Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 8/2026.
Kuuntele juttu
Normaalioloissa lääkehuolto toimii Suomessa niin hyvin, että sitä on totuttu pitämään itsestäänselvyytenä. Saat lääkäriltä e-reseptin, jonka voit lunastaa mistä tahansa apteekista. Useimpiin vaivoihin on tarjolla helpotusta.
Mutta mitä jos tarvitsemaasi lääkettä ei tuodakaan Suomeen? Entä kuinka apteekissa toimitaan, jos tietojärjestelmät ovat nurin sähkökatkoksen tai palvelunestohyökkäyksen takia? Lääkkeiden huoltovarmuudesta puhutaan harvoin, vaikka ilman lääkkeitä emme pitkään selviä.
Yhteiskunnat haluavat painaa lääkekulut alas, ja yritykset haluavat maksimoida tuottonsa. Kustannustehokkuuden tavoittelu toimii hyvin normaalitilanteessa, mutta se tekee lääkemarkkinasta äärimmäisen herkän häiriöille.
— Vaikka kyse on ihmisten terveydestä, viime kädessä lääkkeet ovat yrityksille bisnestä ja yhteiskunnille kustannuksia. Paine johtaa siihen, että tuotanto siirretään halvempiin maihin, toteaa lääkehuollon ja huoltovarmuuden työelämäprofessori
Ulkomailta
Valtaosa suomalaisten käyttämistä lääkkeistä tulee ulkomailta: alle neljännes on Suomesta. Lääketuotanto on hiipunut useimmissa länsimaissa, koska esimerkiksi sairaaloille ainoa hankintakriteeri on hinta.
Kun lääkkeen patentti on voimassa, se valmistetaan yleensä Euroopassa tai Yhdysvalloissa. Patenttien umpeuduttua markkinoille tulee halvempia rinnakkaislääkkeitä. Niitä tuotetaan tyypillisesti Intiassa ja raaka-aineita Kiinassa.
— Yli 90 prosenttia EU:n kriittisen tärkeiksi listaamista lääkkeistä on rinnakkaislääkkeitä, jotka valmistetaan pääosin Aasiassa, Kanerva kertoo.
Mitä pidempi toimitusketju on, sitä alttiimpi se on erilaisille katkoksille. Hintakilpailu kaventaa valmistajien määrää, jolloin yhden tehtaan tuotanto-ongelmat aiheuttavat heti ison häiriön markkinoille.
— Viimeisten kymmenen vuoden aikana saatavuushäiriöt ovat lisääntyneet dramaattisesti, monista erilaisista syistä, Kanerva toteaa.
Osa häiriöistä on ollut hengenvaarallisia, kuten sydän- ja aivoinfarktien liuotukseen tarkoitetun alteplaasilääkkeen toimitusvaikeudet.
Kiina-riski
Kiina-riippuvuuteen liittyy myös riski, että lääkkeillä kiristetään tai niiden vientiä maasta rajoitetaan.
— Esimerkiksi keuhkokuumeen hoidossa käytettyä bentsyylipenisilliiniä valmistaa vain neljä tehdasta, joista kolme on Kiinassa. Covid-pandemian aikana lääkettä saatiin vain itävaltalaiselta valmistajalta.
Toisin kuin Kiina, EU ei ole halunnut tukea rahallisesti lääkkeiden tuotantoa, vaikka tahtoa palauttaa lääkkeiden tutkimusta ja tuotantoa Eurooppaan onkin.
— EU:n sääntely ja byrokratia eivät myöskään kannusta lääketehtaiden perustamiseen, Kanerva arvioi.
Laki uudistumassa
Lääkkeet tulevat myyntiin eri tahtiin eri EU-maihin, koska kansallisvaltiot päättävät itse terveysasioista. Suomessa lääkkeen kustannushyötysuhde arvioidaan hintalautakunnassa ennen sen hyväksymistä Kela-korvausten piiriin.
Suomi on pieni markkina-alue, 0,3 prosenttia maailman lääkemarkkinasta ja 1,3 prosenttia Euroopan lääkemarkkinasta, Kanerva muistuttaa.
— Se on pyöristysvirheen luokkaa isojen lääkeyhtiöiden myynnissä. Bisneksen näkökulmasta meillä ei ole juurikaan merkitystä.
Poikkeustilanteessa tämä voi vaikuttaa lääkkeiden saantiin. EU:ssa on sovittu yhteisistä pelisäännöistä kriisitilanteissa, mutta on eri asia, pidetäänkö niistä kiinni.
— Solidaarisuusmekanismeilla pyyhitään hikistä otsaa tosipaikan tullen. Tämä nähtiin jo pandemian aikana, Kanerva sanoo.
Suomessa huoltovarmuutta on pyritty parantamaan lääkkeiden velvoitevarastoinnilla. Sitä koskeva laki kuitenkin kaipaa kipeästi uudistamista, Kanerva arvioi. Lakimuutos onkin paraikaa käsittelyssä eduskunnassa.
