Helsingin yliopistollisen sairaalan neurokirurgian klinikassa tehty tutkimus osoittaa, että teho-osastolla hoidettu aivovammapotilas toipuu omatoimiseksi aiempaa useammin. Samassa tutkimuksessa havaittiin, että iäkkäiden ja ilman leikkausta hoidettujen potilaiden osuus lisääntyi merkittävästi tutkimusjakson aikana.
Vaikean, teho-osastolla hoidettavan aivovammapotilaan ennuste on usein huono; noin puolet potilaista menehtyy tai jää pysyvästi vammautuneeksi. Vuosituhannen vaihteen jälkeen onkin toteutettu useita aivovammapotilaiden ennusteen parantamiseen tähtääviä kokeellisia interventiotutkimuksia, kuitenkin pääosin ilman mainittavia tuloksia. Samanaikaisesti potilasmateriaalin on kuvattu muuttuneen iäkkäämmäksi ja pitkäaikaissairauksien ja -lääkitysten vuoksi vaikeammin hoidettaviksi.
– Näistä syistä halusimmekin selvittää, onko potilaiden ennuste viime vuosikymmeninä parantunut, kertoo yksi tutkimusryhmän johtajista, neurokirurgisen tehovalvontaosaston ylilääkäri, dosentti Jari Siironen Helsingin yliopistollisesta sairaalasta.
Tutkijat analysoivat yli 3 000 teho-osastolla aivovamman vuoksi hoidetun potilaan sairauskertomustiedot ja kuvantamistutkimukset; potilaita oli hoidettu Helsingin yliopistollisessa sairaalassa vuosina 1999 – 2015.
Potilaiden kuolleisuudessa ei tapahtunut tutkimusajanjakson aikana juurikaan muutoksia, mutta eloonjääneiden potilaiden ennuste parani.
– Tulokset osoittavat, että potilaiden todennäköisyys toipua vamman jälkeen omatoimiseksi on tutkimusjakson aikana parantunut huomattavasti, kertoo LK Matias Lindfors, tutkimusartikkelin ensimmäinen kirjoittaja.
Tutkimuksessa havaittiin myös, että iäkkäiden ja ilman leikkausta hoidettujen potilaiden osuus lisääntyi tutkimusjakson aikana merkittävästi. Merkillepantavaa tuloksissa oli se, että ennuste parani etenkin potilailla, joita ei hoidettu leikkauksella.
– Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että valikoitu osa potilaista voidaan hoitaa menestyksekkäästi ilman kirurgisia toimenpiteitä, toteaa kokeellisen neurokirurgian dosentti Rahul Raj ja selventää:
– Kallon sisäiseen kirurgiaan liittyy etenkin kriittisesti sairaita potilaita hoidettaessa merkittäviä riskejä, ja varsinkin monella iäkkäällä potilaalla nämä riskit voivat olla hyötyjä suuremmat.
Hoitotulosten paranemisen taustalta ei löydy jotain tiettyä yksittäistä syytä, sanoo Raj.
– Kysymys on koko hoitoprosessin paranemisesta ja tehostumisesta, ensihoidosta kuntoutukseen asti.
Huomattavalle osalle vaikean aivovamman saaneista potilaista voi näennäisesti hyvästä toipumisesta huolimatta jäädä merkittäviä työkykyyn vaikuttavia ja elämää rajoittavia jälkiseuraamuksia.
– Omatoimiseksi toipuminen ei välttämättä tarkoita, että potilas toipuisi täysin ennalleen. Tarvitaan lisää tutkimustietoa toipumisen muista osa-alueista, jotta aivovammapotilaiden kuntoutusta voidaan kehittää niin, että ne vastaavat paremmin jokaisen potilaan yksilöllisiin tarpeisiin, Lindfors huomauttaa.
WHO: Aivovammat merkittävimpiä kuolleisuuden ja sairastavuuden aiheuttajia
Tapaturmainen aivovamma on maailmanlaajuisesti merkittävä kuolleisuutta ja sairastavuutta aiheuttava ongelma, ja se on myös Suomessa nuorten aikuisten yleisin välitön kuolinsyy. Ilmaantuvuus kasvaa länsimaissa etenkin väestön ikääntymisen myötä, muualla maailmassa taas lisääntyvät liikenneonnettomuuksien aiheuttamat aivovammat. WHO onkin arvioinut, että aivovammat tulevat lähivuosina olemaan yksi merkittävimmistä kuolleisuuden ja pitkäaikaissairauksien aiheuttajista.
Lisätietoja:
Dosentti Rahul Raj, Helsingin yliopisto ja HUS neurokirurgian klinikka
Sähköposti: rahul.raj@hus.fi
@rahulbrraj
LK Matias Lindfors, Helsingin yliopisto
Sähköposti: matias.lindfors@helsinkif.i
Viite: Temporal changes in outcome following intensive care unit treatment after traumatic brain injury: a 17-year experience in a large academic neurosurgical centre. Matias Lindfors, Juho Vehviläinen, Jari Siironen, Riku Kivisaari, Markus B. Skrifvars & Rahul Raj. The European Journal of Neurosurgery. Acta Neurochir (Wien). 2018 Sep 7. doi: 10.1007/s00701-018-3670-1.