Aivoinfarkti ei odota – hätäpuhelua lykätään usein liikaa

10.5.2017
Aivoinfarktipotilaan toipumisen kannalta nopea hoitoon pääsy on olennaisen tärkeää. Hätäkeskukseen soittamista pähkäillään usein turhan pitkään oireiden alkamisen jälkeen.

Aivoverenkiertohäiriöt (AVH) ovat merkittävä kuolleisuuden ja pitkäkestoisen vammautumisen aiheuttaja. Suomessa niihin sairastuu vajaat 20 000 ihmistä joka vuosi. Noin 80 prosenttia aivoverenkierron häiriöistä on aivovaltimon äkillisiä tukkeutumia, aivoinfarkteja. Tukkeuma voidaan avata käyttäen suonensisäistä liuotushoitoa tai poistamalla hyytymä mekaanisesti. Jotta hoito tehoaisi mahdollisimman hyvin, se tulisi kuitenkin aloittaa muutaman tunnin kuluessa oireiden alkamisesta; minuuteillakin on merkitystä potilaan toipumisen kannalta.

LL Tuukka Puolakka tarkasteli väitöstutkimukseen suomalaisen ensihoitojärjestelmän suorituskykyä ja nopeutta AVH-potilaan hoidossa ja tutki uusia tapoja tehostaa järjestelmän toimintaa. Tutkimuksen perustana olivat hätäpuhelutallenteet, potilaiden ensihoitokertomukset sekä sairaalan potilasasiakirjat.

Hätäkeskuspäivystäjät tunnistivat yli 60 prosenttia ja ensihoitajat yli 90 prosenttia aivoinfarktipotilaista. Yli 80 prosentissa tapauksista ambulanssi saapui potilaan luokse hälytysajossa, ja potilaiden kuljetuksista hälytysajona tehtiin lähes 90 prosenttia.

Sekä potilaan sairaalaan saapumisesta että oireiden alkamisesta liuotushoitoon kulunut aika lyhenivät selvästi tutkimuksen aikana, ja potilaita kyettiin vastaavasti hoitamaan vuositasolla enemmän. Sairaalan ulkopuolisissa hoitoketjun vaiheissa – muun muassa hätäpuhelun soittamisviive ja ambulanssin kuljetusaika – ei kuitenkaan havaittu muutosta. Tärkeimmät tekijät, jotka liittyivät potilaan nopeaan hoitoon saamiseen, olivat viive oireiden alkamisen ja hälytyspuhelun välillä sekä ambulanssikuljetus hälytysajona.

– Suurin syy myöhäiseen sairaalaan saapumiseen oli viive oireiden alkamisen ja hätäpuhelun välillä – viive oli keskimäärin 41 minuuttia. Ensihoitojärjestelmän toiminnassa keskeisin viive taas syntyi tapahtumapaikalla potilaan luona, Puolakka kertoo. 

Pelastusyksiköiden hälyttäminen ambulanssihenkilöstön ”lisäkäsiksi” yli kaksinkertaisti ensihoitohenkilöstön määrän, mutta ei lyhentänyt viivettä tapahtumapaikalla. Ensihoitajille suunniteltu koulutuspaketti sen sijaan lyhensi tapahtumapaikalla kuluneen ajan 25 minuutista 22,5 minuuttiin. Lääkärin puhelinkonsultaatio sen sijaan pidensi potilaan luona tapahtumapaikalla vietettyä aikaa.

Yhteensä 55 prosentilla potilaista hoito johti hyvään toiminnalliseen lopputulokseen; eniten toipumiseen vaikuttivat potilaan ikä, infarktin vaikeusaste sekä liuotushoidon aloitukseen sairaalassa kulunut aika.

– Aivoinfarktin saaneen potilaan nopean hoitoon pääsyn kannalta ratkaisevin tekijä on se, kuinka pitkään mietitään ennen hätänumeroon soittamista, Puolakka toteaa.

LL Tuukka Puolakka väittelee 12.5.2017 kello 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Stroke and the Emergency Medical Services - Enhancing Performance within the Chain of Survival" (Aivohalvaus ja ensihoitopalvelu). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, auditorio XII, Unioninkatu 34. Vastaväittäjänä on professori Derk Krieger, Universität Zürich, ja kustoksena on professori Klaus Olkkola. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.

Väittelijän yhteystiedot:
tuukka.puolakka@helsinki.fi

 

Lue lisää aiheesta: Terveys