− Se muistuttaa vähän Leijonan luola -ohjelmaa, Patrick Ennis kuvaa Helsingin yliopiston kaupallistamistoimikunnan kokousta.
Ihan kuten televisiossakin, toimikunnan eteen saapuu toiveikkaita pitchaamaan, eli esittelemään yritysideoitaan rahoituspäätösten toivossa.
Samaan tapaan myös aikataulu on valitettavan tiukka: neljästi vuodessa kokoontuvan kaupallistamistoimikunnan jäsenet ovat yhdysvaltalaisen Ennisin lailla kiireistä väkeä. Niinpä esitykset siitä, miksi tutkimustuloksesta tai -menetelmästä kannattaisi lähteä yliopiston tukemana puuhaamaan startup-yritystä täytyy pitää tiiviinä.
− Yritämme löytää ideoista ne, joilla on oikeita kaupallisia mahdollisuuksia ja auttaa niitä eteenpäin, Ennis kertoo.
Erojakin on. Toisin kuin televisiossa, kaupallistamistoimikunnan jäsenet eivät kuule ideoita kokouksissa ensimmäistä kertaa. Ennis kertoo perehtyvänsä ehdotuksiin mahdollisimman hyvin osatakseen kysyä oikeat kysymykset.
"Yritämme löytää ideoista ne, joilla on oikeita kaupallisia mahdollisuuksia ja auttaa niitä eteenpäin."
Tärkein ero on silti asetelmassa.
− Kaupallistamistoimikunnassa ei käydä myyntineuvotteluja. Olemme kaikki samalla puolella. Yritämme löytää ideoista ne, joilla on oikeita kaupallisia mahdollisuuksia ja auttaa niitä eteenpäin.
Lopullisen päätöksen tekee aina yliopiston rehtori.
Päiväkodeista veriarvoihin
Millaiset ideat sitten ovat hyviä? Itse pitkän uran tiedemiehenä ja sijoittajana tehneen Ennisin mukaan kaikki lähtee tutkimuksesta.
− Helsingin yliopisto on maailmanluokan yliopisto, jossa riittää ideoita. Näistä nousee sitten ajoittain myös sovelluksia, joilla voisi olla potentiaalia startup-yrityksiksi.
"Tutkimuksen kaupallistamisen ei tarvitse aina lähteä biotieteistä tai luonnontieteistä. Pohjoismainen päiväkotimalli perustuu tutkittuun tietoon ja sillä on annettavaa myös muualla."
Hän nostaa esiin kaksi esimerkkiä. Toinen on elokuun kokouksessa esillä ollut menetelmä, jolla verensokeri voitaisiin mitata ilman neulalla otettavaa verinäytettä. Maailmassa, jossa diabetes jatkaa leviämistään, tällä voisi olla suurta kysyntää.
Toinen esimerkki on täydessä käynnissä oleva HEI Schools, jonka ideana on viedä suomalaisia päiväkoteja maailmalle.
− Tutkimuksen kaupallistamisen ei tarvitse aina lähteä biotieteistä tai luonnontieteistä. Pohjoismainen päiväkotimalli perustuu tutkittuun tietoon ja sillä on annettavaa myös muualla.
Yliopistolla tehdään kuitenkin paljon myös tutkimusta, jolla on vaikea kuvitella kaupallista potentiaalia. Uhkaako kaupallistamisajattelu tämän tutkimuksen arvoa?
− Ei uhkaa. Yliopistot eivät ole yrityksiä. Niiden tärkein tehtävä on jatkossakin opetus, tutkimus hyvänä kakkosena. Mutta jos tutkijalla on kaupallistettavaa osaamista ja halua kaupallistamiseen, on tärkeää, että yliopistolla on osaamista tämän tukemiseen, Ennis sanoo.
Helsingin yliopiston tutkijoilla on apunaan Helsingin Innovaatiopalvelut Oy:n asiantuntijat.
Yksityiskohdilla on väliä
Kaupallistamistoimikunnan kokousten lisäksi Ennis pyrkii auttamaan Helsingin yliopiston startup-toivoja myös muuten. Hän korostaa, että hänelle saa laittaa sähköpostia kokousten välilläkin.
Yksi tärkeä auttamisen muoto ovat esittelyt oikeille ihmisille. Haastattelupäivän aamuna Ennis oli tavannut HEI Schoolsin väkeä puhuakseen siitä, ketä kannattaisi lähestyä mahdolliseen Yhdysvaltojen markkinoille laajentamiseen liittyen.
Kontaktien lisäksi Ennisillä on paljon neuvoja siihen, miten asiansa kannattaa sijoittajille esittää. Neuvoja riittää suurista suurista linjoista pienimpiin yksityiskohtiin, kuten vaikka sivunumeroihin.
− Pienilläkin asioilla on väliä. On hämmentävää, kuinka usein markkinointimateriaalista puuttuvat sivunumerot. Ilman niitä on kuitenkin työläämpää kohdistaa kysymyksiä tai tehdä muistiinpanoja. Sijoittajat ovat usein kiireisiä, joten asiat kannattaa tehdä heille helpoiksi. Muistakaa siis sivunumerot, Ennis vinkkaa.
Tietoa kaupallistamistoimikunnasta ja yliopiston talouden päätöksenteosta