Odottavan äidin masennuslääkitys suunniteltava yksilöllisesti

Sikiöaikainen altistuminen masennus- tai epilepsialääkitykselle näkyy vastasyntyneen vauvan aivosähkötoiminnassa, osoittaa Helsingin yliopistossa 25.11. tarkastettava väitöstutkimus.

Epilepsia ja masennus ovat yleisiä sairauksia hedelmällisessä iässä olevilla naisilla. Lastenneurologian erikoislääkäri Mari Videman selvitti väitöstutkimuksessaan, aiheuttaako sikiöaikainen altistuminen epilepsia- tai SRI-mielialalääkkeille muutoksia vastasyntyneen aivotoiminnassa.

Videmanin tutkimus on ensimmäinen, jossa on tarkasteltu näiden lääkkeiden vaikutuksia vastasyntyneen aivojen sähköiseen toimintaan jo ensimmäisinä elinviikkoina. Varhaisella tutkimusajankohdalla pyrittiin erottelemaan lääkealtistuksen vaikutukset syntymän jälkeen tulevista ympäristövaikutuksista.

Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että sikiöaikana epilepsialääkkeille altistuneilla lapsilla on suurentunut riski epämuodostumiin ja poikkeavaan kehitykseen. SRI-lääkkeille sikiöaikana altistuneilla vauvoilla puolestaan on havaittu ensimmäisten elinpäivien aikana poikkeavaa käyttäytymistä.

Aivojen varhainen toiminta muuttuu

Väitöstutkimukseen osallistui 56 epilepsialääkkeille ja 22 masennuslääkkeille altistunutta vauvaa sekä 62 verrokkia.

– Lääkkeille altistuneiden vastasyntyneiden aivojen sähköinen toiminta erosi verrokeista usealla eri mittarilla mitattuna. Merkittävimmät erot näkyivät aivopuoliskojen välisessä kommunikaatiossa ja aivokuoren paikallisessa synkronoitumisessa, Videman kertoo.

Erot olivat laadullisesti erilaisia masennus- ja epilepsialääkeryhmissä. Äitien masennus tai ahdistuneisuus eivät selittäneet muutoksia masennuslääketutkimuksessa.

Kaikille tutkimukseen osallistuneille vastasyntyneille tehtiin myös neurologinen tutkimus, jossa havaittiin vähäisiä eroja lääkkeille altistuneiden ja altistumattomien lasten välillä. Epilepsialääkkeille altistuneiden lasten kehitystä arvioitiin vielä uudelleen seitsemän kuukauden iässä.

– Tulokset viittaavat siihen, että epilepsialääkitys saattaa heikentää kielellisiä taitoja jo imeväisiässä, mutta ei vaikuta heikentävästi varhaiseen tarkkaavuuteen tai kasvojen tunnistamiskykyyn, Videman kertoo.

Eläinkokeissa on todettu, että sikiöaikainen altistuminen epilepsia- ja SRI-lääkkeille vaikuttaa aivojen mikroskooppiseen rakentumiseen sekä hermosolujen väliseen viestintään.

– Aivojen varhaisen verkostoitumisen häiriintyminen saattaa olla yksi mekanismi, jolla epilepsia- ja masennuslääkealtistuksen kehitykselliset haittavaikutukset syntyvät, Videman arvioi.

Hoito suunniteltava yksilöllisesti

Videmanin mukaan väitöstutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä, jonka mukaan sekä äidin epilepsian että masennuksen hoito tulisi suunnitella asiaan perehtyneen lääkärin valvonnassa jo ennen raskauden alkamista.

– Suurin osa epilepsiaa sairastavista naisista tarvitsee kohtauksia estävän lääkityksen myös raskauden aikana, ja nämä tutkimustulokset tukevat epilepsialääkityksen osalta aiempia suosituksia: lääkityksestä päätettäessä tulisi valita potilaan kohtaustyyppiin sopivin lääke ja käyttää sitä vähimmällä kohtaukset poissa pitävällä annoksella.

Masennuksen hoidossa tulisi raskaudenaikainen lääkityksen tarve arvioida aina yksilöllisesti ja pyrkiä ei-lääkkeellisiin hoitovaihtoehtoihin. – On kuitenkin huomioitava, että hoitamaton masennus raskausaikana on haitallista sekä äidille että syntyvälle lapselle, joten vaikeammissa tapauksissa lääkkeitäkin joudutaan käyttämään, Videman toteaa.

Tällä hetkellä noin viisi prosenttia odottavista äideistä käyttää masennuksen ja ahdistuneisuuden hoitoon tarkoitettuja SRI-lääkkeitä.

Tutkimus toteutettiin HYKS:n Lastenklinikan BABA-tutkimuskeskuksessa ja siihen osallistui lastenneurologian, kliinisen neurofysiologian, psykiatrian ja psykologian asiantuntijoita Lastenklinikalta, HUS Psykiatriasta ja HUS-Kuvantamisesta.

LL Mari Videman väittelee 25.11.2016 kello 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "INFANT BRAIN FUNCTION AFTER FETAL EXPOSURE TO NEUROACTIVE DRUGS ". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Niilo Hallman -sali, Lastenklinikka, Stenbäckinkatu 11, Helsinki. Vastaväittäjänä on professori emeritus Heikki Rantala, Oulun yliopisto, ja kustoksena on professori Leena Haataja. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/168665

Väittelijän yhteystiedot:  mari.videman@hus.fi