Ketamiini johdatti tutkijat uuden masennushoidon jäljille

11.12.2018
Ketamiinin vaikutus perustuukin toisen reseptorin aktivoitumiseen hoidon aikana.

Perinteiset mielialalääkkeet vaikuttavat usein vasta viikkojen viiveellä ja haittavaikutuksia on monenlaisia. Lisäksi arvioidaan, että jopa reilu kolmannes masennuspotilaista on lääkkeille resistenttejä.

Vakavaan masennukseen sairastuneelle hoitovasteen hitaus saattaa itsemurha-alttiuden takia olla kohtalokasta. Masennustutkimuksissa kiinnostus onkin suuntautunut mielialaa nopeasti kohentaviin hoitoihin kuten sähköhoito, ilokaasu, ketamiini sekä LSD:n sukuinen psilosybiini.

Muutamassa tunnissa vaikuttavaa ketamiinia pidetään nopeimpana ja tehokkaimpana vakavan masennuksen hoitona.

Hankaluus on, että ketamiini täytyy antaa suonensisäisesti ja annostelun aikana aine saattaa aiheuttaa potilaalle dissosiatiivisia tiloja eli ihmisen ajatusten, tunteiden ja havaintojen mielekäs kokonaisuus rikkoutuu.

SIVUVAIKUTUKSET KENTIES VÄLTETÄÄN

Ketamiinille onkin etsitty vaihtoehtoa memantiinista ja muista aineista, jotka ketamiinin tavoin estävät aivojen NMDA-reseptorien toimintaa. Hyvää korvaajaa ei kuitenkaan ole löytynyt.

Tämä on kääntänyt tutkijat ajattelemaan, ettei ketamiinin vaikutus perustu ensisijaisesti sen salpaaviin ominaisuuksiin, vaan toisen reseptorin aktivoitumiseen hoidon aikana. Kun ketamiini on jatkotutkimuksissa korvattu ketamiinista kehossa syntyvällä AMPA-aktivoijalla, tulokset ovat olleet lupaavia. Apu on akuutti ja kestävä, mutta sivuvaikutus vältetään.

Masennustutkijoiden tiivistyvän yhteisymmärryksen mukaan kemikaalit vaikuttavat aivojen muokkautuvuuteen. Lääkitseminen on aina tehokkainta, kun se yhdistetään psykoterapiaan tai muuhun ympäristön tarjoamaan tukeen.

Biomedicumissa järjestettiin 10.10. masennuslääkkeitä käsittelevä symposium, jonka pääpuhujana oli ketamiinitutkija Carlos A. Zarate Jr. Yhdysvalloista. Hän esitelmöi aiheesta Rapid improvement of severe depression and suicidal ideation within hours with ketamine.

Uutinen on julkaistu Yliopisto-lehdessä Y/09/18.