Helsingin yliopistossa 11.2. tarkastettava väitöstutkimus osoittaa, että varhaiskasvatuksen tehostaminen luo uhkia lasten tasa-arvolle.

Maiju Paananen tutki varhaiskasvatuksen ohjausjärjestelmiä päiväkodin arkipäivän toiminnassa. Hän osoittaa, että tulosohjauksella, esimerkiksi tulospalkkiojärjestelmillä, on ei-toivottuja ja -aiottuja seurauksia päiväkotien toiminnalle.

Tutkimuksen kohteena olleessa kunnassa käytettiin tiedolla johtamisen tapoja päiväkotitoiminnan ohjaamiseksi. Kunnassa asetettiin varhaiskasvatukselle sitovia määrällisiä tulostavoitteita, jotka koskivat pääsääntöisesti kustannuksia.

Tulosvastuu rajoittaa pedagogista päätöksentekoa

Paananen tutki lastentarhanopettajien päätöksentekoa arkisissa tilanteissa. Tulostavoitteet ohjasivat päiväkotien käytäntöjä ja asettivat rajoitteita tilannekohtaiselle päätöksenteolle. Lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat muun muassa siirtyivät toisiin ryhmiin avuksi, kun henkilökuntaa oli poissa, lapsiryhmät käyttivät yhteisiä ryhmätiloja ja porrastivat tilojen käyttöä. Jo suunniteltua toimintaa peruttiin ja henkilöstöä kehotettiin madaltamaan odotuksiaan tavoiteltavan laadukkuuden suhteen.

Nämä toimet asettavat lapsille tiukkenevia vaatimuksia: lapsilta vaaditaan enemmän odottamista, nopeutta ja kykyä selviytyä itsenäisesti, mutta henkilökunnan mahdollisuudet tukea lapsia näiden taitojen kehittämiseksi heikkenevät. Ylhäältä käsin määritellyt tulostavoitteet, olivat ne sitten kustannuksia tai pedagogista toimintaa koskevia, tuottavat yksinkertaistettuja toimintaohjeita, jotka eivät aina sovi monimutkaiseen toimintaympäristöön, kuten päiväkotiin.

– Toiminnan tehostamiseksi luodut ratkaisut olivat tässä tapauksessa epäedullisia niille lapsille, jotka tarvitsisivat tukea tullakseen kuulluiksi ja osaksi ryhmää, Paananen toteaa.

Päiväkotien johtajat vaikeassa tilanteessa

Tiukkaa budjettikuria on Paanasen mukaan joissain tapauksissa ylläpidetty toiminnan laadun kustannuksella, kun toisessa vaakakupissa on painanut muutenkin pienipalkkaisten työntekijöiden mahdollinen palkanlisä. Tiedolla johtamisen pyrkimys sinällään on kannatettavaa, mutta yksinkertaisiin kriteereihin perustuvan tulosohjauksen ongelmat on havaittu myös aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa.

– Usein ajatellaan, että kyse on siitä, ettei ole mitattu kaikkia oikeita asioita. Silloin unohdetaan, että on muitakin arvioinnin tapoja kuin mittaaminen. Tulosohjauksen ei-aiotut seuraukset jäävät pimentoon, jos keskitytään ainoastaan mittaamaan sitä, mitä ennakkoon on suunniteltu.

Yhteiskunnallisten arvojen painotukset selittävät ryhmäkohtaista vaihtelua

Kaikissa tutkimukseen osallistuneissa päiväkodeissa toimintaa suunniteltiin ja kehitettiin aktiivisesti. Osan tutkimukseen osallistuneista lastentarhanopettajista oli mahdollista rakentaa vaihtoehtoisia toimintatapoja, jotka parhaassa tapauksessa puskuroivat tiukkenevien resurssien ei-toivottuja seurauksia.

Tutkimuksen lähtökohtana oli se, että päiväkodin arkikäytäntöjen syntymisessä kyse ei ole vain lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien taidoista vaan toimintakulttuurista ja niistä asioista, joita yhteiskunnassa juuri tässä ajassa arvostetaan.

Paananen havaitsi, että erityisesti silloin, kun niukkojen resurssien keskellä toimintaa ohjaavana periaatteena korostettiin lasten yksilöllisiä oikeuksia ja tulevaisuuteen valmistautumista, tasavertaisuuden edistämistä tukeva toiminta jäi vähäisemmälle huomiolle. Yksilöllisistä oikeuksista puhuttaessa keskityttiin niiden lasten oikeuksiin, joilla meni jo valmiiksi hyvin. Tukea tarvitsevien lasten tarpeet väistyivät.

– Tavoitteinahan nämä eivät itsessään ole huonoja mutta tässä tapauksessa ne mahdollistivat sen, että tiukoissa tilanteissa perusteltiin itselle ja muille sellaisia toimintatapoja, joita ei ehkä toisenlaisissa tilanteissa pidettäisi hyvinä, ja joita jälkikäteen reflektoitiinkin kriittisesti.

Määrällisten kriteerien rinnalle tarvitaan myös laadullista tarkastelua, jotta myös ei-aiotut kehityskulut voidaan havaita.

Kasvatustieteiden maisteri Maiju Paananen väittelee kasvatustieteellisessä tiedekunnassa 11.2. aiheesta Imaginaries of Early Childhood Education: Societal roles of early childhood education in an era of accountability. Väitöstilaisuus järjestetään klo 12 Helsingin yliopiston päärakennuksen salissa 5. 

Väittelijän yhteystiedot:

Maiju Paananen, puh. 040 832 1461, s-posti maiju.paananen@helsinki.fi  
 

Maiju Paananen valmistui kasvatustieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta 2012. Hän on työskennellyt lastentarhanopettajana vuosina 2007–2012 ja toiminut OECD:n varhaiskasvatusverkoston Suomen koordinaatioryhmän asiantuntijasihteerinä vuosina 2011–2012. Tällä hetkellä hän jatkaa tutkimustyötä varhaiskasvatukseen ja tasa-arvoon liittyvien teemojen parissa Tampereen yliopistossa CHILDCARE-tutkimushankkeessa.