälisessä tutkimusryhmässä kiinnostuttiin paljon Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä sen historiasta, tutkijatohtori Hanna Smith kertoo.

Tätä voi myös pitää yhtenä hankkeen tuomista hyödyistä: Suomeen saatiin poikkeuksellisen kovatasoista asiantuntemusta ja vastaavasti Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisia näkemyksiä esille kansainvälisiin yhteyksiin.

− Kokonaisuudessaan onnistuimme mielestäni erittäin hyvin siihen nähden, että kyseessä oli nimenomaan puuttuvan tiedontarpeen kautta määritelty ja kilpailutettu hanke, Smith tiivistää.

− Mielenkiintoista olisi toki vielä kehittää lisää menetelmiä, joiden avulla voitaisiin verifioida tutkimushankkeen yhteiskunnallista vaikuttavuutta laajemminkin kuin tarkastelemalla pelkkiä mediaosumia, asiantuntijaesiintymisiä tai vaikkapa loppuraportin latausmääriä, Smith pohtii lopuksi.