Vihreä Jenkki

ALKULUVUT (5/2013) | Eniten Barack Obamalla on ollut annettavaa vaihtoehtoenergian puhemiehenä.

Muutoin ympäristöliikkeen Obamaan panema toivo ei ole saanut juuri vastinetta, puntaroi professori Mikko Saikku luennoidessaan Kaisa-talossa huhtikuun lopussa. Hänen aiheenaan oli Yhdysvaltain historia ja vallanpitäjät ympäristöpolitiikan näkökulmasta.

Richard Nixo­n­in nimessä on kolkko kaiku, mutta presidenttien ketjussa hänen kohdalleen osuu yksi Yhdysvaltain vihreimmistä kausista. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä laadittiin edistyksellisiä ympäristölakeja ja luonto nousi puheenaiheena ajoin jopa Vietnamin sodan ohi. Koskia ja valtavia maa-alueita suojeltiin.

— Vuosi 1970 on ympäristökeskustelun ehkä suurin vuosi Yhdysvalloissa. Jo 60-luvulla siellä tehtiin ympäristöpolitiikkaa, jollaiseen Suomi ylsi vasta 80-luvulla.

Yhdysvalloissa vihreän ajat­telun ensi askelet otettiin 1700-luvulla, kun uudisraivaajat törmäsivät metsävarojen rajallisuuteen. Pian kiivas väestönkasvu työnsi tieltään myös kyyhkyt, kauriit ja biisonit.

1800-luvulla Ralph Waldo Emerson ja Henry Thoreau kirjoittivat maan ympäristöfilosofian historiaan. Heidän kasvun ja onnellisuuden analyysinsä ovat yhä ohittamattomia.

Luonnonvara-ajattelusta luonnon itseisarvon ajatukseen siirtymisessä tärkeä nimi on 1887 syntynyt Aldo Leopold, jonka biologit muistavat riistanhoitotieteen isänä. Hän sai syötettyä John Muirin koskemattoman luonnon ihannetta osaksi silloista, nationalistissävyistä suojeluperinnettä.

Käänne — eli ympäristöliikkeen termein painajainen — henkilöityy vasta Ronald Reaganiin ja hänen sisäministeriinsä James G. Wattiin.

Lue lisää aiheesta: Talous & yhteiskunta