Kaksi suurta poliittista tapahtumaa ovat ravistelleet Eurooppaa ja Yhdysvaltoja puolen vuoden sisällä. Kesäkuussa 2016 britit äänestivät Ison-Britannian EU-eron eli brexitin puolesta. Marraskuussa 2016 puolestaan Yhdysvaltain presidentinvaalit päättyivät Donald Trumpin niukkaan voittoon. Molempia tapahtumia yhdistää niiden odottamattomuus: etukäteen gallup-kyselyt, ennusteet ja markkinat pitivät kumpaakin epätodennäköisinä.
Pelättyä paniikkia rahoitusmarkkinoilla ei silti syntynyt – ei brexitin, eikä Trumpin vaalivoiton jälkeen. Lyhyeksi jääneen notkahduksen jälkeen osakekurssit ovat toipuneet yllätyksestä. Brexitin jälkeen muutamassa viikossa, ja Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen muutamassa päivässä.
Sekä brexit-neuvotteluiden lopputulos että Trumpin todellinen poliittinen agenda ovat toistaiseksi hämärän peitossa.
Molemmat tapaukset aiheuttavat silti suurta poliittista ja taloudellista epävarmuutta. Poliittinen epävarmuus syntyy siitä, että sekä brexit-neuvotteluiden lopputulos että Trumpin todellinen poliittinen agenda ovat toistaiseksi hämärän peitossa. Tämä puolestaan kanavoituu taloudellisen epävarmuuden kasvuun.
Kun sijoittajat, kuluttajat ja yritykset ovat epävarmoja tulevaisuuden näkymistä, ne saattavat lykätä investointeja ja kulutusta. Ja se hidastaa talouskasvua.
Trump on kuitenkin vihjaillut tahtovansa ajaa voimakkaan elvyttävää talouspolitiikkaa: suuria veronalennuksia yhdistettynä alijäämäiseen valtion budjettiin, eli valtion velan lisäämiseen. Tällainen politiikka kiihdyttäisi sekä talouskasvua että inflaatiota.
Talouden näkymien parantuminen lyhyellä aikavälillä lisäisi Yhdysvaltain keskuspankin Federal Reserven liikkumavaraa rahapolitiikassa ja johtaisi todennäköisesti ohjauskoron odotettua nopeampaan nostoon. Pidemmällä tähtäimellä Trumpin ajama protektionistinen kauppapolitiikka sekä taantumuksellinen ilmastopolitiikka ovat haitallisia paitsi ympäristölle, myös Yhdysvaltain taloudelle.
Yhdysvaltain keskuspankin kannalta paljon suurempi poliittinen riski on kuitenkin Trumpin suhtautuminen keskuspankin itsenäisyyteen.
Keskuspankin riippumattomuus on uskottavuuden kulmakivi
Vaalikampanjansa aikana Trump antoi ristiriitaisia lausuntoja Fedin asemasta. Hän on sekä kehunut Fedin elvyttävää rahapolitiikkaa että syyttänyt Fedin pääjohtajaa Janet Yelleniä politikoinnista ja ohjauskoron pitämisestä keinotekoisen alhaalla Obaman suunnitelmien tukemisen varjolla. Trump väitti syyskuussa 2016, että Fed on jatkanut elvyttävää rahapolitiikkaa vain, jotta Obama voisi väittää talouden kasvaneen hänen presidenttikautensa aikana.
Yellen kiisti nämä syytökset tiukasti. Yhdysvaltain republikaanipuolueen piirissä on jo vuosia ollut haluja Fedin vallan kaventamiseen ja sen asettamiseen tiukemmin kongressin valvonnan alaiseksi.
Keskuspankin itsenäisyys ja sen riippumattomuus puoluepolitiikasta muodostavat rahapolitiikan uskottavuuden kulmakiven. Luottamus keskuspankin kykyyn ja haluun hillitä inflaatiota rapautuu jos markkinoilla epäillään keskuspankin esimerkiksi rahoittavan suoraan valtion alijäämiä. Sen maine on vaarassa myös silloin, kun poliitikkojen epäillään sekaantuvan rahapolitiikan ohjaamiseen. Silloin keskuspankin kyky tukea talouskasvua ja rahoitusmarkkinoiden vakaata toimintaa vaarantuu.
Presidentin epäluottamuksen ilmaisut keskuspankkia kohtaan voivat aiheuttaa suurta levottomuutta markkinoilla.
Niinpä yksinomaan presidentin epäluottamuksen ilmaisut keskuspankkia kohtaan ja vihjailut mahdollisista toimista sen toimivallan kaventamiseksi voivat aiheuttaa suurta levottomuutta markkinoilla.