Uusi uhka
Lääkkeiden saatavuutta uhkaa myös uusi synkkä pilvi lännestä. Presidentti Donald Trumpin ajama Most Favoured Nation -politiikka sitoo uusien lääkkeiden hinnat Yhdysvalloissa muiden kehittyneiden maiden alhaisimpiin hintoihin.
Lääkeyhtiöt ovat tähän asti tavanneet tehdä tilinsä Yhdysvalloissa, koska siellä valtio neuvottelee niiden kanssa keskitetysti vain harvojen lääkkeiden hinnoista. Sitä rajoittavat sekä lainsäädäntö että vakuutusperustainen terveydenhuoltojärjestelmä. Euroopassa valtiot yleensä neuvottelevat lääkeyhtiöiden kanssa edullisemmat hinnat.
Paineet nostaa hintoja Euroopassa voivat kasvaa. Lääkeyhtiöt eivät ehkä edes halua tuoda uusia lääkkeitä myyntiin lainkaan sellaisiin maihin, joissa hintataso jäisi viranomaisten tai markkinatilanteen takia matalammaksi kuin niiden intresseissä on. Niiden kannattaa mieluummin säilyttää mahdollisuus laskuttaa Yhdysvalloissa isosti.
— Tämä on Trumpilta outoa politiikkaa. Sitä on perusteltu lääkkeiden halventumisella Yhdysvalloissa, mutta niin tuskin tapahtuu. Lisäksi jos se olisi oikeasti tavoitteena, ei samaan aikaan lyötäisi tuontilääkkeitä tulleilla, Kanerva arvioi.
Dollarin veto
Ruotsissa tehtiin keväällä kysely lääkeyrityksille siitä, miten Yhdysvaltain uusi hintapolitiikka vaikuttaisi niiden toimintaan, jos Ruotsi ei muuttaisi omaa politiikkaansa. 82 prosenttia vastasi, etteivät ne toisi Ruotsin markkinoille uusia tuotteitaan, 97 prosenttia viivästyttäisi niiden tuontia ja 36 prosenttia saattaisi jopa vetää markkinoilta vanhoja lääkkeitä.
Se mikä pätee Ruotsiin, pätee myös Suomeen. Uudet lääkkeet saattavat jatkossa tulla meille myöhässä tai ei ollenkaan. Kanerva ei usko, että EU-maat suostuisivat maksamaan niistä jenkkihintoja.
— Toistaiseksi ilmassa on enemmän hälyä kuin toimia. Vasta myöhemmin näemme, mitä todella tapahtuu.
Voi olla, että myös eurooppalaiset lääkeyhtiöt hylkäävät kotimarkkinansa dollareiden perässä. Kun kävi ilmi, että tanskalaisen Novo Nordiskin diabeteslääke semaglutidilla voidaan hoitaa myös ylipainoa, sen tuotanto ei heti kattanut kysyntää. Yhtiö suosi Yhdysvaltain markkinoita, joilla lääkkeestä maksetaan noin seitsenkertainen hinta Suomeen verrattuna.
Yrityksiä ei voi pakottaa myymään tuotteitaan kohtuulliseen hintaan. Pitäisikö valtioiden perustaa omia lääketehtaita yliopistojen ympärille taatakseen lääkkeiden saannin?
— Yliopistoissa olisi varmasti osaamista, mutta en usko yhteiskunnan voimin tehtyyn lääketuotantoon. En ole nähnyt sen toimivan missään, Risto Kanerva sanoo.
Potilaan etu?
Huoltovarmuuteen liittyvät myös hallinnon toimivuus ja lääkkeiden saavutettavuus. On voitava varmistaa, että lääke päätyy potilaalle asti oloissa kuin oloissa.
— Varautuminen maksaa. Olemmeko valmiita maksamaan siitä, että meillä on toimiva lääkehuolto kaikissa olosuhteissa? Vai olemmeko valmiita priorisoimaan, ketkä jäävät ilman hoitoa, Kanerva kysyy.
— Lääkkeellä ei ole arvoa, ellei sitä saada tarvitsevalle ihmiselle ajoissa.
Tässä on parantamista Suomen sisälläkin. Hoivakodeissa on tapana tilata lääkkeiden koneellinen annosjakelu apteekeista valmiina paketteina, jotka tuodaan kahden viikon välein. Kilpailuttaminen ja keskittyminen ovat johtaneet siihen, että maakuntien lääkkeet eivät aina tule lähimmästä apteekista vaan esimerkiksi Helsingistä.
Ongelma on, että sopimukseen kytketään myös akuutit lääkkeet.
— On monia tapauksia, että vanhuksella on todettu perjantaina virtsatietulehdus, johon hän on saanut lääkkeen vasta seuraavana torstaina. Tehostaminen ja keskittäminen eivät todellakaan ole aina potilaan etu.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.