Venäjä, Kiina ja Euraasian uusi alueellinen järjestys?

ALEKSANTERI INSIGHT 2/2017. Uusi silkkitie -hanke ja Euraasian talousliitto voivat ehkäistä Kiinan ja Venäjän välistä kilpailua Euraasiassa, kirjoittaa Marcin Kaczmarski.

Venäjän ja Kiinan asiantuntijat ja monet poliitikot vakuuttelevat, että maiden väliset suhteet ovat ”paremmat kuin koskaan historiassa”. Epäilijöitä kuitenkin riittää. Venäjän kerrotaan olevan yhä tyytymättömämpi Kiinan tunkeutumiseen sen ”perinteiselle vaikutusalueelle”. Kun Venäjän presidentti Vladimir Putin vuonna 2011 ehdotti uutta panostusta Euraasian integraatioon, analyytikot tulkitsivat sen Venäjän tavaksi estää asemansa heikkeneminen entisissä neuvostotasavalloissa erityisesti suhteessa Kiinaan. Kiinan visio silkkitien talousvyöhykkeestä tulkittiin taas vastaukseksi Venäjän Euraasian talousliitto -hankkeeseen (EEU). Vaikka Putin ja Kiinan presidentti Xi Jinping sopivat näiden kahden hankkeen ”synkronoinnista” vuonna 2015, epäilijät huomauttavat, ettei mitään konkreettista edistystä ole tapahtunut, mikä on osoitus ”strategisen kumppanuuden” pinnan alla käynnissä olevasta kilpailusta. Onko Kiinan ja Venäjän välinen kilpailu Euraasiassa väistämätöntä?

Vaikka nämä kaksi hanketta vaikuttavat toisiaan vastaan suunnatuilta, Venäjän ja Kiinan kannustimet ja odotukset ovat olleet erilaisia. Moskovalle EEU on tapa määritellä ja turvata Venäjän vaikutuspiirin rajat. Peking on puolestaan nähnyt Uusi silkkitie -hankkeen Kiinan viennin väyläksi maailmanmarkkinoille sekä keinoksi synnyttää uusi ulkoinen talouskasvun lähde. Nämä päämäärät ovat johtaneet täysin erilaisiin institutionaalisiin puitteisiin. Sopimus Euraasian unionista on kansainvälisen oikeuden alainen tuhatsivuinen asiakirja. Unioniin liittyy monimutkaisia päätöksentekomenettelyjä, mikä on nostanut kynnystä uusien jäsenten mukaantulolle. Uusi silkkitie edustaa toista ääripäätä. Sen perustamiseen liittyvät periaatteet ovat epämääräisiä ja yleisluontoisia, eikä sillä ole juurikaan kansainvälistä oikeudellista tai institutionaalista kehystä. Kiina pyrkii tekemään hankkeestaan mahdollisimman avoimen kaikille ja määrittelee sen ”yhteisten intressien yhteisöksi” pikemmin kuin instituutioksi, jolla olisi maantieteelliset rajat. Lisäksi Kiinan tavoite Uuden silkkitien puitteissa on tehdä tehottomiksi Venäjän johtaman EEU:n kaltaiset protektionistiset hankkeet.

Paradoksaalista kyllä, hankkeiden erilaiset piirteet saattavat estää näiden kahden suurvallan kilpailun entisen Neuvostoliiton alueella. Peking määrittelee alueellisen yhteistyön käytännöllisesti ja vaikuttaa olevan valmis sovittelemaan suunnitelmiaan muiden valtiomahtien kanssa. Euraasian talousliitto voi synnyttää joitakin esteitä Kiinan viennille, mutta samaan aikaan siihen sisältyy tulliliitto, joka helpottaa kuljetuksia Euraasian valtavilla alueilla. Peking korostaa hankkeensa yhteistyöhenkistä ja joustavaa luonnetta ja sallii Moskovan näin elätellä illuusiota entisen Neuvostoliiton alueen poliittisesta johtajuudesta. Samaan aikaan Kiinan toiminta kasvattaa Venäjällä voimakkaita kotimaisia toimijoita, joita ovat mm. Venäjän valtiollinen rautatieyhtiö RZhD sekä Uusi silkkitie -hankkeen sidosryhmät. Nämä tahot saattavat toimia lobbareina Kremlissä.

Myös Moskova on osoittanut joustavuutta. Putin esitteli viime vuonna uuden konseptin, Suur-Euraasian. Tässä visiossa EEU:sta tulisi laajemman alueellisen yhteistyöverkoston ydin, johon sisältyisivät suurimmat valtiot, kuten Kiina ja Intia, keskeiset organisaatiot Shanghain yhteistyöjärjestöstä ASEAN-järjestöön sekä Kiinan Uusi silkkitie -hanke. Uusi silkkitie ja Euraasian talousliitto olisivat siis Suur-Euraasian alueellisen järjestyksen kaksi tärkeää pilaria. Vaikuttaa siltä, että Venäjä on onnistunut löytämään tavan, jolla se voi hyväksyä Kiinan ylemmyyden alueella myöntämättä asiaa kuitenkaan suoraan. Näin se pystyy säilyttämään tasavertaisen kumppanuuden julkisivun.

Marcin Kaczmarski on apulaisprofessori Varsovan yliopiston kansainvälisten suhteiden laitoksella sekä Kiina-EU-ohjelman johtaja varsovalaisessa Idäntutkimuksen keskuksessa. Hän toimi vierailevana tutkijana Aleksanteri-instituutissa vuonna 2017.

Lue lisää aiheesta: Talous & yhteiskunta