Yksilöiden välisillä geneettisillä eroilla tiedetään olevan suuri vaikutus hoitovasteisiin. Esimerkiksi KML-verisyöpään (krooninen myelooinen leukemia) on olemassa tehokas täsmälääkitys: osa KML-potilaista ei kuitenkaan hyödy tästä lääkityksestä, vaan heille joudutaan etsimään yksilöllisesti räätälöityjä lääkehoitoja.
Kliinisessä käytössä olevista lääkeaineista 20 - 25 prosenttia metaboloituu CYPD2D6-entsyymin välityksellä. Entsyymin metabolinen aktiivisuus vaihtelee kuitenkin huomattavasti yksilöiden välillä riippuen siitä, mitä CYPD2D6-geenivarianttia he kantavat. Niinpä eri ihmisillä voi olla myös hyvin erilainen vaste CYPD2D6-reitin kautta metaboloituville lääkkeille.
Väitöstyössään proviisori Paavo Pietarinen tutki, kuinka geneettistä ja funktionaalista testaamista voidaan hyödyntää yksilöllisen lääkehoidon tutkimisessa ja kehittämisessä.
Pietarinen selvitti muun muassa CYPD2D6-geenin eri muotojen yleisyyttä suomalaisessa väestössä ja havaitsi, että naapurimaidemme väestöihin verrattuna suomalaisessa väestössä esiintyy poikkeuksellisen paljon ultranopeita ja vain vähän hitaita CYP2D6-geenimuotoja.
– Suomalaisessa väestössä on kliinisesti merkityksellistä CYP2D6-aktiivisuuden vaihtelevuutta, joka tulisi ottaa huomioon lääkehoidossa, Pietarinen toteaa.
Pietarinen testasi myös leukemiasolujen yksilöllisiä lääkeaineherkkyyksiä KML-potilaiden luuydin- ja verinäytteillä. Tutkimuksessa löytyi useita uusia lääkeaineita, joista saattaisi olla hyötyä KML:n aggressiivisen vaiheen hoidossa nykyisen hoidon rinnalla. Tutkimus osoitti myös, että lääkevasteet kroonisen vaiheen ja edenneen aggressiivisen vaiheen KML-solujen välillä erosivat selkeästi toisistaan.
– Mielenkiintoinen yksityiskohta oli se, että kroonisen vaiheen KML-soluista vain pieni osa vaikutti olevan oikeasti herkkiä nykyisille kroonisen myelooisen leukemian hoidossa käytettäville lääkeaineille, Pietarinen huomauttaa.
Niiden KML-potilaiden geenitesteissä, joihin lääkehoito tehosi huonosti, löytyi useita sellaisia aineenvaihduntaan vaikuttavien geenien variantteja, jotka olivat huomattavasti harvinaisempia terveessä verrokkiväestössä kuin testatuilla potilailla.
– KML-potilaiden omien leukemiasolujen käyttäminen lääkeaineseulonnassa on tehokas tapa tutkia yksilöllisiä lääkevasteita, Pietarinen toteaa.
Proviisori Paavo Pietarinen väittelee 24.2.2017 kello 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Effects of Genotype and Phenotype in Personalized Drug Therapy". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Biomedicum Helsinki, Luentosali 3, Haartmaninkatu 8. Vastaväittäjänä on professori Arto Urtti, Helsingin yliopisto, ja kustoksena on professori Kimmo Porkka.
Väitöstiivistelmä ja myöhemmin myös väitöskirja on luettavissa E-thesis -palvelussa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/174273
Väittelijän yhteystiedot: