Terttu Nevalainen on Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan englantilaisen filologian professori. Tämä Suomen vanhin anglistiikan oppituoli on yliopiston historiassa varsin nuori, se perustettiin vasta vuonna 1921. Oppiaineena filologia ymmärretään kielen ja kulttuurin tutkimuksena, usein suppeammin vanhojen tekstien tutkimuksena. Nevalainenkin tekee sitä, mutta uusin menetelmin.

Tutkin englannin kielen vaihtelua ja muutosta kielenkäyttäjien ja käyttöyhteyksien kautta. Historiallisen sosiolingvistin hattu päässäni luen mm. menneiden aikojen yksityistä kirjeenvaihtoa. Olen tiimini kanssa koonnut kirjeistä digitaalisen korpusperheen, joka yltää keskiajalta teolliseen vallankumoukseen. Korpuksen avulla tutuksi on tullut niin Tudorien, Stuartien kuin Hannoverin Yrjöjenkin ajan englanti ja muutoksen leviämisen S-käyrät. Tutkijan parhaita hetkiä on huomata, että aineisto kantaa. Siinä näkyy arkisen kielenkäytön piirteiden muutos vuosisatojen kuluessa, joskus jo yksilön elinaikanakin.

Tällä hetkellä johdan Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta, jossa teemme wikipohjaista tietokantaa aiemmasta kielihistorian tutkimuksesta. Tutkijan tai opiskelijan voi olla vaikea löytää muutaman vuoden takaisiakaan julkaisuja. Avoimen ja avoimesti kartutettavan tietokannan uskon auttavan asiaa, jottei pyörää tarvitsisi keksiä uudelleen – tai jotta huomattaisiin, missä lisätutkimusta kaivataan.

Helsinki Corpus

Jatko-opintoni osuivat kielentutkimuksen digitaalisen käänteen aikaan. Professori Matti Rissanen johtamassa hankkeessa kokosimme laatuaan ensimmäisen edustavan englannin kielen historiallisen korpuksen. Tämä Helsinki Corpus of English Texts kattaa tuhat vuotta. Korpus valmistui vuonna 1991 ja sen uusin TEI-XML -versio vuonna 2011. Aineisto levisi nopeasti yliopistoihin ympäri maailmaa. Kokosin Helena Raumolin-Brunbergin kanssa korpuksen varhaisuusenglannin osan (1500–1700). Työhön olin saanut hyvän tuntuman vietettyäni aiemmin vuoden tuon ajan tekstien parissa Lontoossa kooten materiaalia väitöskirjaani.

VARIENG

Aivan oman lukunsa työssäni muodostaa VARIENG, englannin kielen vaihtelun, kontaktien ja muutoksen tutkimusyksikkö. Yksikkö toimi Suomen Akatemian valtakunnallisena huippuyksikkönä vuosina 2000–2005 ja 2006–2011, ja olen ollut sen johdossa vuodesta 2001, jolloin Matti Rissasen siirtyi eläkkeelle. VARIENG syntyi projektipohjalta vuonna 1995 ja juhli vuonna 2015 20-vuotistaivaltaan työn merkeissä. Järjestimme lokakuussa 2015 kansainvälisen konferenssin tutkimusaineistojen uusista haasteista.

VARIENG on toiminut edelläkävijänä kansainvälisessä humanistisen tutkimuksen kentässä: olemme tuottaneet avoimia tutkimusresursseja, tehneet tutkimusta ryhmissä, pitäneet yllä moniportaista tutkijanuramallia avustajasta emeritukseen ja avanneet ovemme myös nuorille vierailijoille. Toisen huippuyksikkökauden jaoimme Jyväskylän yliopiston tiimin kanssa. Uskon monipuolisen vuorovaikutuksen tehneen meistä kaikista hieman parempia tutkijoita.