Jos New Yorkin kadulla saa sydänpysähdyksen, mahdollisuus selvitä hengissä on vain muutaman prosentin luokkaa. Suomessa vastaava mahdollisuus on noin 15–20 prosenttia, ja kaupungeissa jopa 30 prosenttia.
— Ero johtuu etenkin siitä, että Yhdysvalloissa viiveet ambulanssin saapumisessa kohteeseen ovat pitkät ja maallikkoelvytystä annetaan harvemmin, selittää Helsingin yliopiston ja Suomen ensimmäinen ensihoitolääketieteen professori Markus Skrifvars.
— Suomessa ambulanssi on ensimmäinen hoitava yksikkö, jonka toiminta usein ratkaisee, selviääkö potilas, hän huomauttaa.
Ambulansseissa ja paikan päällä annettava ensihoito on Skrifvarsin alaa. Kiireellisissä tapauksissa, kuten hukkumisonnettomuuksissa tai sydänpysähdyksissä juuri ensihoidon merkitys on keskeinen. Jos sitä ei ole tehty oikein, on sairaalalla potilaan sinne päästessä kovin vähän annettavaa.
Jokaisessa ambulanssissa ei Suomessakaan ole lääkäriä. Kaikissa sairaanhoitopiireissä on kuitenkin päivystävä ensihoitolääkäri, johon ambulanssihenkilökunta saa tarvittaessa yhteyden konsultointia varten. Tämä voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta todellisuudessa järjestelmä on ollut käytössä kattavasti vasta 2000-luvulta.
— Sitä ennen soiteltiin sairaaloihin ja puhelimeen vastasi, kuka sattui ehtimään. On aivan eri asia puhua ensihoitotilainteisiin perehtyneen ammattilaisen kanssa.
Nyt ala on siis saanut ensimmäisen professuurinsa. Yliopisto päätti perustaa professuurin perustuen varoihin, jotka Mediheli-säätiö lahjoitti Helsingin yliopiston lääketieteiden ja farmasian koulutusalalle. Mediheli-säätiölle jäi varoja lääkintähelikopterien siirryttyä valtion alaisuuteen 2012.
Professuuri on 35-prosenttinen, eli noin 15 tuntia viikossa.
Skrifvars näkee alalla paljon kehitettävää. Yksi asia olisi parempien rekisterien luominen. Esimerkiksi sydänpysähdyspotilaista ei ole olemassa yhtenäistä maanlaajuista tietokantaa.
Myös ihan perusasioissakin on tutkittavaa.
— Otetaan esimerkiksi happi. Sitä annetaan ensihoidossa monille potilaille – itse asiassa happi on myös sairaaloiden eniten käytetty lääkeaine. Emme kuitenkaan tiedä, miten sitä kannattaisi oikeastaan annostella, Skrifvars kertoo.
— Eli kannattako vaikka sydänpysähdyksen saaneelle antaa lisähappea ja miten hiilidioksidia tulisi säätää? Tällä hetkellä voimme vain arvailla, mutta tutkimus voisi selventää tilannetta. Tässä olisi mahdollisuus parantaa hoitoa täysin ilmaiseksi.