Isossa-Britanniassa brexit-äänestyksen ainoaksi konkreettiseksi taloudelliseksi seuraukseksi on toistaiseksi jäänyt punnan ulkoisen arvon voimakas lasku. Punnan heikkeneminen nostaa tuontitavaroiden hintoja, joka puolestaan kiihdyttää inflaatiota ja vähentää kotitalouksien ostovoimaa. Tapahtumaketju rokottaa yksityistä kulutuskysyntää: kun esimerkiksi ulkomailta tuodut älypuhelimet, vaatteet tai banaanit kallistuvat, niitä ostetaan vähemmän.
Ison-Britannian keskuspankki Bank of England reagoi äänestystulokseen ripeästi laskemalla ohjauskorkoaan ja lisäämällä velkakirjojen ostoja markkinoilta. Brexitin todelliset vaikutukset tulevat ilmi kuitenkin vasta pidemmällä aikavälillä: Ison-Britannian EU-ero mitä todennäköisimmin toteutuu tulevaisuudessa. Eron ajankohdasta ja ehdoista ei kuitenkaan tiedetä vielä juuri mitään.
Brexit luo poliittista ja taloudellista epävarmuutta koko Eurooppaan
Ison-Britannian talouskasvu kärsii erosta, vaikka se säilyttäisikin pääsyn EU:n sisämarkkinoille. Epävarmuus eroneuvottelujen lopputuloksesta voi jatkua jopa muutaman vuoden ajan. Se vähentää investointeja Britanniassa ja hidastaa talouskasvua.
Bank of England joutuu painimaan sekä korkean inflaation että hidastuvan talouskasvun kanssa. Inflaation hillitseminen ja talouskasvun tukeminen samanaikaisesti on erittäin hankala yhtälö, sillä kyseisiä tavoitteita on vaikeaa sovittaa yhteen: inflaation pitäminen kurissa vaatisi ohjauskoron nostoa, ja se haittaa talouskasvua. Kiihtyvästä inflaatiosta huolimatta keskuspankki pitää todennäköisesti ohjauskorkonsa toistaiseksi matalana tukeakseen talouden toipumista brexitistä.
Miten brexit ja Trumpin valinta sitten vaikuttavat Euroopan keskuspankin eli EKP:n rahapolitiikkaan?
Unioni joutuu kamppailemaan uskottavuutensa kanssa.
Sijoittajat ovat käyttäytyneet melko rauhallisesti, joten tarvetta välittömiin toimiin ei ole ollut. Nämä tapahtumat ovat kuitenkin EKP:lle taakka, jota se ei olisi kaivannut. Niiden luoma epävarmuus kaventaa EKP:n jo ennestään kapeaa liikkumavaraa rahapolitiikan toimeenpanossa. Brexit aiheuttaa poliittisia paineita EU:ssa, kun unioni joutuu kamppailemaan uskottavuutensa kanssa. Sen lisäksi se lisää taloudellista epävarmuutta, kun eurooppalaiset kuluttajat ja yritykset sopeuttavat kulutustaan ja investointejaan varautuessaan Britannian EU-eroon.
Trumpin valinnan seuraukset Euroopan taloudelle ovat myös epäselvät. Odotukset ovat kuitenkin varsin synkkiä, sillä Trump on ajanut protektionistista politiikkaa ja kansainvälisen kaupan rajoituksia. Sekä Britannia että Yhdysvallat ovat EU:lle tärkeitä kauppakumppaneita.
EKP joutuu siis jatkamaan elvyttävää rahapolitiikkaansa. Jo nyt keskuspankin mandaattia venyttäviä epätavallisia rahapolitiikan keinoja – määrällistä elvytystä, pankkien halpaa lainarahoitusta ja negatiivisia talletuskorkoja – joudutaan todennäköisesti jopa laajentamaan entisestään. Toistaiseksi EKP on kyennyt säilyttämään uskottavuutensa: markkinaosapuolten usko sen kykyyn kamppailla riittävän hyvin euron arvon säilyttämisen puolesta pitkällä aikavälillä on vielä tallella.
Odottamattomista poliittisista tapahtumista seuranneen epävarmuuden välittömät taloudelliset vaikutukset ovat silti vain pieni osa Donald Trumpin vaalivoiton ja brexitin seurauksista. Niiden edustama laajempi yhteiskunnallinen murros voi heijastua myös talouteen pitkällä aikavälillä, ennalta arvaamattomia kanavia pitkin.