Suunielun levyepiteelisyöpä on viime vuosikymmenien aikana lisääntynyt nopeasti, ja uusia tapauksia diagnosoidaan vuosittain noin 90 000 maailmanlaajuisesti. Suomessa diagnosoidaan nykyään lähes 200 uutta suunielusyöpää vuodessa, kun 90-luvulla vastaava luku oli noin viisikymmentä. Merkittävin tekijä tämän syövän lisääntymisen taustalla on ihmisen korkean riskin papilloomavirus (HPV), joka useissa länsimaissa – myös Suomessa – liittyy yli puoleen uusista suunielusyöpätapauksista.
HPV-positiivinen suunielun syöpä eroaa geneettiseltä ja patofysiologiselta profiililtaan HPV-negatiivisesta suunielun syövästä, ja HPV-positiivisen syövän ennuste on myös huomattavasti parempi.
Suunielun syöpä ei juurikaan aiheuta oireita varhaisessa vaiheessa, joten se havaitaan usein vasta kun sairaus on jo varsin pitkällä. Tämän vuoksi joudutaan yleisesti käyttämään raskaita hoitomenetelmiä, jotka aiheuttavat sivuvaikutuksia ja heikentävät elämänlaatua.
– Parhaimman ennusteen HPV-positiivisten suunielusyöpäpotilaiden kohdalla voitaisiin mahdollisesti käyttää kevyempiä hoitoja ja näin vähentää hoidon sivuvaikutuksia. HPV-negatiivisten suunielusyöpäpotilaiden kohdalla ennuste on pysynyt suhteellisen huonona huolimatta kehittyneistä hoitomenetelmistä. Tarvitaan uusia ja entistä tarkempia diagnosointimenetelmiä, jotta hoito voitaisiin räätälöidä mahdollisimman sopivaksi ja tehokkaaksi kullekin potilaalle, sanoo LL Timo Carpén.
Väitöstyössään Carpén tutki HPV:n määritysmenetelmien tarkkuutta vertaamalla niitä nykyiseen standardimenetelmään eli p16-proteiinin immunohistokemialliseen värjäykseen. Hän tarkasteli myös HPV-positiivisen ja HPV-negatiivisen suunielusyövän ensioireita ja tautien kliinisen ilmentymisen eroavaisuuksia. Lisäksi hän tutki Epstein-Barrin viruksen (EBV) ja polyoomavirusten roolia suunielusyövässä.
HPV:n lisäksi myös Epstein-Barrin viruksella rooli suunielun syövässä?
– HPV osoittautui aineistossamme ainoaksi virukseksi, joka jakaa suunielusyöpäpotilaat selvästi kahteen eri ryhmään niin kliinispatologisten tekijöiden kuin ennusteenkin suhteen. HPV ei kuitenkaan välttämättä ole ainoa suunielusyöpään liittyvä virus, sillä tutkimuksessamme Epstein-Barrin viruksen – tarkemmin sanottuna viruksen RNA-partikkeleiden – ja HPV:n esiintyminen syöpäkudosnäytteissä oli yhteydessä keskenään, Carpén kertoo.
– Havaitsimme lisäksi, että Epstein-Barrin viruksen RNA-partikkeleiden esiintyminen HPV-negatiivisilla potilailla yhdistyi huonompaan ennusteeseen.
Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että kaulan etäpesäkkeiden tilavuus oli merkittävä ennusteellinen tekijä sekä HPV-positiivisilla että HPV-negatiivisilla potilailla; sen ennusteellinen arvo oli nykyistä kasvaimen kokoon ja syövän levinneisyyteen perustuvaa TNM-luokitusta parempi. Lisäksi HPV-negatiivisilla potilailla kohonnut metalloproteinaasin TIMP-1-kudosestäjän seerumipitoisuus oli yhteydessä merkittävästi huonompaan ennusteeseen.
– Kasvaintilavuus ja TIMP-1-seerumipitoisuus voivat mahdollisesti toimia ennusteellisina tekijöinä suunielusyöpäpotilailla, etenkin HPV-negatiivisessa taudissa, Carpén arvioi.
Tulosten perusteella mRNA in situ hybridisaatio (ISH) -menetelmä oli tarkin menetelmä aktiivisen HPV:n määrittämiseksi syöpäkudosnäytteistä.
– Sitä tulisikin harkita lisämenetelmäksi p16-määrityksen rinnalle, Carpèn sanoo.
LL Timo Carpén väittelee 25.10.2019 kello 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "NOVEL DIAGNOSTIC AND PROGNOSTIC ASPECTS OF HPV-RELATED AND -UNRELATED OROPHARYNGEAL CANCER". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Biomedicum Helsinki 1, luentosali 3, Haartmaninkatu 8. Vastaväittäjänä on professori Timo Paavonen, Tampereen yliopisto, ja kustoksena on professori Antti Mäkitie. Väitöskirja julkaistaan sarjassa DSHealth doctoral thesis series. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/305612