Riitta Seppänen-Kaijansinkko – Rasvasta kasvaa luu

12.5.2016
Professori, lääketieteen tohtori, HLL Riitta Seppänen-Kaijansinkko aloitti suu- ja leukasairauksien translationaalisen tutkimuksen professorina keväällä 2015. Hän on biohajoavien materiaalien pioneeri: ensimmäisenä maailmassa hän kiinnitti kasvojen murtumia yhteen maitohappopohjaisista materiaaleista Suomessa kehitetyillä levyillä ja ruuveilla.

Elimistössä liukenevat biomateriaalit suu- ja leukakirurgisten murtumien kiinnittämisessä olivat aiheena jo Seppänen-Kaijansinkon väitöstutkimuksessa.  Näillä materiaaleilla voidaan hoitaa muun muassa lapsia, joiden kallon luut olivat kiinnittyneet liian aikaisin, jolloin aivot eivät pääse kasvamaan normaalisti.

Biohajoavat materiaalit ovat osoittautuneet erinomaisiksi murtumien kiinnittämisessä, sillä ne liukenevat pois eivätkä myöhemmin estä luiden kasvua. Seppäsen väitöksen jälkeen näitä materiaaleja on käytetty laajasti suu- ja leukakirurgian kliinisessä työssä murtumien kiinnittämiseen.

Ainutlaatuinen menetelmä

Tampereen yliopiston Solu- ja kudosteknologiakeskus Regeassa Seppänen-Kaijansinkko kiinnostui yhä enemmän kudosteknologiasta ja alkoi tutkia uuden luun kasvattamista rasvan kantasoluista. Tässä prosessissa biomateriaaliin kiinnitetään rasvasta eristettyjä kantasoluja, minkä jälkeen biomateriaali informoi soluja kasvamaan rasvasolun sijaan tietyn kokoiseksi ja muotoiseksi luuksi.

Ensimmäinen potilas tällä menetelmällä hoidettiin HUSissa 2007. Kasvaimen poiston seurauksena potilaalta puuttui puolet yläleuasta ja sen pehmytkudoksesta. Tuleva leukaluu kasvatettiin kantasoluista ensin potilaan vatsalihaksessa, minkä jälkeen uusi yläleuka ja ympäröivää lihasta verisuonineen kiinnitettiin kasvoihin.

Kun lihas surkastui ja sen päälle kasvoi limakalvon soluja, siitä muodostui leuan uusi pehmytkudos. Lisäksi potilas sai titaanisista keinojuurista itselleen uuden purennan.

Tällä menetelmällä Suomessa on hoidettu kolmisenkymmentä potilasta. Regeassa kehitetty menetelmä on ainutlaatuinen, ja monet yksiköt maailmassa ovat vasta aloittelemassa vastaavia tutkimuksiaan. Hieman muokatuilla menetelmillä potilaalle voidaan rakentaa eläviä varaosia myös muualle elimistöön, tulevaisuudessa ehkä jopa kokonaisia elimiä.

Turvallisuus selville

Professuurinsa myötä Seppänen-Kaijansinkko on perustanut Helsinkiin uuden tutkimusryhmän, joka keskittyy kudosteknologian hoitojen turvallisuuteen. Tavoite on kehittää menetelmiä, joilla kantasolujen ja biomateriaalien turvallisuus voidaan selvittää ennen niiden kiinnittämistä potilaaseen.

Seppänen-Kaijansinkon käyttämissä rasvan kantasoluissa turvallisuusongelmia, kuten kasvainmuodostuksia, ei ole havaittu. Sen sijaan niin kutsutuissa indusoiduissa kantasoluissa voi piillä riskejä. Indusoitumisessa vaikkapa ihosolun kehitys ”peruutetaan” tiettyjen geenien avulla, jolloin solu palautuu takaisin kantasoluksi. Riskinä indusoituneiden solujen käytössä ovat geneettiset mutaatiot. Kaikkien ihmisten solut eivät nimittäin käyttäydy prosessissa samalla tavalla.

Professuuri ja kaksi dosentuuria

Rovaniemellä 1962 syntynyt Seppänen-Kaijansinkko valmistui 1986 Helsingin yliopistosta hammaslääketieteen lisensiaatiksi ja 1996 lääketieteen lisensiaatiksi. Hän väitteli 1992. Hän on toiminut erikoislääkärinä HUSin suu- ja leukasairauksien klinikassa ja yliopistonlehtorina hammaslääketieteen laitoksella.

Seppänen-Kaijansinkolla on professuurinsa lisäksi kliinisen suu- ja leukakirurgian dosentuuri Helsingin yliopistossa sekä biomateriaalitekniikan dosentuuri Tampereen teknillisessä yliopistossa, jonka kunniatohtori hän myös on. Hän on ainoana suomalaisena leukakirurgina suorittanut myös eurooppalaisen alan tutkinnon. Seppänen-Kaijansinkolla on sekä lääkäri- että hammaslääkärikouluttajan erityispätevyydet.

Suu- ja leukasairauksien translationaalisen tutkimuksen professori Riitta Seppänen-Kaijansinkko: Julkaisut ja aktiviteetit

Lue lisää aiheesta: Terveys