Jokaiseen monimutkaiseen ongelmaan löytyy ratkaisu, joka on selvä, yksinkertainen — ja väärä. Oikean ratkaisun löytäminen ei ole helppoa. Silti sitä on jaksettava etsiä, etenkin pitkä- ja laajavaikutteisiin ongelmiin.
Ajoittain tutkimus tuottaa ratkaisuja muihin ongelmiin kuin mihin niitä alkujaan oltiin etsimässä. Siksi tutkimusta ei pidä ennalta kahlita ja kohdistaa kapeasti ja lyhytjänteisesti. Uudet tutkimusrahoitusinstrumentit lähinnä silppuavat niukentunutta rahoitusta ja aiheuttavat lisätyötä tutkijoille. Kotimaisen kisan sijaan on yhä enemmän haettava kansainvälistä rahoitusta.
Laadukkaan perustutkimuksen merkitystä ja vapautta on vaalittava, aina. Vain sitä kautta syntyvät todella vaikuttavat sosioekonomiset innovaatiot. Niitä Suomi tarvitsee, muita matkimalla emme pärjää.
Kun halutaan hetken vaikuttavuutta, pitkän aikavälin vaikutukset helposti unohtuvat. Välittömän vaikuttavuuden nälkä vie vision voiman ja syö tulevaisuuden eväät.
Toisaalta, jos visio ei tunnista tarpeeksi hyvin muutoksia, mahdollisuuksia ja riskejä, se päätyy virheellisiin, jopa vaarallisiin tulevaisuuskuviin. Näin käy, jos rohkeus ja edelläkävijyys puuttuvat.
Suomen yliopistojen tulevaisuutta pohditaan nyt useissa pöydissä. Opetus- ja kulttuuriministeriö aloitti juuri Korkeakoulutus ja tutkimus 2030 -visioprosessin. Suomen yliopistojen yhdistys UNIFIn oma Yliopistot 2025 -visio valmistui viime vuonna, ja Helsingin yliopisto teki vuoteen 2040 ulottuvan vision Tiedolla maata ja maailmaa parantamaan. Tuore Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten yhteistyön arviointi sekä kesäkuussa julkaistava OECD:n tutkimus- ja innovaatiopolitiikan maa-arviointi tuovat oman lisänsä keskusteluun. Yhteinen etu vaatii viisasta visiointia ja vaikuttavuusajattelua, ja yliopistojen on nyt oltava aloitteellisia.
Helsingin yliopisto on aina ollut edelläkävijä ja vahva vaikuttaja, kotimaassa ja kansainvälisesti. Sivistys ja vaikuttavuus syntyvät korkealaatuisen tutkimuksen, opetuksen ja oppimisen kautta, osaavan ja motivoituneen henkilöstömme ja opiskelijoidemme ansiosta.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston rehtori.
Pääkirjoitus on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/03/17.
Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.