– Vaativaa erityistä tukea tarvitsevat oppilaat, joilla on esimerkiksi vakavia mielenterveyden pulmia, moni- tai vaikeavammaisuutta, kehitysvammaisuutta tai autismin kirjon diagnoosi, Henri Pesonen toteaa.
Vaativa erityinen tuki -ilmaisu otettiin käyttöön Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa VETURI-hankkeessa, joka toteutettiin vuosina 2012 - 2015 Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen yhteistyönä. Pesonen työskenteli tohtorikoulutettavana hankkeessa. Tuore väitös perustuu hankkeen aikana kerättyihin aineistoihin.
Vaativan erityisen tuen oppilaiden joukosta Pesonen on syventynyt erityisesti tarkastelemaan lapsia, nuoria ja nuoria aikuisia, joilla on autismin kirjon diagnoosi tai mielenterveysongelmia.
– Kuuluvuuden tunteella tarkoitetaan yksilön kokemusta osallisuudesta ja hyväksytyksi tulemisesta erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa, esimerkiksi koulussa, Pesonen kertoo.
Opettajan rooli on tärkeä
Kuuluvuuden tunteen rakentumiseen koulussa vaikuttavat oppilaan suhde opettajaan, luokkatovereihin ja oppilaan oman tietoisen käyttäytymisen säätely. Tutkimuksien mukaan esimerkiksi opettajan ja oppilaan välinen lämmin suhde ja opettajan antama tuki auttaa kaverisuhteiden syntymistä ja kuuluvuuden tunteen kokemusta.
Pesosen mukaan henkilöitä, joilla on vaativan erityisen tuen tarpeita, siirreltiin koulusta toiseen sen sijaan, että tukea olisi tarjottu oppilaan sen hetkisessä koulupaikassa. Aikuisuudessa tämä ilmeni esimerkiksi useina työkokeiluina ja koulutusjaksoina. Pesosen mukaan kuuluvuuden tunnetta tulisi tukea ja vahvistaa varhaislapsuudesta saakka.
Pesosen tutkimuksen mukaan vaativan erityisen tuen oppilaat voivat kokea kuuluvuuden tunnetta ensisijaisesti sellaisissa kouluissa, joissa monialainen yhteistyö toteutuu.
Opettajan arvot ja asenteet puntariin
Monialainen aikuisten välinen yhteistyö liittyy myönteisen kouluilmapiirin syntyyn. Kouluilmapiiri syntyy muun muassa koulussa työskentelevien aikuisten arvoista ja asenteista oppilaita kohtaan. Asenteet vaikuttavat siihen kuinka yhdenvertaisesti oppilaisiin suhtaudutaan ja miten heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa tarjotaan tukea.
Pesonen esittää väitöksessään, että tarvitaan jatkuvaa opettajien täydennyskouluttamista vaativaa erityistukea edellyttävien oppilaiden kohtaamiseen ja tarpeisiin. Nykyinen opettajankoulutus ei tuota riittävästi päteviä asiantuntijoita vastaamaan vaativan erityisen tuen oppilaiden yksilöllisiin tarpeisiin. Tilanteen parantamiseksi tarvitaan pitkäkestoista tutkimus- ja kehittämistyötä.
Pesosen tutkimus tuo esille myös sen, että peruskoulun jälkeiset tuen muodot ovat olemattomia.
– Koulutusjärjestelmä kaipaa systemaattisia toimintatapoja ja instrumentteja, jotta vaativan erityisen tuen henkilöt eivät joudu kohtaamaan useita siirtymiä ja ennenaikaisia eläkepäätöksiä, Pesonen lataa.
Henri Pesosen tutkimus avaa tärkeän uuden ikkunan vaativan erityisen tuen henkilöiden kokemis- ja käsitysmaailmaan erityispedagogiikan tieteenalalla.
Henri Pesonen väittelee Helsingin yliopistossa erityispedagogiikan alaan kuuluvasta aiheesta Sense of belonging for students with intensive special education needs: An exploration of students belonging and teachers role in implementing 12.2. klo 12. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa: Siltavuorenpenger 3A, Athena, sali 107. Väitöskirjan tiivistelmä on sähköisesti luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1880-6
Väittelijän yhteystiedot:
Henri Pesonen, puh. 050 321 3426, s-posti henri.pesonen@helsinki.fi